Monessa mediassa on yleistynyt käytäntö siitä, että jutun loppuun laitetaan teksti, jos joko kirjoittaja tai media kokonaisuudessaan omaa sellaisia sidoksia, jotka voivat aiheuttaa jääviyttä. Kirkollisella kentällä en ole tähän käytäntöön juurikaan kuitenkaan törmännyt. Perustan tämän keskusteluketjun jääviystilanteistä keskustelua varten.
Aloitukseksi nostan yhden jutun, joka tämän teeman hiljattain toi mieleeni. Avasin Kotimaa-lehden verkkosivun, ja silmiin osui juttu otsikolla Näkökulma: Kalenterikohun koreografia ja pöyristymisen aikakausi. Jutun otsikossa oli sana “näkökulma”, mikä viittaa siihen, että kyse ei ole varsinaisesta uutisesta, vaan taustoittavasta tekstistä, kolumnista tai joistain vastaavasta.
Juttu käsitteli sitä, että kirjoittajaa oli ärsyttänyt se, että pääkaupunkiseudun seurakuntien levittämä joulukalenteri oli herättänyt kinastelua, kuten sen kyseenalaistamista, onko kalenteri kristillinen ollenkaan. Kirjoittajaa itseään vaikutti puolestaan ärsyttävän se, että muita oli ärsyttänyt kalenterin sisältö - ja ohjeena oli sitten pöyristyjille olla pyöristymättä ja niille, jotka eivät pöyristyjiä ymmärrä, ohjeeksi tuli olla ivaamatta heitä. Eli käytännössä yleisohjeena oli, että tästä asiasta ei kannata käydä kriittistä keskustelua, vaan pitää suunsa kiinni.
Itse rupesin jutun luettuani tutkimaan asiasta jutun julkaisseen median yhteyksiä kalenterin levittäjiin erilaisista tietolähteistä, ja sain vaikutelman että Kotimaa ja kalenterin julkaisija ovat vuosia olleet kaupallisessa sidoksessa toisiinsa, ja ovat kaupallisia yhteistyökumppaneita tälläkin hetkellä. Asia näkyy käytännössä mm. siinä, että Kirkko ja kaupunki -lehden yhteystietoluettelossa lukee, että ilmoitusmyynnistä vastaa Sacrum-Kotimaa Oy ja kotimaa.fi -päätteisiä sähköpostiosoitteita. Asiaan liittyvästä sopimuksesta löytyi julkinen tiedotekin, kun asiasta tietoa etsi.
Jos olisi noudatettu osan mediataloista noudattamaa käytäntöä, tuollaisessa jutussa olisi ehkä lopussa ollut teksti, jossa olisi voitu tuoda esiin, että jutun julkaisijalla on yhteistyösopimus viestinnällisiä julkaisutuotteita koskien sellaisten organisaatioiden kanssa, joiden viestinnällisiä julkaisutuotteita kolumnissa on käsitelty.
Vaikka yhteistyösopimuksia ei pääkaupunkiseudun seurakuntien kanssa olisi ollut, toimittajan oma ajattelu olisi voinut mennä samoin. Niinpäin asia kuitenkin lienee, että jos ja kun yhteistyösopimus viestinnällisiin tuotteisiin liittyen on (tai jos ei edes olisi, mutta olisi tahtotila sellainen lähitulevaisuudessa saada aikaan), Kotimaa-lehden toimituksen on erittäin korkea kynnys kirjoittaa ja julkaista sellaisia juttuja, joissa kritisoitaisiin pääkaupunkiseudun seurakuntien viestinnällistä toimintaa. Organisaatio kun on asian suhteen jäävi jo kaupallisista syistä. Työntekijöiden pitää lähtökohtaisesti medioissakin olla lojaaleja työnantajaansa kohtaan, ja työnantajan organisaationa pitää kai lähtökohtaisesti mediatalonkin tapauksessa olla jossain määrin lojaali kaupallisia sopimuskumppaneitaan kohtaan. Erilaisia jääviyksiä löytyy muistakin kristillisistä medioista erilaisiin suuntiin.
Tässä ketjussa voitaisiin keskustella jääviyksistä medioissa sitä mukaa, kun erilaisia ajankohtaisia käytännön tilanteita asiaan liittyen tulee vastaan.
