Mistähän mahtaa johtua, että diakonia puhutellaan idän kirkoissa “isäksi” - mutta länneessä ei?
Diakoni on pappeuden aste. Siksi on ihan sopivaa puhutella diakonia isäksi. Munkkejahan nimitetään usein isiksi vaikka eivät olisi edes lukijaksi vihittyjä. Esim. puhutaan “Athoksen isistä”, kun viitataan kaikkiin siellä kilvoitteleviin munkkeihin jne.
Vaikkapa Suomen evlutkirkossa diakonian virassa voi toimia sekä miehet että naiset. Tuntuisi aika erikoiselta sanoa diakoni-naista isäksi. Särähtäisi varmaankin enemmän kuin vaikkapa kirkkoherra joka on viran nimike ja johon ollaan jo paremmin totuttu (vrt palomies, putkimies ym).
No tuo pätee kaikkiin pappeuden asteisiin evlut. kirkossa. Kysymyksen idea taisi olla, että katolisessa kirkossa “isä” nimitys on käytössä papista ja piispasta, muttei diakonista (joka on myös aina mies).
En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä ero puhetavassa halutaan tehdä, koska diakonilla ei kuitenkaan ole samanlaista sielunhoidollista suhdetta seurakuntaan kuin papilla - diakonille ei voi ripittäytyä yms. Kyse lienee kuitenkin vain tavasta, idän ja lännen teologisessa käsityksessä pappeudesta ei taida tässä suhteessa olla eroa?
1 tykkäys
Käsittääkseni diakonin virkaa ollaan evlut-puolella muuttamassa papillisempaan suuntaan. En tiedä nykyistä vaihetta missä mennään.
Sori jos sotkin tähän evlut-kirkon, jos puhe oli vain katolisuuden läntisestä ja itäisestä opista 
Ortodoksisessa kirkossa diakoni kuuluu ylempään papistoon. Hänellä katsotaan jo olevan pappeuden armolahja, Siksi diakonia puhutellaan isäksi. Katolisessa kirkossa diakoni kuuluu alempaan papistoon. Diakonin virka katosi lännen kirkosta välillä miltei kokonaan. Keskiajan lopussa sitä ei ollut. Siksi luterilaisessa kirkossa ei ole liturgista diakonin virkaa. Reformaattorit eivät perusteneet sammunutta diakonin virkaa uudestaan, vaikka se mainitaan UT:ssa. Nykyiset luterilaiset diakonit ovat kirkollisia sosiaalityöntekijöitä. Luterilaiset diakonissat taas ovat laupeuden sisaria, joilla on sairaanhoitajan koulutus.
Viron luterilaisessa kirkossa on.
Jos on, niin se on perustettu vasta viime vuosisadalla, ehkä anglikaanisen esikuvan mukaan. Suomen evlut kirkon “diakonit” ovat kirkollisia sosiaalityöntekijöitä. Olennaista viestissäni oli se, että koska diakonaatti lännen kirkossa oli sammunut keskiajalla, eivät luterilaiset reformaattorit ottaneet sitä uudestaan käytäntöön.
En tunne historiaa, mutta Viron kirkon diakonit eivät ole sosiaalityöntekijöitä, vaan “lähes” pappeja. Papin ja diakonin ero on siinä, että diakoni ei voi toimittaa ehtoollista eikä ilmeisesti voi saada oikeutta vihkiä avioliittoon. Virossahan toisaalta avioliitton vihkiminen ei ole papeillekaan automaattisesti tuleva oikeus, vaan papin on käytävä valtion järjestämä kurssi saadakseen vihkimisoikeuden, joten eivät kaikki papitkaan voi vihkiä avioliitton.
Virossa monissa pienissä seurakunnissa diakoni vastaa seurakunnasta ja sen toiminnasta, pappeja ei kaikissa seurakunnissa ole. Jos seurakunnasta vastaa diakoni, toisen seurakunnan pappi toimii diakonin tukena ja käy esim. toimittamassa ehtoollismessut. Diakoni hoitaa sanajumalanpalvelukset itsenäisesti.
Viron ev-lut. kirkossa on käsite “vaimulik”, joka sisältää piispat, papit ja diakonit.
1 tykkäys
Hmm, kiinnostava näkökulma. En olekaan osannut ajatella asiaa tästä näkökulmasta. Tämä kyllä selittäisi ilmeisesti melko monitahoista keskustelua Evl.fin diakonaatista.
Niinpä…Diakoni oli vain lyhyt välivaihe ennen pappisvihkimystä. Vasta Vatikaanin toinen konsiili palautti latinalaiseen kirkkoon ns. pysyvän diakonaatin ja päätti, että myös naimisissa oleva mies voidaan vihkiä diakoniksi.
Olen kuullut arvelun, että pysyvä diakoni on vielä niin uusi ilmestys, ettei häntä osata isäksi kutsua…
No, minä kyllä puhuttelisin katolista(kin) diakonia isäksi, jos eteen sattuisi…
Ketä kuuluu alempaan papistoon? Varmaan ainakin ali- eli ipodiakoni. Entäs lukija ja ponomari?
Lukijat, (joissain paikalliskirkossa myös vihityt kirkkolaulajat) ja alidiakonit. Ponomarit eivät kuulu papistoon.
On näitä kai vihitty Suomessakin.
Taitavat kuulua laajaan “kirkon palvelijoiden” joukkoon…
Tunnetaan myös nimellä “maallikko”.
Eli kun palveluksessa luetaan esirukouksia “kirkonpalvelijoiden” puolesta, rukoillaan maallikoille puolesta…