Jehovan todistajat ja kristinusko, ulkopuolisen näkökulma

Kirkko
1

Tiedän, että Jehovan todistajia ei pidetä kristittyinä. Syyhän on viime kädessä heidän kiistämänsä kolminaisuusoppi, jota kristinuskon valtavirran suuntaukset pitävät rajaavana tekijänä. Kuitenkin ulkopuolisen silmin esimerkiksi ikuinen helvetti tuntuu aika olennaiselta jutulta, ja sen kiistävät adventistit joita pidetään kristittyinä. JT:lla on selkeä maailmanlaajuinen hierarkinen organisaatio, mutta niin myös Katolisella kirkolla.

Ulkopuolisen silmin on Raamattu, pitää uskoa Jeesukseen jne.

Onko sellaisia erottavia tekijöitä, joiden vuoksi myös systeemin ulkopuolelta katsovan tulisi sanoa “JT:t eivät ole kristittyjä”, eikä pelkästään “…ei pidetä kristittyinä, koska kristinuskon suunnista valtaosa…”?

1 tykkäys
2

Ikuinen helvetti ei ole oikeastaan dogmaattinen määritelmä. Se on pääteltävissä, mutta tuo ikuisuus sana ei välttämättä viittaa konkreettiseen, päättymättömään ajanjaksoon.

Oma tarkoitushakuisesti tehty käännös joka eroaa yleisesti hyväksytyistä käännöksistä.

Mutta ei uskota kolmiyhteiseen Jumalaan jonka yksi persoona Kristus on. JT:t uskovat oikeastaan Jeesusta, ei Jeesukseen.

Jeesuksen jumaluuden kieltäminen on se the syy. Muu on sälää, hämmentävää sellaista, mutta sitä löytyy jossakin muodossa joka kirkosta.

D

4 tykkäystä
3

Diakoni kiteyttikin jo hyvin. Koska Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesuksen jumaluutta eroaa heidän käsityksensä sovituksesta radikaalisti kristillisestä käsityksestä. He eivät siis usko Jeesukseen siten, kuin kristinuskossa perinteisesti on uskottu. Siksi he ovat myös muokanneet omaa raamatunkäännöstään vastaamaan tätä heidän tulkintaansa, minkä vuoksi heidän käännöksiään pidetään epäluotettavina.

Jeesuksen jumaluus on aivan keskeinen opinkohta, sillä hän on se linkki, joka yhdistää ihmiskunnan takaisin Jumalan yhteyteen. Varhaisessa kirkossa pohdittiin kyllä millä tavoin hän oli Jumala, ja missä määrin hänessä oli ihmistä, missä määrin Jumalaa, mutta kun areiolaisuus piti häntä luotuna olentona, eri olemusta olevana kuin Jumala todettiin tämä harhaoppiseksi. 300-luvulla laadittu Nikean uskontunnustus lausuukin, juuri tähän harhaankin vastaten:
“— Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, —”

Katolisen kirkon katekismus kirjoittaa näistä vaiheista näin:

  1. Jumalan Pojan ihmiseksitulemisen aivan ainutlaatuinen ja ainutkertainen tapahtuma ei merkitse sitä, että Jeesus Kristus olisi osaksi Jumala ja
    osaksi ihminen tai että hän olisi tulos jumalallisen ja inhimillisen toisiinsa
    sekoittumisesta. Hän on tullut todella ihmiseksi ja pysynyt samalla todella
    Jumalana. Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Ensimmäisten vuosisatojen kuluessa kirkon täytyi puolustaa ja selventää tätä uskontotuutta
    väärin tulkitsevia harhaoppeja vastaan.
  1. Ensimmäiset harhaopit eivät kieltäneet niinkään Kristuksen jumaluutta kuin hänen tosi ihmisyytensä (gnostilainen doketismi). Kristillinen usko
    painotti jo apostolien aikana Jumalan Pojan tosi ihmiseksituloa: hän ”ilmestyi lihassa”.87 Mutta jo 200-luvulla kirkon täytyi Antiokiaan kokoontuneessa
    konsiilissa vahvistaa Paulus Samosatalaista vastaan, että Jeesus Kristus on
    Jumalan Poika luonnoltaan eikä adoption kautta. Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous Nikaiassa vuonna 325 tunnusti uskontunnustuksessaan,
    että Jumalan Poika on ”syntynyt eikä luotu, … samaa olemusta (homoúsios)
    kuin Isä”.88 Konsiili tuomitsi Areioksen, joka väitti, että ”Jumalan Poika on
    lähtöisin tyhjästä”89 ja ”toista substanssia tai olemusta” kuin Isä.
    https://katolinen.fi/ktlnnf-wp-content/uploads/2014/01/KKK-1.OSA-2.JAKSO-2.L-422-682.pdf

Luterilaisen kirkon päätunnustus, Augsburgin tunnustus, lausuu puolestaan Jumalasta seuraavaa, ja sekin mainitsee erikseen areiolaiset, itse asiassa islamiin rinnastettuina:

I Jumala

Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.

Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen 2, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen 3, areiolaisen 4, eunomiolaisen 5, muhamettilaisen 6 ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet 7, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.
Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko

Jehovan todistajien käsitys Jeesuksesta muistuttaa suuresti areiolaista oppia, ja heitä onkin kutsuttu uusareiolaisiksi. Kuten edellä ilmenee on tämä oppi voimakkaasti tuomittu kirkon historiassa.

“Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (1. Joh. 5:12)

1 tykkäys
4

Yritän selittää omaa ulkopuolisen näkemystäni. Kuvitellaan että meillä on autoja: punaisia ja sinisiä, dieselillä ja ottomottootrilla, joku wankel-moottorillakin, automaattivaihteilla ja ilman jne. Sitten joku tulee ja sanoo että tässä on se olennainen juttu: levyjarrut! Minä katson ja mietin että joo, harvalla on enää rumpujarrut, totta – ja mietin miksi juuri se on tässä se pointti, eikä moottori tai väri tai jokin.

5

On vain Yksi Jumala. Hän on Isä Poika ja (Pyhä) Henki. Jumala loi Sanallaan maailmankaikkeuden, Joh. 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Raamatussa on vain se mitä sieltä on luettavissa, niinkuin Paavali 2.Kor.1:13,14 asian ilmaisee. Korintolaiset, joille Paavali kirjoittaa, ovat Jeesuksen seuraajia, uskovia ja siksi hän viittaa, että sen he jo tietävät/ kr. epiginosko. Eli hän ei avaa porttia tulkinnoille. Tosiasiaa ei tarvi tulkita, eli vääntää kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Mitä Raamattuihin tulee niin Vartiotornin liatos, tai laitokset ammentavat tulkintojensa tueksi Westcott-Hort laitoksesta niinkuin RKK:kin. Myös kummankin Raamattu on täydellinen jälkiselityksien, eli merkitöjen marginaalissa kautta.

Alkuperäinen on liian “tylppä” tämän päivän viisauksille.

6

Tuollaisesta näkemyksestä näkyy lähinnä se, että kristinuskon olemus on jäänyt epäselväksi. Jeesuksen jumaluus ei ole mikään sivuseikka vaan aivan keskiössä, puhutaanhan Jumalan olemuksesta. Jos nyt autovertausta käytetään, niin jos käsitys Jeesuksesta on väärä on se kuin laittaisi bensiiniä dieselmoottoriin. Voi näyttää ulkoisesti hämäävän samalta, mutta pilaa koko homman.

5 tykkäystä
7

Ymmärrät vertauksen ehkä paremmin jos korvaat jarrut juuri moottorilla.
Yritän selventää
Nimittäin juuri Kristuksen sovitustyö on se moottori, joka ajaa Kristinuskon eteenpäin. Jotta tuo moottori toimii, tulee siinä olla kaikki kunnossa. Tiivistettynä siinä pitää olla kaikki se mikä uskontunnustusksissakin. Kirkko on se runko moottorin ympärillä. Joissakin on nahkaistuimet, toisissa kevytmetallivanteet ja joissakin madallettu jousitus. On tärkeitäkin osia ja sitten on ihan somistusosia. On farmaria, sedania ja hatchbäkkiä. Näihin silmä kiinnittyy ja näissä eroja nähdään.

Jehovantodistajat ovat rakentaneet auton, mutta unohtaneet moottorin. Flintstones auto

8 tykkäystä
8

Jeesushan esiintyy tavalla tai toisella aika monessa uskonnossa ja aatesuunnassa. Pelkkä Jeesuksen mukanaolo ei siis ole itsessään vielä kristinuskon määritelmä. @JMantysalo kysyy tässä kuitenkin mielenkiintoista ja oleellista asiaa: miksi kristinuskon määrittelykriteerit ovat juuri ne mitkä ne ovat, ja mikä määrittää, mitkä asiat ovat tärkeitä ja keskeisiä? Vastaus tähän toki pyörii vääjäämättä jonkin verran sen ympärillä, että opit on satuttu määrittelemään aikanaan tietyllä tavalla (Pyhän Hengen johdattamana, sanoo kristitty).

