23.3. tai 25.3. jotka varhaisilla latinalaisilla isillä esiintyvät ovat, näin muistelen lukeneeni, läntistä ja itäistä perinnettä erikseen. Ne ovat sitten olleet joulun ajoituksen perusteina, sillä ajateltiin Jeesuksen sikiämisen ja kuoleman osuvan samaan päivään. Raamatussa on syntymän ja kuoleman suhteen tietyt dateeraukset (Kyrenius, Augustinus, Herodes Suuri syntymän, Tiberius, Pilatus, Herodes kuoleman ja sitten Kaifas ja Hannas) Näitä on koetettu sovittaa yhteen. Samoin se, että pappeus oli mahdollista vasta kolmikymppiselle.Lisäksi tulevat syntymään ja kuolemaan liitetyt luonnonmerkit: kirkas tähti, maanjäristys, auringonpimennys. Ja kalendaariset seikat koskien viikonpäiviä.
Itse en pidä tätä niin olennaisena. Mutta johonkin perimätietoon Tertullianus ja Lactantius kuitenkin perustivat.