Kun tulvat iskivät taas Mosambikiin ja sen seurauksena välittömien ja välillisten uhrien määrä yhdessä edellisen tulvan kanssa nousee varmaan huimiin lukuihin? Tuntuu kauhean epäoikeudenmukaiselta, että minä saan elää aika ylellistä elämää täällä kaukana katastrofeista, meinaa usko horjua. Entä sinä?
En ollut edes kuullut tuollaisesta. Ei horju usko tuollaisten takia. Se mitä Mosambikissa tapahtuu on Jumalan ja mosambikilaisten välinen asia. Jos oma usko horjuu, niin se johtuu ihan muista syistä.
1 tykkäys
Ei kai tuossa mitään uutta ole? Kautta aikojen ihmisiä on kuollut onnettomuuksiin ym. Jos se romuttaa jonkun uskon, niin miten tuo ihminen on koskaan voinut tulla uskoon? 
3 tykkäystä
Peilaan tätä taustaa vasten,
Luuk 13:1-5: “Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.””
Tuntuu näet vähän ahdistavalta, että miksi armo kuuluu juuri minulle, joka en ole missään suhteessa noita muita parempi? Siksipä se kyllä on juuri ja sen täytyykin olla armoa.
Kristityn mukava maallinen elämä on kyllä Jumalan armoa, mutta se ei ole sitä armoa josta tuossa näytetään puhuvan. Ei tietenkään ole niin, että mosambikilaisten kuolema osoitti, ettei heistä kukaan ollut saanut Jumalan armoa Kristuksessa, syntien anteeksiantamusta ja ikuista elämää.
Luulen ymmärtäväni sinua.
Uutisiin maailman kärsimyksestä ja onnettomuuksista - oli syy mikä tahansa - voi suhtautua eri tavoilla.
Minäkin mietin monesti, miksi me täällä varjellumme, ja myös tuo Raamatun kohta tulee mieleen.
Toisia ahdistaa jo pelkästään huonojen uutisten tulva, toisia sinun tapaasi kysymys siitä kuka ansaitsee minkäkin kohtalon.
Tietty kyynistyminen on varmaan tavallista. Käykö niin, että meitäkään pian ei kosketa oikein mikään, jos ei se tule ihan lähelle, omaan kaupunkiin tai jopa omaan lähipiiriin?
Armosta iloitseminen kuuluu meidän kristillisyyteemme, ja evankeliumin julistaminen sekä siitä eläminen. Meillä on toivo ikuisesta elämästä ja koemme yhteyttä rakastavaan Jumalaan jo nyt. Samalla on kuitenkin totta myös se, että elämme maailmassa jossa on paljon pahaa emmekä voi järjellä käsittää kärsimyksen ongelmaa. Itselläni tässä kohdassa nousee usein mieleen se, että kristityn tärkeimmäksi rukoukseksi on sanottu huokausta “Herra armahda!”
1 tykkäys
Minusta näyttää siltä, että jotkut nykyihmiset ovat menneet filosofis-emotionaalisesti solmuun siinä, miten he suhtautuvat toiselta puolelta maapalloa tuleviin uutisiin onnettomuuksista. Objektiivisesti ajatellen kaikki vastaavanlaiset onnettomuudet ovat toki yhtä kamalia, tapahtuivatpa ne missä tahansa. Kuitenkin yksittäiselle ihmiselle on täysin luontaista ja oikein, että hän emotionaalisesti järkyttyy moninkertaisesti enemmän häntä itseään, omia lapsiaan, puolisoaan tai vanhempiaan kohdanneesta onnettomuudesta, ja että sellaisen sattuessa siitä tulee hänen käytännöllisenkin elämänsä ykkösasia. Nyt osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että heillä on moraalinen velvollisuus emotionaalisesti järkyttyä ja käytännössä toimia samalla tavalla ketä tahansa missä tahansa kohtaavan onnettomuuden suhteen. On selvää, ettei se ole oikeasti mahdollista. Niinpä tällainen ihminen ajautuu epäjohdonmukaisuuksiin eli mielettömyyksiin niin filosofisesti kuin emotionaalisesti.
4 tykkäystä
Hyvä esimerkki tästä on Estonia. Sen tapahtuessa surmattiin samanaikaisesti Sudanissa muistaakseni 250000 ihmistä, mutta mediamme oli niin täynnä Estoniaa, että Sudanin tapahtumasta ei puhuttu juuri lainkaan, vaikka mittasuhteiltaan nämä olivat aivan eri kokoluokkaa ja siksi minun mielestäni näiden pitäisi saada myös kokoluokkaansa vastaava huomio.
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.