Lisää teknologiavertauksia: Puhelin. Se voi olla sellainen seinään kiinnitettävä luurihökötys jolla pyydetään keskusta yhdistämään oikeaan paikkaan, tai sitten taskussa kulkeva tietokone jolla pystyy myös soittamaan, tai monta asiaa siltä väliltä. Mutta pöytätietokone ei ole puhelin, vaikka silläkin pystyy soittamaan vaikkapa Teams-puheluita. Miksi näin? Kuka sen on päättänyt? Tietyt tekniikat joiden kautta puhelun voi suorittaa, tekevät laitteesta puhelimen, toiset taas eivät. Kun en ole mikään puhelininsinööri, niin tämä tuntuu ulkopuolelta katsoen varsin järjettömältä…

2 tykkäystä
9

Tai sitten puhelin on se laite joka mahdollistaa puhumisen etäällä olevan kanssa. Tarkoitus voi joskus määritellä paremmin jonkun esineen kuin tekniikka.

D

1 tykkäys
11

Yleiskielien määritelmä kristinuskollle on kyllä vähän sosiaalinen konstruktio, joten sikäli @JMantysalo lla on ihan pointti. Tietyssä historiallisessa kontekstissa on vain päätetty redusoida kristinusko nimenomaan tiettyihin spesifeihin opinkappaleisiin. Siihen voisi ihan hyvin sisällyttää vaikkapa näkyvän kirkon rajat ja sakramentit, mutta joskus vain päätettiin, että eihän se käy. Ei siinä varmaan mitään koherenttia teologista pohdintaa ole taustalla.

12

Ehkä insinöörivertaukset eivät ole tässä kovin hyviä. Voisi pohtia kysymystä miksi (muut) kristityt eivät ole halunneet tunnustaa jehovantodistajia kristityiksi. Ajatellaan sosiaalista hyväksymistä. Henkilö A käyttäytyy tietyllä tapaa ärsyttävästi, mutta hyväksymme hänet kuitenkin tuttavapiiriimme. B käyttäytyy toisella tapaa ärsyttävästi, mutta hänetkin hyväksytään pitkin hampain. Henkilö C sensijaan on niin monella tapaa ärsyttävä, että hänen kanssaan emme halua ole missään tekemisissä.

Jehovantodistajissa on monta asiaa jotka tökkivät. He muistuttavat enemmän kulttia kuin lahkoa, ja asettuivat liikkeensä syntyvaiheessa tietoisesti (silloin vielä muodollisesti kristillistä) yhteiskuntaa ja kulttuuria vastaan. Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun kristilliset kirkot nauttivat länsimaissa jonkinlaista lähtökohtaista arvostusta. Jehovantodistajien tapaisia häiriköitä ei haluttu päästää samaan joukkoon.

Kolminaisuusopin kieltäminen on tietenkin periaatteessa riittävä ja muodollisesti ratkaiseva yksittäinen syy, mutta luulen että kaikkia kolminaisuuden kieltäjiä ei aina olla automaattisesti luokiteltu ei-kristityiksi, vaikka kylläkin harhaoppisiksi kristityiksi. (Siis senkään jälkeen kun kolminaisuusoppi vahvistettiin kristilliseksi dogmiksi.)

2 tykkäystä
13

Tämä kyllä kertoo aika paljon siitä, miten sinä olet oppinut näkemään kristinuskon, ja hyvin vähän siitä, mitä kristinusko on. Toki uskomme myös ikuiseen helvettiin, mutta se “olennainen juttu” on kuitenkin ikuinen taivas, se ettei helvettiin ole enää mikään pakko päätyä.

4 tykkäystä
14

Juuri näin! Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen, eikä ihmisyyden omaksunut Jumala ei ihmiskunnalla olisi mitään mahdollisuutta pelastua. Lisäksi käsitys siitä, että Jeesus oli pelkkä ihminen johtaa lainalaisuuteen jumalasuhteessa ja siis mahdottomuuteen pelastua, kuten apostoli asian sanoo.

Gal 3:10: “Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.”

Tämä taustana en voi pitää Jehovan Todistajia kristittyinä.

15

Hyvinkin mahdollisesti olen ymmärtänyt väärin. Käsittääkseni pohjimmainen asia, eräänlainen kerros nolla, on syyllisyys. Puhutaan perisynnistä ja tekosynnistä, tai viitataan syntiinlankeemukseen, mutta joka tapauksessa on jotain mistä pitäisi pelastua. Pitää uskoa että talo palaa tai laiva uppoaa. Sitten seuraava kerros on se pelastus, Jeesus, johon pitää uskoa. “Usko ilman tekoja on kuollut” jne, tästä sitten kiistellään. mutta ainakaan teot ilman uskoa eivät pelasta. Pitää uskoa että palomies kyllä kohta tulee tai että pelastusrengas on olemassa.

