Onko mikä yleinen suhtautuminen kristinuskossa joogaan ja mindfullnessiin.
Minulle ei-uskovana jooga voi olla ihan kivaa keskittymistä ja voimistelua, mindfullness taasen jotain sellaista jota olen tehnyt ennenkuin tiesin, että se on sitä nimeltään 
Mindful, ei mind full. Korjasin. 
2 tykkäystä
Molemmissa on toki uskonnollinen pohja, joten jos koulussa ei tarvitse uskonnottomien osallistua joulukirkkoon, niin aivan yhtä loogista noista on poissa olla.
Oikeasti käytännössä uskonnon määrä vaihtelee rajusti. Jooga voi olla uskonnollista tai ihan vain venyttelyä. Mindfulness on aika muodikas juttu ja sekin voidaan esittää ilman uskonnollista muotoa. Joten omalla kohdallani riippuisi hyvin paljon siitä, mistä on kyse. Lasten kohdalla en pidä sopivana koulussa, ilman normaalia lupalappua kotoa, kuten muissakin uskonnollisissa jutuissa, ellei joku aikuinen ensin varmista, ettei mukana ole mitään uskonnollista.
5 tykkäystä
Oon kerran käynyt joogassa, enkä tykännyt siitä liikuntamuotona. Mitään uskonnollista sillä tunnilla ei ollut, ei edes niillä rajoilla, tehtiin vain eri asentoja ja liikkeitä. Se oli tylsää enkä kokenut saavani siitä mitään irti fyysisesti, joten en mennyt uudestaan. Jos olisin tykännyt, niin ainakin siinä joogassa olisi voinut käydä hyvällä omallatunnolla. Selkeästi uskonnolliseen joogaan en menisi. Mindfulnessia en tunne, joten en sano siitä mitään.
Tämä ketju ei muuten varsinaisesti taida kuulua ajankohtaista-alueelle. Onkohan mulla tällä hetkellä oikeuksia siirtää näitä…
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
Kiitos @Nienna ketjun avaamisesta! Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin tästä aiheesta Lähetyshiippakunnan sivustolla (http://www.luterilainen.net/voiko-kristitty-joogata/) ja yllätyin siitä, kuinka monipuolisesti aihetta oli käsitelty. Ei taida tähänkään aiheeseen ratkaisua löytyä ikinä mutta ainakin tämän linkin takaa löytyi niin asiantuntijoiden kuin Raamatun näkemyksiä.
1 tykkäys
Tässä Areenassa käyty keskustelu Joogasta ja mindfulnessista. Itse sen kuuntelin kun lähetettiin aikanaan suorana: Meditaatio ja mindfulness kasvattavat suosiotaan - löytyykö niille tilaa kirkosta?)
1 tykkäys
Kiitos @Vanilla ja @Nienna. Minullakin on ollut mielessä, että pitää pyytää tämän ketjun avaamista mutta en ole saanut aikaiseksi. Aihe on sellainen, joka nykyisin tulee eteen joka paikassa. Joogaa harrastavat suunnilleen kaikki. Ja mindfulness on tungettu jopa terveydenhuoltoon. Jonkinlainen kanta aiheeseen on siis vähän pakko muodostaa.
Tuossa @Vanilla:n linkissä kallistuisin itse samalle kannalle Leif Nummelan kanssa.
Tässä mindfulnessista.
Kiitos linkistä. Onkin sen verran pidempi keskustelu, että tuo pitää kuunnella huomenna kun on enemmän jaksamista keskittyä. Kuvauksen perusteella vaikuttaa kyllä kiinnostavalta.
Eräässä ryhmässä muuan kaveri kertoi harrastavansa kristillistä joogaa. En alkanut asiasta väittelemään, mutta koin, että jokin vahva ristiriita sanojen “kristillinen” ja “jooga” välillä oli.
Tuo sinänsä kiintoisa keskustelu ei mielestäni vakuuttanut:
Lauseet sellaiset kuin:
- länsimaat ovat itämaistumassa
- löydetään keskiajan mystiikasta vahva sisäisyyteen kääntyvä käsitys Jumalasta, kristinuskosta, kuinka Kristus kohdataan
- mutta sehän on kristillisessä perinteessä toki olemassa, mutta ehkä me ollaan se on välillä kadotettu
mielestäni eivät ole vakavasti otettava peruste yrittää liittää toisiinsa kristinuskoa ja mindfuldnessia. Kyse on mielestäni synkretismstä.
1 tykkäys
Tässä linkki, Salme Blomsterin Youtubevideo:
2 tykkäystä
Koska niiden välillä on vahva ristiriita. Tässä intialainen kertoo miksi.
Mindfulness voi pahentaa narsismia
Mindfulnessia harjoittaneessa ryhmässä olleet ei-narsistit saivat hieman aiempaa korkeampia pisteitä kognitiivisen empatian suhteen, mutta narsistien kognitiivinen empatia oli vieläkin niukempaa kuin aiemmin.
Kognitiivinen empatia on kykyä ymmärtää, miten toinen ihminen maailman näkee.
Voi olla, että kun harjoituksessa rohkaistiin ihmistä olemaan tuomitsematta omia ajatuksiaan harjoituksen aikana, narsisti otti tämän rohkaisun niin, että hän sai vielä entistäkin vapaammin keskittyä oman itsensä erinomaisuuden ajattelemiseen. Näin narsistin narsismi vain paisui.
