Voi paavinvallan pimeyttä!!1
Onhan ihan valtavirtakatolisuudessakin hassuja tilanteita, kun eri rukoilijat ovat eri mieltä siitä, minkä ilmestyksen Mariaa on hyödyllisintä rukoilla.
Älä tee mitään kuvaa kohteesta taivaassa tai maanpäällä tai -alla, vt. 2. käsky.
Mummeli ei ole huomannut erehdystään, koska vaikutus on ollut ilmeisesti sama.
No eipä tuo taida ihan valtavirtaa olla…
Ja tuohon aloitusviestiinkin toteaisin, että mummeli edelleen rukoili pyhää Antoniusta, vaikka kuva olikin hieman epätyypillinen. Tuo on vähän kuin eräässä luterilaisessa yhteydessä, jossa minulle esiteltiin heillä oleva Neitsyt Marian kuva. No, katoliseen silmään oli päivänselvää, että kuva esitti Jeesus-lapsen Teresaa…
Eikö Max kuitenkin ole niin, että kaikilla näillä Marian ilmestyksillä on oma kulttinsa ja esirukouksia pyydetään aina sen-ja-sen Neitsyeltä?
Ei. Jokaisella ilmestyksellä on oma sanomansa, mutta kyllä normaali ihminen ymmärtää, että kyse on samasta Mariasta. Joskus harvoin kuulee rukouksia, jossa mainitaan yksittäinen pyhäkkö, mutta kyllä arviolta 95% Neitsyt Marialle osoitetuista rukouksista on ilman sellaista.
Jaa. Pitääpä tarkkailla asiaa. Jostakin on tarttunut se käsitys, että etelä-amerikassa uhrattaisiin rukouksia nimenomaan Guadalupen Neitsyelle ja kulttiesineenä käytettäisiin tummaa hahmoa joka siellä ilmestyi ja sama koskisi Fatiman ja Lourdesin ilmestyksiä.
Varmaan 95% Marian rukouksista ei kytkeydy näihin kultteihin, mutta ihan pieniä nuo jäljelle jäävät osuudet eivät ole.
Se, että rukouksen apuna on jokin tietty Marian kuva, ei tokikaan tarkoita, että rukoukset osoitettaisiin ainoastaan tuolle kuvalle tai siihen liittyvälle ilmestykselle. Ennemminkin pitäisin kummallisena, jos jollakulla olisi rukousnurkassaan kaikki mahdolliset Marian kuvat.
Sittenhän meillä on myös kuuluisia Marian kuvia, joihin ei liity ilmestyksiä (esim Częstochowa) tai joiden alkuperä on ihmeellinen (esim Gidle Puolassa).
Sori nyt jauhaminen, mutta eikö noiden kulttien idea ole, että jollakin tavalla Maria on erityisen suosiollinen kun tätä ilmestystä muistetaan?
Ei. Outo ajatus. Blablabla merkit täyteen.
Wikipediaan on päässyt Guadalupen neitsyestä tämmöinen: “Due to a claim that her black girdle indicates pregnancy on the image, the Blessed Virgin Mary, under this title is popularly invoked as Patroness of the Unborn”
Vähän heikko lähde, mutta en ihan purematta niele sitä, että tämä olisi jotenkin outo ajatus katolilaisuudessa.
Toki monilla pyhillä on erityiset “tehtävänsä” ja rukousaiheensa kansanhurskaudessa, ihan vastaavasti esim pyhää Henrikiä kunnioitetaan Suomen taivaallisena suojelijana. Ja sivuhuomautuksena sekin, että Jumalalta näitä armoja aina odotetaan, vaikka pyydettäisiin esirukouksia hänen pyhiltään.
Juu, Tässä vain huvitti se, että tietyn ilmestyksen Marialta rukoiltiin tiettyä asiaa eli tietyllä tavalla symboli oli enemmän kuin viittauskohteensa. Omasta maailmankuvastani käsin siinä ei sinänsä ole mitään huvittavaa.
Kannattaa olla varovainen kontekstin kanssa. Luulin tuon viimeisen lauseen olevan osa vastausta. Siis tyyliin, että tällaiseen hartauden harjoittamiseen eli ilmestyksen muistamiseen kuuluu tietty pakollinen määrä puhetta.
Vajaan kymmenen sekunnin kuluttua oivalsin, että kyse on viestin minimipituudesta.
Mutta jos uskontotieteilijä tarkastelisi (tai jos minä uskontotieteen innokkaana amatöörinä tarkastelisin) tätä asetelmaa, niin ensimmäinen ajatukseni olisi, että nämä eri ilmestykset ja neitsyet ovat jonkinlainen “vaikutuskeinojen paletti”, mikä ihmisille tarjotaan.
Tuntuisi, että vaikutuskeinoja on vähän, jos pitäisi aina rukoilla samaa Jeesusta. Tai edes samaa neitsyttä. Tai jos ilmestyksiä olisi vain yksi. Kun taas minulla on päinvastainen ongelma: Haluaisin, jos olisin katolilainen, laittaa heidät kaikki riviin ja “valita parhaan”. Ja ongelmaksi tulisi, että joko valikoimaa on liikaa tai vertailutietoa liian vähän. Tai neitsyet eivät ole geneerisiä, vaan heistä tulisi tässä vertailussa omenoita ja appelsiineja. Joten uskon, että ihmisillä on muut syyt kokea aina jokin ilmestyksistä tai neitsyistä itselleen “omaksi” tai “läheiseksi”.
Olen siinä hassussa pakkoraossa, että olen itse alkanut tykätä kyttyrää luterilaisuudesta sen pitkälle viedyn geneerisyyden vuoksi. Ja reformoitu teologia on tästä geneerisyydestä jonkinlainen äärimuoto. Kun taas tuo hahmojen ja vaikutusteiden spesialisaatio on liian pitkällä siellä toisessa suunnassa.
Yksi vastalause tuohon olisi se, että neitsyet ja ilmestykset ovat toki redundantteja. Eli ne eivät ole monet siksi, että Jumala kuulisi tiettyjä ihmisiä tai tiettyjä rukouksia vain tietyn sellaisen kautta. Vaan tämä päinvastainen, minkä mainitsin jo, että tietyt ihmiset kokevat tietyn lähestymistavan helpommin omakseen.
Rukoukset Neitsyt Marialle tai muille pyhille eivät ole katolisen opin mukaan pelastukselle välttämättömiä, mutteivät myöskään väärin. Siinä mielessä loppukappaleesi on lähellä totuutta. Toisaalta pitäisimme aika outona sellaista hartauselämää, josta nämä kokonaan puuttuisivat.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.