En itse ehkä korostaisi sanaa henkivallat mutta olen täsmälleen samaa mieltä siitä että termi jooga on väärä. Se on flirttailua suuren yleisön kanssa.
Jyri Komulainen erehtyy kun pitää tällaista kontekstuaalisuutena joka väistämättä liittyisi kristinuskon ilmiöhin eri puolilla maailmaa.
Meidän kontekstimme on luonnossa hiljentyminen. Jooga länsimaissa on Aasian uskontojen tuontitavaraa.
Kristinusko on jo nyt kontekstuaalista kun riparilaisten kanssa istutaan laiturilla hiljaa ja kuunnellaan luontoa. Lauletaan ja rukoillaan. Tai joku porukka vaeltaa Lapissa ja pysähtyy leirinuotiolla ja autiotuvassa. Ilman pakanallista sisältöä, mutta kokien luonnon voiman, yhdistäen ympäristöön uskonsa Jumalaan joka ilmoittaa itsensä Raamatussa, ja myös luonnossa. Erityinen ja yleinen!
Kuuntelin sunnuntai-iltapäivisin dokumenttiohjelmasarjaa Radio Yle 1:stä joitakin kuukausia sitten, jossa joogan harrastajat ja asiantuntijat keskustelivat aiheesta. Siinä kävi kyllä selvästi ilmi joogan hengellinen ulottuvuus, jossa nimenomaan haettiin syvää hengellistä kokemusta, kundaliinivaikutuksia ja ilmestyksiä. Kyseessä olivat siis aidot joogan nykyiset harrastajat, eivät poiskääntyneet tai kriitikot, vaan alan kannattajat. Ikävä kyllä ohjelmat kuuluivat podcast-sarjaan, jotka olivat vain suorana kerran tai kaksi kuunneltavissa, eikä niitä ole ilmeisesti tekijänoikeussyistä Yle Areenassa.
Samaa mieltä, ei kristinuskoa pidä sotkea näihin idän mystisiin uskontoihin, tässä Seurakuntalaisen jutussa Timo Kujanpää kertoo kokemuksiaan aiheesta.
Kristinusko on alusta saakka ottanut vaikutteita ympäröivistä konteksteista. Osa näistä on tullut jopa niin kiinteäksi osaksi kristillisiä tapoja, että emme enää edes tiedosta niitä (esimerkiksi jotkin jouluun liitetyt perinteet ja uskomukset). Siksi en itse koe mitenkään merkittävänä uhkana vaikka kristillistä joogaa. Jooga on nimenä kuitenkin yleisesti tuttu ja sen kautta on helpompi viestittää tilaisuuden muodosta (mietiskely ja venyttely), kuin keksiä jokin oma kristillinen nimi, jota sitten yrittäisi mainostaa. Lopulta kuitenkin porukka yhdistäisi touhun joogaan ja ihmettelisi, miksi sitä ei voi kutsua sellaiseksi.
Toinen merkittävä syy, miksi en pidä kristillistä joogaa pahana on se, että länsimainen venyttelyjooga on jo lähtökohtaisesti aika kaukana alkuperäisestä joogasta. Alun perinhän joogaan ei liittynyt mitenkään merkittävästi fyysisiä harjoitteita, vaan ne tulivat mukaan kuvaan, kun joogaa ruvettiin viemään länsimaihin. Fyysisten harjoitteiden pohjana onkin enimmäkseen 1900-luvun alun ruotsalainen (!) voimisteluopas. Toki näille voimisteluliikkeille on sitten annettu uskonnollisia merkityksiä, mutta se on samankaltaista ulkopuolisten vaikutusten omaksumista kuin mitä tapahtuu kaiken aikaa kaikkialla.
