Niin tuomittavana kuin pidänkin tuota tapausta, on kyllä aivan hoopoa puhua kansallissosialistisen äärijärjestön tekemästä poliittisesti motivoituneesta taposta. Mikään järjestöhän ei tässä ole toiminut ja tapausta tutkitaan kuolemantuottamuksena. Tämä ei ole vähättelyä asian vakavuuden suhteen, mutta joku järki pitää säilyttää. Ei meillä ole mitään natsien kuolemanpartioita liikkumassa.
6 tykkäystä
Kyllä se elää “ovet selällään aikakautta” edelleen.
Keskustelu maahanmuutosta vaikeutuu ja sen vastustaminen on jo kohta fasismia ja vähintäinkin impivaaralaisuutta, jossa kuulemma jämähdetään paikoilleen.
Viime vuoden “pakolaisista” on noin 70-80 % turhaan tässä maassa.
Maasta poistaminen vaikeutuu, kun viides kolonna huutaa “ei saa olla niin sydämetön, kyllä tänne mahtuu miten paljon vaan…”.
Kirkkokin tahtoo kantaa tässä kortensa kekoon.
Uusnatsit ovat nyt tappaneet yhden. Kuinka monta on kuollut tai raiskattu näiden sosiaaliturvaa hakevien käsissä?
Afrikassa on potentiaalisia maahanmuuttajia vaikka kuinka paljon.
2 tykkäystä
Unohtuiko prosenttimerkki lukujen perästä?
J[quote=“cymbus, post:21, topic:511”]
Ei meillä ole mitään natsien kuolemanpartioita liikkumassa.
[/quote]
Onneksi ei vielä, mutta kehitys näyttää viettävän siihen suuntaan. Tosin joukko peräkammarinpoikia marssii pitkin katuja mustissaan, valmiina pieksämään vääränväriset vastaantulijat, ja rasistiset agitaattorit lyövät löylyä kiukaalle. Joukko muukalaisvihamielisillä agendoilla valtaan nousseita poliitikkoja istuu Suomen eduskunnassa ja jopa Euroopan parlamentissa. Poliittisesti ja rasistisesti motivoitunut väkivalta on nostanut päätään, viimeksi samaa tapahtui 30-luvulla. Aika kylmät tuulet puhaltavat. Arvio “avoimista ovista” on väärä. Tilanne on aika lailla toisenlainen.
2 tykkäystä
Oletko nyt ihan tosissasi? Sanopa sitten suotaan poliitikot, jotka ovat haluavat piekseä vääränväriset vastaantulijat, eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Onko jotain vääränväristen pieksemisiä tapahtunut?
Tuo on helppoa historiantulkintaa, ja sitä Suomessa tänään harrastetaan.
Puhutaan fasisteista, esimerkiksi.
Kun puhutaan 1930-luvun oikeistoradikalismista, unohdetaan sen olleen osaltaan myös vastareaktio vasemmistoradikalismille: aseellinen toisen valtion tukema kapina, sen jälkeinen jatkuva sisäistä epävakautta lietsova solutus.
Minusta me elämme nyt uudelleen entistä tuttua ilmapiiriä: Se oli erään puolueen ideoima 1970-luvulla:
- säädetään rauhanlaki, jonka perusteella kaikki reaalisosialismia koskeva
arvostelu luokitellaan neuvostovastaisuudeksi. - aktivoidaan massat tämän taakse, samalla mielenosoituksiin rauhan
puolesta.
Osittain tuo onnistui.
Nyt koetetaan samaa. Rasismi on hieno sana ja konsti tukkia suut.
3 tykkäystä
Tämä syvä erimielisyys on huolestuttavaa. Näin tärkeässä kansallisessa asiassa ei näytä syntyvän konsensusta.
Ei ole edes turvallisuuspolitiikassa. Se on yksi syy siihen, ettei Ruotsi katso voivansa olla Suomen kanssa missään todellisessa liitossa.
Suomalaiset eivät ole kykeneviä hallitsemaan itse itseään. Sitä tämä on.
Rakennemuutosta on nyt vatvottu 15 vuotta, eikä siitä tule mitään. Hätätilan aikana sen pitäisi olla läpihuutojuttu - sivistysvaltiossa,meinaan.
Maa, joka ei pysty tekemään selviä ja rationaalisia päätöksiä, vaan uppoaa vuosikausiksi bysanttilaiseen palatsivehkeilyyn oman etunsa kustannuksella. Mikä se olisi? Pelkkä riippakivi.
En ole tuollaista väittänyt.
No mitä sitten halusit sanoa?
Ainakin “Soldiers of Odin” taitaa olla so last season. Ainakin tämän Helsingin Sanomain jutun mukaan.
1 tykkäys
Jos täällä on joku vanhempi kirjoittaja - nuoremmat voivat kysyä mummoltaan tai vaariltaan, - muistaa kyllä millaista oli elämä totuuden kanssa Kekkosen ja Koiviston Suomessa.
