Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo Herodesta ketuksi. Todella hankala kohta! Millä logiikalla ei ole syntiä nimitellä ihmistä eläimeksi?
Onko tämä vakava kysymys? Eihän Jeesuksen kaikkia muitakaan tekemisiä ja sanomisia voi ottaa yleiseksi malliksi, vai opettaako jokin kristillinen taho toisin?
Ehkä sillä logiikalla, että hän vertaa myös itseään eläimeen: lintuemoon, joka kokoaa poikasensa siipiensä suojaan.
Kettu on eläin, joka oveluudella ja häikäilemättömyydellä sieppaa ja syö muiden eläinten poikasia. Juuri niinhän Herodes teki siepatessaan ja tappaessaan poikalapset varmistaakseen kuninkuutensa säilymisen.
Eläimeen vertaaminen ei ole lähtökohtaisesti syntiä. Sanommehan me myös: viisas kuin pöllö, vahva kuin härkä, notkea kuin kissa jne. Henkilön oma olemus ratkaisee, mihin häntä voi verrata. Ei ollut syntiä antaa Herodeksesta totuudenmukaista arviota. Etenkin, kun arvioijana on maailmankaikkeuden erehtymätön tuomari.
4 tykkäystä
Sanoihan Jeesus fariseuksia kyykäärmeitten sikiöiksi ja myös, että he ovat isästä Perkeleestä.
1 tykkäys
Näin on.
Siitäkin huolimatta, että a) aloitus vaikuttaa vitsiltä ja b) Jeesuksen ketuttelema Herodes oli eri Herodes kuin Betlehemin lastenmurhan järjestäjä.
3 tykkäystä
Totta, Jeesus ketutteli Herodes Antipasia eikä hänen isäänsä Herodes Suurta. Mutta Herodesten suku kuitenkin kaappasi oveluudella kuninkuuden, joka ei olisi heille kuulunut. Herodes Suuren isä oli Idumeasta ja siten edomilainen ja Esaun jälkeläinen, kun taas israelilaiset olivat Jaakobin jälkeläisiä. Ei Herodes Suurella olisi pitänyt olla pääsyä valtaistuimelle. Hänen pojanpoikansa Herodes Agrippakin vainosi kristittyjä, joten kyllä se kettuus sopii heihin kaikkiin.
Pitäisi tietää, että kaivavatko ketut tuolla maailmankolkassa itse omat pesäkolonsa vai onko niillä tapana vallata jonkin toisen eläimen vanha pesäkolo itselleen. Metafora voi liittyä myös tällaiseen seikkaan. Kommentoin nyt vain sen perusteella, koska minulle tuossa on kyse kahdenlaisen kuninkuuden kohtaamisesta ja eroista: toinen kuningas kokoaa kaikki siipiensä suojaan, toinen tappaa vieraat poikaset ja valtaa pesäkolon vain itselleen ja perheelleen. Ja sitten tappaa vielä puolisonsa ja osan poikasistaankin. Siinä on hengellisen ja maallisen kuninkuuden ero.
No ei ollut kyllä yhtään vitsi tämä aloitus, vaan ihan tosissaan oleva ja vakava kysymys. Jeesuksen synnittömyys edellyttää, että Jeesuksen tekemiset - vaikka niitä ei kaikkia voikaan ottaa joka tilanteen malliksi - eivät ole itsessään syntisiä. Ja mulle on todella vaikea hahmottaa, miten voi olla, että tuo “sanokaa sille ketulle” olisi hyväksyttävä tapa puhua Jumalan luomasta arvokkaasta ihmisestä. Ihan hyviä selityksiä tähän ketjuun on jo toki tullutkin, mutta en oo ihan varma, onko ongelma täysin poistunut.
En tiedä, teenkö sitten liikaa eroa tässä siihen, että käytettäisiin kuin-sanaa ja selkeää vertausta, joka olisi mun mielest hyväksyttävämpi. Ehkä alkukielessä ei ole tällaista eroa ollut. Mulle se ero on kuitenkin iso, samoin ero siinä, puhutaanko ihmisestä vai hänen käyttäytymisestään. Mulle on kuitenkin kotona opetettu, että ei saa sanoa että joku on tyhmä, mutta saa sanoa että hän käyttäytyy tyhmästi. Ja mun mielestä meidän puheen kenestä tahansa kanssaihmisestä, hirveimmästäkin, pitäisi heijastaa sitä, että hän on äärimmäisen arvokas ja kalliisti lunastettu Jumalan kuva.
Tämä erottelu on osittain teennäinen. Liian paljon korostetaan ihmisen ja hänen tekojensa eroa. (En tiedä, voisiko tällä olla jotain yhtymäkohtia forenssisen vanhurskauttamisen korostukseen.) Ymmärrän kyllä sen kasvatuksellisen kontekstin, jossa tätä viljellään.
