Jatkoa ketjulle Näemmekö taivaassa kolminaisuuden?:
Tämä kiinnostaa. Erityisesti, jos asiasta on kiistelty ensimmäisellä vuosituhannella.
Jatkoa ketjulle Näemmekö taivaassa kolminaisuuden?:
Tämä kiinnostaa. Erityisesti, jos asiasta on kiistelty ensimmäisellä vuosituhannella.
Ei siitä ole kiistelty, vaan seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen kirje keisarille ja keisarinnalle käsittelee sitä, miksi ikoneita saa kunnioittaa (mutta ei palvoa). Ikonoklastien mielestä niitä ei saanut kunnioittaa eikä maalata, ja he tuhosivat kaikki ikonit, jotka saivat käsiinsä. Siksi ennen 700-lukua maalattuja ikoneita ei ole säilynyt juuri muualla kuin Siinailla Pyhän Katariinan luostarissa, joka oli ikoniklastien ulottumattomissa.
Itse kyllä suhtaudun hyvin varauksellisesti Isän kuvaamiseen, vaikka sitten sitä kyllä tavataan. Lännessä on ns. armoistuin-motiivi, idässä vanhaikäinen-ikoni(?). Jos tällaisia nyt ei voi aivan paheksuakaan, niin minun mielestäni Isän kuvaamisessa pitäisi olla hyvin pidättyväinen. Poika on lihaantullut ja Pyhä Henki on manifestoitunut kyyhkysenä ja tulenliekkinä. Isä ei ole manifestoitunut.
On ainakin äänenä (Jeesuksen kaste ja kirkastusvuori). VT:n puolta en nyt ala kännykällä kommentoimaan.
Ääntä ei voi kuvata (paitis nuotituksella…) Isän VT manifestaatiot: onko muuta kuin kolme miestä Abrahamille?
Danielin kirjan Vanhaikäinen? Jeesus ei ilmeisesti ainakaan voi olla siinä näyssä kyseessä, sillä hänhän on samassa yhteydessä mainittu Ihmisen Pojan kaltainen:
9 Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
10 Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.
11 Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.
12 Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.
13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
Dan. 7:9-14
Siis ortodoksit puhuvat vanhaikäisen ikonista sellaisesesta esityksestä, jossa vaikuttaa olevan kuvattuna Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Siis Isä on tuo Vanhaikäinen, joka ikoonissa näkyy. Näin muistan minulle kerrotun, kun kerran vanhallapuolella ihmettelin ikonostaasista olevaa kuvaa, jossa oli mielestäni selkeästi Isä esitettynä - siinä olisi tuo Vanhaikäinen, joka voisi olla esitettynä. Samassa ikonissa oli toli Poika myös.
Isyys-ikonissa (Paternitas) Vanhaikäinen istuu valtaistuimella, hänen sylissään Kristus Immanuelina (lapsena tai nuorena poikana) ja tämän edessä on Pyhä Henki kyyhkysen muodossa. Tämän ikonityypin katsotaan syntyneen idän ja lännen rajoilla, Balkanissa tms., missä Isän esittämistä ei pidetty niin kiellettynä.
Uuden testamentin Pyhä Kolminaisuus -ikonissa Vanhaikäinen ja Kristus istuvat vierekkäin ja Pyhä Henki leijuu heidän yläpuolellaan kyyhkysen muodossa. Tämänkin ikonityypin katsotaan syntyneen lännempänä.
Näitä ikoneita saattaa esiintyä kirkoissakin, vaikka niitä ei pidetä kanonisina (niitä ei oikeastaan saisi maalata). Molempien nimiä sekoitetaan myös toisiinsa, mutta tarkkaan ottaen ne ovat kaksi eri ikonityyppiä.
Vanhan testamentin Pyhä Kolminaisuus -ikoni (kolme enkeliä Abrahamin vieraina) on täysin luvallinen ja esikuvallinen Pyhän Kolminaisuuden ikoni. Jos ikonissa on enkeleiden lisäksi Abraham ja Saara, silloin siitä käytetään nimeä Abrahamin vieraanvaraisuus.
Laajimmassa mielessä Pyhän Kolminaisuuden ikoneina voidaan pitää myös Kristuksen kastetta, Kristuksen kirkastumista ja Pyhän Hengen laskeutumista.
Kerrotaan nyt sitten, että armoistuin on kuvallinen esitys, jossa Isä pitää ristillä olevaa Poikaa käsissään ja Pyhä Henki on kuvattuna yläpuolella kyyhkyn muodossa.
Sellaista painokuvaa olen nähnyt, jossa Poika istuu Isän oikealla puolella taivaassa ja Pyhä Henki on myös kyyhkynä. Taannoin näin sen jossain, missä myyttin painokuvia ja prikulleen samanalainen on Aleksis Kiven synnyintalossa Nurmijärven Palojoella.
Vanhaikäinen ja Ihmisen Pojan kaltainen ovat kuitenkin näkyjä. Kun siis tehdään kuva Vanhaikäisestä, ei tehdä kuvaa Isästä, vaan Vanhaikäisestä jolla tarkoitetaan Isää. Referenssi on siis Danielin näyn kautta Isään, ei suoraan Isään.
Sen enempää “Vanhaikäinen” kuin kyyhkyneenkään Hengen symbolina eivät kumpikaan edusta samalla tavoin todellisesti lihaan tullutta jumaluutta kuin Poika. Siksi kai vain viimeksi mainitun kuvaaminen ikoneihin ihmishahmossaan realistisesti (joskaan ei naturalistisesti - tässä on vissi ero, jota kaikki varsinkaan täällä lännessä eivät tunnu ymmärtävän) hyväksyttiin ensimmäisellä vuosituhannella. Nyttemmin tuskin on vaaraa siitä, että kukaan vakavasti erehtyisi pitämään Isää oikeasti pitkäpartaisena vanhana miehenä, ja siksi hänen kuvaamistaan koskenut kielto on vanhentunut. Eihän sitä kyllä ole oikeasti noudatettukaan vuosisatoihin.
Siksi niitä katsotaan voitavan maalata. Joissakin ikoneissa “Vanhaikäistä” kuitenkin kutsutaan Herra Sebaotiksi.