Mindfulnessiin tosiaan kuuluu nimenomaan omien tuntemusten ja ajatusten tulkitsematon ja arvostelematon havainnointi.
Tuo tutkimus oli todella lyhytaikainen ja pistää miettimään, että jospa tavallisetkin ihmiset alkavat pidemmän päälle tulla narsistisemmiksi mindfullnesia harrastamalla.
Kristityn puolestaan tulisi koko ajan tutkia ajatuksiaan, tekojaan, asenteitaan ja vaikuttimiaan Jumalan täydellisen rakkauden lain mukaan mm. kirkon opetuksia ja Raamatua lukemalla. Pikkuhiljaa voi kristityn asenne varmasti jo sanattomastikin muuttua rakkaudellisemmaksi ja rukous tulla miltei lakkaamattomaksi.
Kristitty tutkii siis itseään Jumalan näkökulmasta, huutaa avuksi Herraa Jeesusta Kristusta jne.
Mindfullness on väline, joka ei mitenkään haasta ihmisen itseriittoisuutta vaan päinvastoin antaa uusia välineitä oman hyvinvoinnin paranteluun ilman Jumalan käskyjä ja armoa. Se sopii hyvin narsistiseen lopunaikaan.
3 tykkäystä
Salme Blomster on hyvä. Olen joitain hänen kirjojaan lukenut. Laitoin tuon kirjanmerkkeihin ja kuuntelen huomenna.
1 tykkäys
Ehkä tuo mitä sanoin alussa mindfulnessista, että olen sitä harjoittanut, ennenkuin tiesin sen nimeä ei ihan pidä paikkaansa kun olen nyt siitä lukenut.
Se mitä olen tehnyt on keskittymistä siihen mitä on ja mitä se minussa aiheuttaa. Tunnetilojen tarkastelua ja mietiskelyä, mistä tunnetila johtuu. Ja jos tunnetla on negatiivinen, sen miettimistä, miten voin välttää tulevaisuudessa ne virheet, jotka johtivat tuohon tilaan. Ja sen miettimistä, miten voin vapautua tuosta tunnetilasta.
Esimerkiksi jos olen riidellyt jonkun kanssa ja siitä on paha mieli, voin tuota kautta päätyä anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon ja rakentavasti ratkaista sen, ettei vastaavia riitoja syntyisi.
Olenkohan keksinyt uuden jutun. Nyt vaan kiva nimi sille ja kirja myyntiin ja kallis kurssisysteemi päälle…
3 tykkäystä
Jep. Nykyisin on kysyntää kaikenlaisille elämäntaidon opuksille, joten tuohan menisi hyvin kaupaksi 
1 tykkäys
Ainakin joissakin itämaisen meditaation muodoissa pyritään hiljaisuuteen ja “mielen hiljaisuuteen” siten, että kaikki mieleen tulevat ajatukset torjutaan tai ohitetaan, pyritään kohti täydellistä tyhjyyttä mielenrauhan saamiseksi.
Joskus kokeilemassani kristillisessä meditaatiossa taas pyrittiin fokusoimaan mieli Jeesukseen tai hänen kärsimykseensä.
Näissä on iso ero. Palvooko tyhjyyttä (nihilismiä?) vai Jeesusta.
1 tykkäys
Tällainen kirkkotilan käyttöä koskeva kiista tällä kertaa. Hiljaisuuden jooga on mun käsittääkseni varsin selkeästi kristinuskoon kytkeytyvä harjoitus, jossa on rukousta ja Raamatun lukua. Tulee jopa vaikutelma, että sen sanominen joogaksi on vain markkinointitemppu. Mutta en ole koskaan käynyt enkä asiaa tunne, enkä tuollaista mitenkään erityisesti myöskään seurakuntiin tai kirkkotiloihin kaipaa. Silti hieman hämmentää tämä perustelu:
siinä asentojen kautta palvotaan epäjumalia, vaikka rukous kohdistettaisiinkin kristittyjen Jumalalle.
Missä asennossa sitä nyt sitten sopii rukoilla, niin että rukous menee varmasti oikeaan osoitteeseen?
Vähän hassu markkinointitemppu kristilliseltä yhteisöltä käyttää ei-kristillisen uskonnon termistöä, kun “retriitti” olisi olemassa.
4 tykkäystä
Jooga ei ole milloinkaan mikään hengellisesti neutraali harjoitus, joka sopisi siten vaikka kristinuskoon, sillä sen takana ovat aina vieraat henkivallat. Siksi on tärkeää olla sekoittamatta joogaa ainakaan kristinuskon sisälle.
Joogaan vähänkään perehtynyt tietää, että siinä on sisältönä muut kuin kristilliset voimat, vaikka se kuinka pyrittäisiin naamioimaan kristilliseksi.
Jos kyseessä on ns kristillinen jooga, jonka on tarkoitus olla hiljentymistä, meditointia ja rukousta, sitä pitäisi nimittää jollain muulla termillä. Ikävä kyllä jooga kantaa aina mukanaan helposti sellaista kristinuskolle vierasta ainesta, joka ujuttautuu huomaamatta mukaan.
7 tykkäystä