Rikollinen on hän, joka tekee rikoksen. Murhaaja on tehnyt murhan, avionrikkoja aviorikoksen. Hullu on hullusti toimiva ihminen. Laiska jättää tekemättä mitä pitäisi tehdä. Hyveellinen toimii hyveellisesti, paheellinen seuraa paheitaan. Samoin tyhmeliini on toiminut tyhmästi. Toki yksi lapsus ei poista jotain tiettyä hyvettä, vaan vasta säännöllinen toiminta hyvettä vastaan tekee sen.
Tämä taas ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, etteikö Jumala rakastaisi kaikkia. Se juttuhan on nimenomaan se, että Jumala rakastaa myös jokaista tyhmeliiniä, laiskeliiniä, avionrikkojaa ja murhamiestä. Yliluonnollinen rakkaus rakastaa kaikkein paheellisintakin ihmistä. Se myös kutsuu meitä kaikkia kääntymykseen.
Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
4 tykkäystä
Agere sequitur esse. Toiminta seuraa eksistoimista. Hän on kettu, hän on urhea tietenkin tarkoittavat sitä, että ihminen on sellainen, että hän tekee tuollaisia tekoja. Mutta näillä ei tietenkään koskaan tarkoiteta ihmisen näkökulmasta jonkinlaista pysyvää tilaa, sillä ihminen voi itsekin arvioida toimintaansa ja saati sitten, jos hän on Jumalan lapsi. Tietenkin se, että sanoo jonkun käyttäytyvän tyhmästi on tavallaan enemmän toimintaan ohjaavaa kuin nimittely tyhmäksi, sillä siinähän muistutetaan mikä on ihmisen luonto samalla, nimittäin olla olematta tyhmä. Mutta tyhmyys on ihmisen rationaalisuuden puutetta, näin ollen jonkun sanominen tyhmäksi kohdistuu jotenkin hänen persoonaansa hänen inhimillisyyteensä enemmän kuin eläimeksi nimittely, joka saman tien muistuttaa ihmistä siitä, ettei hän todellisuudessa ole eläin, vaan että hänelle on lunastettu korkeampi päämäärä.
2 tykkäystä
Eikö se ollut se toinen Herodes?
Tämä kysymys on jollain tavoin hätkähdyttävä, sillä eikö siihen sisälly epäilys siitä, että Jeesus olisi ollut syntinen?
Totta kai se sisältää. Taustalla on väite, jonka mukaan nimittely on väärin ja siten syntiä.
Jos hyväksytään väite, että nimittely on väärin, Jeesus on syntinen. Jos hyväksytään väite, että Jeesus on synnitön, nimittely ei ole väärin.
1 tykkäys
Eli siis jos Jeesuksen nimittely oli synti me olemme kadotetut.
1 tykkäys
Niin. Juuri näin.
Pointti tässä liittyy siihen, että Jeesuksen toiminta on synnitöntä, joten siitä voidaan johtaa yleisiä periaatteita, esimerkiksi se, että nimittely ei itsessään ole syntiä.
1 tykkäys
Näin! Pienenä sivuhuomiona ja komenttina itse asiaankin, jos Jeesus siis teki yhden ainoankin synnin, niin me olemme kadotetut, eli mikään oma hurskautemme, luuloteltu pyhyytemme ei vaikuta asiaan, kaikki on kiiinni siitä mitä hän teki. Siinä on vanhurskautemme perusta, eikä sitä voida parantaa, ei millään teolla, se voidaan vain vastaanottaa Jumalan yksin antamalla uskolla. Jos siis meistä joku olisi onnistunut pitämään kaiken sen minkä Jumala on noudatettavaksemme antanut, mutta Jeesus itse olisi tehnyt yhden ainoan synnin, me olisimme kadotetut. Miksi näin? No siksi, että jos syntinen, mitä me kaikki olemme onnistuu täyttämään ulkonaisesti lakia, ei siitä ole mihinkään, vaan hän pysyy, yhtä kaikki syntisenä. Tarvitaan siis Jeesuksen sanojen mukaan uusi syntymä.
Sinulta meni nyt ohi… Antaa olla.
2 tykkäystä
Ei sellaista tilannetta olekaan, johon ei sopisi hetki opetusta vanhurskauttamisesta!!
5 tykkäystä
Hyvin ymmärsin. Viestini olikin ensisijassa vain kommentti.
Voidaanko noin päätellä kaikesta muustakin Jeesuksen toiminnasta?
Kun Hän siis kaateli myyntipöytiä, niin siitä seuraa, että myyntipöytien kaatelu ei ole syntiä.
Mistä olet saanut käsityksen, että myyntipöytien kaatelu olisi syntiä?