1970-luvulla kirjoitti toimittaja Kauko Kare kirjan “Tähän on tultu”, josta otettiin varmaan 10-15 painosta. Siinä kerrottiin, mitä ulkopoliittinen vehkeily ja yhden totuuden elämä Suomessa alkoi olla. Paljon pahemmaksi se sitten vielä meni.
Georg Ehrnrooth eduskunnassa edusti normaaleja kriittisiä mielipiteitä ulkopolitiikasta. Hän oli “äärioikeistolainen”. Hänelle naurettiin. Kokoomus pidettiin ulkona hallituksista, vaaliivoitosta huolimatta. Keskustapuolueen puheenjohtaja J. Virolainen sanoi syynkin: Yleiset syyt.
Sitten alkoi rauhanhysteria.
Suomen rauhanpuolustajat olivat “edistysellisten voimien” työkalu.
Kirjailija Eeva Kilpi kertoi lapsena Sortavalassa pelänneensä niin hirveästi sotaa. Nyt hän oli “rauhan kannalla” ja sotaa vastaan. Kuka ei olisi niin hyvän asian puolella kuin rauhan?
Saksasta saapunut katolinen nunna Anna Frid asettui myös tämän ihanan asian puolelle.
Päiväkotilapsilta kysyttiin televisiossa mitä he ajattelevat, kun Amerikassa on sellainen setä (Reagan) , jolla on sellainen pommi, joka tappaa kaikki lapset, mutta lelut jäävät ehjäksi. (Puhuttiin neutronipommista). Kenenkään mieleen ei tullut - ei edistyksellisten piirien ainakaan - että tuo olisi lasten pelottelua.
Se oli aikaa, jolloin Reagan vastasi Itä-Euroopan varustautumiseen sijoittamalla Saksaan ns. Euroraketteja. Nato oli lukumääräisesti pahasti alakynnessä.
Puhuttiin siis rauhasta, mutta ei toisen osapuolen varustautumisesta. Kuka saattaisikaan olla niin sydämetön, että vastaustaisi näin jaloa asia, rauhaa?
No, äärioikeistolaiset tietenkin - ja sitten tietysti imperialismin lakeijat.
Nyt heitä, äärioikeistolaisia ja imperialismin lakeijoita ei enää niin valtavasti löydy, mutta natseja, fasisteja ja rasisteja löytyy yhä enemmän Suomen kulkiessa entistä henkistä tietään.
Jos meidän maailmanpolitiikassa oikein hyvin käy, kuljemme monikulttuurisena uutta YYA-sopimusta kohti. Jos hyvin käy.
2 tykkäystä
Jotenkin tuntui suorastaan säälittävältä kuunnella jotakin musa & lässytys (nuorten?)ohjelmaa joltakin YLE:n kanavalta. Varsinainen 1970-luvun perinneyhdistys ja -ulkomuseo.
SIinä kirkasotsainen nuori toimittaja todisti uskostaan, mikä lyhyesti lähinnä oli, että kun vastustaa USA:ta kaikessa se on maailmanrauhan ajamista.
Ilmeisesti sillä toisella puolella on edelleen vain “rauhankynttilöitä”. Ilmeisesti Aleppossakin.
Meillä on sellainen kulttuuritoimitusten iskostama luulo, että taiteilijat ja kirjailijat ovat jotakin tavattoman syvällistä porukkaa. He muka sitten ymmärtävät ja näkevät, miten tämä “uusliberalistinen” Suomi elää ja yskii. He tietävät, mikä on väärin ja mitä ei pitäisi tehdä.
Kun sitten kuuntelee noita kirjailijoiden ja taiteilijoiden mielipiteitä maailman menosta ja Suomen tilanteesta, huomaa, että nämä ovat lähes järjestään ihan pihalla. Talousasioita ei ymmärretä yhtään. Sellainen sana kuin “kansainvälinen kilpailukyky” oli jo 25 vuotta sitten yleisen pilkan kohteena. Nyt sen lienee jo korvannut “Impivaaralaisuus”.
Yleensä nämä kuuluvat niihin ns. edistyksellisiin voimiin, jotka silloin puhuivat meille imperialismista ja rauhanaatteesta. Nyt he julistavat tätä uutta sanomaa.
Ilman muuta Suomen pitää edelleen kansainvälistyä. Nyt siihen on omankin väestön osalta mahdollisuuksia, kun kielitaito on ihan valtavasti parantunut 25 vuodessa. Tiedän jotain tästä kehityksestä kun olin nuoresta pitäen ulkomaankaupassa mukana. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että Ruotsissa olisi puhuttu Svenssonille englantia.
Kun puhutaan maahanmuuttajien sopeutumisesta ja menestyksestä, tuodaan yleensä esiin joku aasialainen. Hehän haluavat sopeutua yhteiskuntaan.
Mieluummin 10 kiinalaista tai filipinoa kuin yksikin … niitä.
1 tykkäys
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.