Ilman tätäkin itsestäni tuntuu vähän hassulta väitteet, että joogan fyysisten harjoitusten asennot jotenkin altistaisivat riivaajille. Käytännössä saatat ihan vahingossakin tehdä samanlaisia asentoja, eikä niitä kai kukaan demonisoi. Mun mielessä rinnastuu siihen, miten aina välillä joku intoutuu selittämään, että Pokemon-hahmot ovat demoneita, ja että joku pakanaheimon shamaani on tunnistanut niitä omasta kokemuksestaan.
Ja tietenkin se kaikkein isoin syy sille, että en pidä kristillistä joogaa pahana on se, että Jumala on aina suurempi. On meillä aika onnettoman heikko jumala, jos joku asento vieläpä kristilliseen rukoukseen liitettynä altistaa riivaukselle.
Ymmärrän, mutta silti en periaatteessa harrastaisi mitään kristillistä joogaa, vaikka tietämättäni olen ehkä koko ikäni harrastanut ‘viattomasti’ samankaltaisia venytyksiä yms. mietiskelyjä kristittynä. En myöskään usko automaattiseen riivajien läsnäoloon ollenkaan. Kyllä niitä riivajia on aina esiintynyt kristillisyydessäkin (taikauskosta ja manaamisesta yms. inhimillisistä tekijöistä johtuen), kristittykin voi niitä saada, vaikka pääseekin eroon, kun tekee ‘parannuksen’. Ei kaikissa vieraita uskontoja harrastavissakaan ole riivaajia.
Itse en pidä myöskään mindfulnessista enkä monista muistakaan liikuntalajeista oli alkuperä sitten neutraali tai uskonnollinen.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että jooga ei kuulu kristillisiin kirkkoihin silti, eikä moni muukaan asia.
(Huumeet, mielenterveysongelmat, luonnehäiriöt, noituus yms. altistavat paljon helpommin riivaajille.)
Tämä on mielestäni väärinkäsitys.
Jumala on suurempi, mutta koska ihminen itse on horjuva uskossaan ja altis monille tuulille, ei asia ole lainkaan niin köykäinen. Esimerkiksi apostolit varoittivat paljonkin siitä että mukaudutaan maailmaan ja annetaan tilaa vieraille virtauksille. Kastettuja kehotettiin kirkon alusta asti pysymään lujasti “uudessa elämässä” jne.
Minusta suurin ongelma ei ole siinä, että on olemassa vieraita uskontoja. Ja new agea yms.
Ovatko kyseessä varsinaisesti demonit, enpä tiedä…
Suurin ongelma on siinä, että joogan käsitteen tuominen kirkon omaan toimintaan hänmentää, ja sillä tavoin hämärretään ihmisten mielikuvaa siitä mitä kirkko on. Monillahan on jo valmiiksi yleisuskonnollinen pohjavire. Moni ajattelee että henkinen ja hengellinen on melkein sama, moni uskoo että Jumala on pohjimmiltaan kaikissa uskonnoissa sama. Ahdasta “vain Jeesus pelastaa” -sanomaa pidetään liian jyrkkänä ja tuomitsevana. Kun nämä ihmiset tutustuvat seurakunnan toimintaan, heille jooga on kuin kädenojennus. -Tänne vaan! Ei meillä olla ahdasmielisiä. Tule virkistymään ja rentoutumaan!
Totuus on kuitenkin että oikea kristillinen kirkko tarjoaa oman ja erilaisen vastauksen sille etsinnälle johon muut uskot ja suunnat tarjoavat omiaan.
Pidän esimerkiksi hengittämisen taitoa ja rentoutumista merkittävänä osana hyvää muusikkoutta ja laulutaitoa. Olen tämän itse kokenut. Siinä on hyötyä idän viisaudesta. Varmasti samaa asiaa ajaa se että joku käy joogassa. Uskoo sitten mihin hyvänsä.