Ja tämän kaavan, jota olen pitänyt homman pohjimmaisena ideana, mielestäni löydän vaikkapa tästä: https://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksia/jeesus-pelastaa/

16

Olet hyvinkin jäljillä tässä. Jehovantodistajilla on kuitenkin aika omanlaisiansa vääristeltyjä käsityksiä Jeesuksen kuolemasta, jumaluudesta ja ylösnousemuksesta. Esimerkiksi kristinopin ja Raamatun mukaan Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista ja otettiin taivaaseen myös ruumiissaan. Jehovantodistajat opettavat toista:

Jeesus ”maistoi kuolemaa” jokaisen häneen uskovan ihmisen puolesta (Heprealaisille 2:9; Johannes 3:16). Sen jälkeen hän palasi taivaaseen henkiolentona, sillä ”Jumala herätti hänet kuolleista”

Olihan linkin tekstissä paljon muutakin Raamatusta muuteltua vähän sinnepäin, mutta en jaksa niitä nyt ehkä käsitellä.

1 tykkäys
17

Tai oikeastaan lähtökohta on se että Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä ja yhteyteen toisten kanssa. Pelastus on sitä, että synti, kuolema ja/tai perkele eivät itsessään ole riittävän vahvoja erottamaan tästä yhteydestä, vaikka ajallisesti ne tuntuvat ylittämättömiltä.

D

3 tykkäystä
18

En pitäisi tätä mitenkään uniikisti kristillisenä ajatuksena, vaan hyvin yleisinhimillisenä. Ei tarvitse olla kristitty huomatakseen, että ihmiset ovat kovin taipuvaisia itsekkyyteen ja muuhun pahuuteen. Kun sopivasti tökitään, niin ihan tavalliset ihmiset saadaan osallistumaan aivan järkyttäviin kauheuksiin. Eikä kukaan rehellinen ihminen voi nostaa itseään tämän kaiken yläpuolelle, vaan joutuu huomaamaan, ettei pysty eikä oikeastaan aina edes halua noudattaa omia ihanteitaan. Kyllä, talo palaa ja laiva uppoaa, eikä tarvitse olla kristitty huomatakseen sen. (Kristinusko kylläkin voittaa kaikki muut tuntemani maailmankatsomusjärjestelmät siinä, että se vahvistaa tämän havainnon todeksi ja tarjoaa sille sekä selityksen että ratkaisun.)

Onhan siinä paljon samaa, en sitä kiistä. Eroa löytyy paitsi Jeesuksen olemukseen liittyvissä asioissa, myös siinä, millä tavalla Jeesuksen kuolema auttaa ihmisen syntisyyden ongelmaan: ainakin tuon tekstin mukaan Jeesus vain puhuu uskollisten puolesta Jumalalle, uhrikuolemaansa vedoten. Kristinuskon mukaan taas Jeesuksen kuolema vaikuttaa paljon enemmän ja konkreettisemmin.

Taitaa olla niin, että oppi oikeasti vaikuttavasta sovituskuolemasta ikään kuin vaatii kaverikseen opin Jeesuksen jumaluudesta, muuten hommasta tulee todella outoa. Ja onhan se eri asia, hoitaako Jumala maailman syntien sovittamisen itse tulemalla ihmiseksi, vai nakittaako jonkun toisen ja itseään alemman, vaikkakin kuinka erityisen, olennon tehtäväksi.

Mahtaisiko tässä tosiaan olla selitys esim. tälle erikoiselle detaljille: suosittu “kristillinen” laulu Sua kohti Herrani on alunperin unitaarin eli kolminaisuuden kieltäjän kirjoittama, mutta silti hyväksytty laajasti kristittyjen käyttöön, Suomessakin mm. virsikirjaan ja Siionin kanteleeseen. Sanoissa kun ei mitään sinänsä epäkristillistäkään ole. Mahtaisiko samanlainen suvaitsevaisuus kovinkaan helposti kohdistua jehovantodistajien laulumateriaaliin? (En tiedä yhtään, millaisia lauluja heillä on, mutta ei ole mitenkään mahdotonta, etteikö jokin niistä voisi aivan hyvin “mennä täydestä” kristillisten laulujen joukossa. On niitä yhtymäkohtia sen verran kuitenkin.)

2 tykkäystä