Itäinen ja läntinen mystiikka

Vinkki: ja on rinnastuskonjunktio. Laitoin tarkoituksella “itäisten ja läntisten ns. mystikkojen”, koska ei ole olemassa mitään erillistä mystikkouden kilvoittelumuotoa tai kirkollista virkaa tai ryhmää. On kylläkin munkkeja, nunnia, pappeja, diakoneja ymv., mutta ketään ei vihitä mystikoksi. Mystiikka - sikäli kuin sanan ajatellaan liittyvän kirkon elämään sisältyviin mysteereihin - kuuluu jokaisen kristityn elämään. Kyse ei siis ole mistään erityisryhmästä.

Vierastan hieman sellaista ajattelua, jossa jotkut nähdään mystikoina, jotka elävät mystistä elämää, rukoilevat toisella tavalla kuin kaikki muut ja joilla on jotain mystistä erityistietoa, josta muut ovat osattomia. Kaikessa tuollaisessa on suuri lahkoistumisen vaara. Siksi laitoin itäisten ja läntisten niin sanottujen mystikkojen eteen em. lisäyksen.

1 tykkäys

Mystiikka - sikäli kuin sanan ajatellaan liittyvän kirkon elämään sisältyviin mysteereihin - kuuluu jokaisen kristityn elämään. Kyse ei siis ole mistään erityisryhmästä.

Tässä sinä annat sanalle mystiikka yhden määritelmän. Eikä siinä mitään, ihan käypä määritelmä, mutta se saa mielekkyytensä siinä tietyssä tavassa ajatella ortodoksista elämäntapaa, jonka olet omaksunut ja johon olet sitoutunut.

Jaan määritelmäsi tietyiltä osin. Mutta tunnustan ja huomaan, että on muitakin määritelmiä niin idässä kuin lännessä ja jopa muissa uskonnoissa. Yksi määritelmä on vaikkapa se, että mystiikassa on kyse tiestä. Mikä tuo tie on vai onko mikään, siitä haluasin ottaa selvää.

Itse tuolla toisaalla annoitkin jo mainion viittauksen Johannes Cassianukseen. Kiitos siitä.

Lainaus hänen elämäkerrastaan: “Munkin päämääränä on keskustella aina Jumalan kanssa lakkaamattomassa rukouksessa, niin että mieli ei hajaantuisi maailmallisiin huoliin vaan kohoaisi aina rauhaisana ja tyynenä Hänen puoleensa sydämen puhdistetussa pyhätössä. Munkin työ päättyy iankaikkiseen elämään, yhdistymiseen Jumalan kanssa, ja sen voi saavuttaa jo maan päällä pyhässä rakkaudessa.”

Mielestäni aika perusjuttua sen perusteella, mitä olen tähän mennessä mystiikasta lukenut.

Mystikoksi ei tosiaan vihitä. Vihitäänkö ketään Kristuksen tähden houkaksi?

Vierastan hieman sellaista ajattelua, jossa jotkut nähdään mystikoina, jotka elävät mystistä elämää, rukoilevat toisella tavalla kuin kaikki muut ja joilla on jotain mystistä erityistietoa, josta muut ovat osattomia.

Mutta kun on olemassa ihmisiä ihan jo meidän pienen kotoisen kirkkokuntamme piirissä, jotka kulkevat kilvoituksen tietä monin eri tavoin, rukoilevat eri tavoin ja joilla on ehkä paljonkin erityistietoa, mitä muilla ei ole. Esim. luettuani sinun kommenttejasi erinäisistä aiheista, huomaan, että sinulla on valtavasti sellaista sisäistettyä tietoa, mitä minulla ei ole.

Tai mitä pitäisi ajatella ohjaajavanhuksista? Tai kuuluisista hesykasteista, joiden kasvojen väitetään loistavan valoa? Ehkäpä ei mitään.

Tai sitten heillä tai hieman pienemmän kaliiperin opastajilla - kuten vaikka omalla rippi-isällä tai kummilla - on sittenkin jotain sellaista erityistä opastusta tarjolla, josta minä nyt vain kertakaikkiaan olen osaton.

Olen jo sen ajat sitten huomannut, että on moniakin, joita sana mystiikka sylettää. Ehkä tässä vielä itsellekin käy niin. Mitä se muka tuo lisää ‘siihen ainoaan tarpeelliseen’? Mihin sitä tarvitaan, kun on vain Yksi, joka on Tie, Totuus ja Elämä?

On kuitenkin valtavasti ihmisiä, jotka vilpittömästi yrittävät tuota ainoata tarpeellista tavoittaa, tuota Tietä kulkea, tuota Totuutta saavuttaa ja tuota Elämää elää. Ero ei ole Tiessä, Totuudessa ja Elämässä, jotka ovat kaikille samat - Raamatussa ja Kirkon opetuksessa viitoitettuina - vaan uskon, että se ero on meissä kulkijoissa.

Korostan, että en tässä edusta mitään ‘kaikki tiet johtavat Jumalan luo’ -oppia. Korostan olevan vain yhden ainoan tien, mutta tuon yhden ainoan tien kulkijoiden olevan keskenään usein hyvinkin erilaisia. Monet epäilemätttä kulkevat harhaan.

Kaikessa tuollaisessa on suuri lahkoistumisen vaara. Siksi laitoin itäisten ja läntisten niin sanottujen mystikkojen eteen em. lisäyksen.

Lahkoistumisen vaara on aina ja kaikkialla. Vaikka maailmasta katoaisivat kaikki muut kirkko- ja uskontokunnat Suomen ortodoksista kirkkoa lukuunottamatta, emme olisi turvassa lahkoistumisen uhkalta.

Aijoo, tää ei kyllä ole enää mitään moderointijuttua.

1 tykkäys

Kiitos korjauksesta. Luin yöllä (ja muutaman viisuskumpan jälkeen) turhan poleemisilla silmälaseilla. Asiallisesti olemme siis samaa mieltä.

Koko kristityn uskonelämä on mystiikkaa. Usko perustuu nk. yliluonnollisen, Raamatun Jumalan, JHWH:n maailman ymmärtämiseen ja tämän ymmärryksen etsimiseen.

Tärkeintä ei ole pinnallinen, itse mystiikan kokemuksellisuus, mutta mystiikka on kuitenkin olotila, jossa ollaan vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa, sillä vain tietynlaisen mystiikan kautta voi lähestyä näitä salaisuuksia.

Rukous Jumalan puoleen on mystiikkaa ja etenkin Jumalan vastaus! Mystiikkaa on hengellisyyden ilmapiirin kokeminen kirkossa, itse koen tätä nimenomaan ortodoksisessa kirkossa, joka on tullut itselleni, kirkon ulkopuoliselle, jossain määrin tutummaksi viimeisen, lähes 15 vuoden ajan. Jos missä matkoillani törmään ortodoksiseen kirkkoon, vietän siellä (pää peitettynä) omassa hengessäni hartautta. Pään peittäminen ei ole minulle (naiselle) ongelma, sillä asia on eräällä tavoin kehoitettu myös UT:ssa. Joskus on ollut meneillään liturgia, johon olen hetken aikaa osallistunut.

Sakramentit johdattavat tietynlaiseen, Jumalan toimintatapojen ymmärtämiseen.

Kristitty itse, uskoessaan on erittäinkin mystinen olento.

Itseäni hämmästyttää muuan ortodoksisen pyhän, jonka puoleen olen pari kertaa pulassani kääntynyt, nk. rukousvastaukset itselleni (on kaksi kokemusta). Tämä pistää (enemmänkin) protestanttisuuteen tottuneen itseni mietteliääksi.