Sen sijaan rukous ja Jumalan ylistäminen liittyy uskoon joka nousee Jumalan sanasta. Saa siinäkin uskossa levätä, ja rentoutua. Mutta tavoitteena kristinuskolla ei ole tämänpuoleinen hyvinvointi, eikä kirkko etsi tuonpuoleista ja lopullista rauhaa ihmisen sisimmästä - joka on idän uskontojen pyrkimys.
En mitenkään kannata joogaa tai sen tuomista kirkkoon, ja pidän tiettyjä joogan muotoja aika selkeästi kristitylle sopimattomina. Innokkaimpaan joogan vastustukseen tuntuu kuitenkin liittyvän kaksi ilmiötä, joita en pidä hyvinä: epäterve henkivaltojen pelko, ja asioiden tuomitseminen pelkän nimen perusteella.
Ensimmäinen - ehkä samaa mieltä, mutta ei ole ihan helppo vetää rajaa tässä mikä on epätervettä ja mikä tervettä pelkoa. Itse sanon, että en käytä lähtökohtana tässä henkivalta-termiä. Koska se voi myös estää ihmisiä ymmärtämästä mikä jutussa on varsinainen ongelma.
Toinen - samaa mieltä, että kaikkea voi rauhassa arvioida, eikä minullakaan ole halua tuomita yksittäistä kristittyä joka on tykästynyt seurakunnan toiminnassa hiljaisuuden joogaan. Hän voi aivan samoin pystyä erottamaan kristinuskon ja muut uskot, esimerkiksi, kuin minä joka en joogaa. Mutta kuten kirjoitin, nimitys jooga on ongelmallinen ja hämmentävä joka tapauksessa. Kyllä sinäkin tiedät että yleisuskonnollisuus on yleistä, ja juuri nämä ilmiöt vahvistavat sitä sumua, jota nykyaika on kehittänyt raittiin ja kirkkaan kristillisen sanoman verhoksi. Moni ei osaa erottaa asioita ja uskomuksia toisistaan, ja siinä ei hiljaisuuden jooga todellakaan tule olemaan avuksi.
Sana “jooga” kantaa painolastia jonka voi jättää pois kirkollisessa käytössä. On ihan ok suorittaa hengellisiä harjoitteita. Kunhan niistä ei tehdä velvoitteita tai ajatella että ne olisivat jotenkin itsessään parempia kuin vaikkapa simppeli rukoilu. Tai että ne tekisivät meistä jotenkin parempia Herran edessä.
Miksi tuoda kirkkoon sanastoa joka ei kirkkoon kuulu? Se tökkii itselläni. Se on kosiskelua ja korvasyyhyyn puhumista. Houkuttelisimmeko skientologeja käyttämällä sielunhoidosta termiä thetaninhoito?
Videolla on pappi Pauli Selkeen pohdintaa asiasta. Tuntuu aika pöhköltä, että joogaajia pyydetään tulemaan vanhaan kirkkoon joogaamaan. Ihan jo tila tuntuu omituiselta, kun penkit ovat kiinteät eikä niitä voi siirtää syrjään. Jos tuo ohjaaja istuu lattialla alttarin edessä keskellä, niin eihän häntä voi edes nähdä vaikkapa sivukäytävältä. Väkisinkin tulee mieleen, että pääasia on kirkkotilan häpäiseminen eikä mikään hiljentyminen tai ruumiinharjoitus.
Tässä on hyviä ajatuksia, mutta esityksiä hankaloittaa pikkuisen se, että välillä on pitkiä taukoja, kun Pauli Selkee etsii sivuja. Jos joku muokkaisi tuon esityksen ja jättäisi tauot pois, niin sitä olisi paljon mukavampi seurata.
Kohdasta 34.45 alkaa selitys ja videopätkä, jossa haastatellaan ex-tantraohjaajaa, joka myöhemmin löysi Jeesuksen. Hän kertoi olleensa joogi yli 5 vuoden ajan ja jooga oli hallinnut hänen elämäänsä, hän oli suorastaan joogan orja.
