Herraon kyrios, mutta viittaa kyllä pääsääntöisesti Jumalaan, koska kyrios on adonai, ja adonai on Jahve, ja Jahve on tetragrammaton (YHWH), joka on Jumalan nimi. Herra on nimi, joka on sekä Jeesuksella että Hengellä että Isällä, se on yhteinen koko Kolminaisuudelle. Nikean uskontunnustuskin nimittää Herraksi myös Jeesusta ja Henkeä. Herra-nimi on hyvin tärkeä:
Daavid itse on Pyhän Hengen innoittamana sanonut: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. Daavid itse sanoo Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla Daavidin poika?"
Idea on tuossa se, että isä on aina poikaa suurempi. Messias on Daavidin poika, ja siten Daavid on suurempi, mutta Daavid nimittää häntä herraksi, joten hän on Daavidia suurempi. Tämä on mahdollista, koska Poika on ollut ennen Daavidia jumalallisesti, vaikkakin lihassa vasta Mariasta.
Kyllä: kosketat Poika-Jumalan kehoa. Isällä ei kuitenkaan ole kehoa, eikä Hengellä, eikä jumaluuteen kuulu kehollisuus. Kosketat Jumalaa, koska Jeesus Kristus, ihminen, jonka näemme ja jota voimme koskea on lihaksitullut Sana. Liha eli keho ei ole jumaluutta, mutta liha on Jumalan.
Usko siihen, että Jeesus Nasaretilainen, ihminen, on Jumalan ainokainen Poika ja Sana edeltää lähes kaikkia teologisia lauseita. Tästä uskon ja järjen suhteesta kannattaa jatkaa keskustelua siinä edellisessä ketjussa:
Jumala kuoli, mutta jumaluus ei kuollut. Mitä voisi olla jumaluuden kuolema? Ihmisyydessä kuolema on sitä, että ruumis erkanee sielusta ja sielu erkanee ruumiista, ruumis alkaa maatua ja enkelit hakevat sielun Jumalan luo. Mitä tämä voi tarkoittaa jumaluudessa? Eihän jumaluudessa ole jumalsielua ja jumalruumista, vaan on yksi, erottamaton, jakamaton, todellinen, ehdoton ja välttämätön jumaluus kolmessa persoonassa.
Origenes muistaakseni opetti, että ylösnousemusruumis, kirkastusruumis on valopallo. 
Todellakin: Kristuksen ylösnoussut ihmisyys on erilaista kuin se, mitä me olemme. Kristus on ruumiillisesti istunut Jumalan valtaistuimelle, eli ottanut ihmisenä vallan. Tämä on nyt sitä genus maiestaticumia, josta puhuin aiemmin. Ruumis on todellinen, mutta se, missä määrin se on biologinen, on eri asia, sikäli kuin 1biologialla tarkoitetaan entropian maailmassa kasvavaa ja elävää organismia. Kristuksen ruumis on häviämätön, turmelukseton, iäti elävä ja pysyvä.
Tuomaastakaan ei muuten sanota, että koskiko hän haavoja vai ei.
Tulkitsen sen niin, että Sana kuitenkin edelleen hallitsi Isän kanssa valtaistuimella, sieltä koskaan poistumatta, mutta hän ei vielä vuodattanut (genus maiestaticum!!!) jumalallisia ominaisuuksia ihmisyydelleen. Jumaluudessaan hän edelleen siis oli kaikkivaltias, mutta hän ei paljastanut omalle tunne-elämälleen ja järkeilylleen, että hän oikeastaan on kaikkivaltias ja voisi tehdä ihan mitä tahansa.
Näkisin juuri näin: Jeesuksella oli inhimillinen tietoisuus, jossa hän ei ollut tietoinen kaikesta jumalallisesta vallastaan ja voimastaan ennen kuin vasta ylösnousemuksen jälkeen. Hänen jumalallinen tietoisuutensa, joka ylittää kaiken tietoisuuden, puolestaan tiesi kaiken koko ajan.
Tulkitsen noiden sanojen tarkoittavan juuri sitä kirousta, joka Jeesuksen osaksi tuli ristillä:
Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: “Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.” (Gal. 3:13)
"Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi. (Deut. 21:23)
Olin kerran erään kirkon vahtina, kun sinne tuli joku itsensä profeetaksi nimittänyt henkilö. Hieman päällekäyvän oloinen mies, joka tuntui aggressiiviselta, kun puhui. Hän puhui tulevista Euroopan tapahtumista ja muusta. Hän myös kysyi minulta, että miksi Jeesus nousi kirkastusvuorelle, ja itse vastasi: koska siellä Mooses ja Elia opettivat häntä ja kertoivat hänelle, että hänen oli mentävä Jerusalemiin, kärsittävä, kuoltava ja että hän nousisi kuolleista. Se oli oivallus minulle tuolloin. Onhan kirjoitettu: “He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.” (Luuk. 9:31) "Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus sanoi heille: “Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika on herätetty kuolleista.” (Matt. 17:9)
Tein aikoinaan kirkastusvuoriperikoopista myös eksegeettisen analyysin, jota varten tarkastelin myös liturgista käytäntöä. Ortodoksithan laulavat näet:
Tropari, 7.säv.
Oi Kristus Jumala, Sinä kirkastuit vuorella | ja osoitit kunniasi opetuslapsillesi | heidän kykyjensä mukaan. | Valaiskoon Jumalansynnyttäjän rukouksien |meitäkin, syntisiä, ikuinen valkeutesi. | Kunnia olkoon Sinulle, || Valkeudenantaja.
Jerusalemilainen tropari, 7.säv.
Jumalallisen suunnitelmasi vakuutena | Sinä paljastit kirkkautesi Taaborin vuorella. | Aika kaudet kumarsivat kasvojesi edessä, | ja jalkojesi juureen aurinko laski säteensä. | Mooses ja Elia seisoivat Sinun vierelläsi, | laki ja profetiat palvelivat Sinua. | Täytettyinä uskolla ja rakkaudella | me nyt huudamme ystäviesi kanssa: || Oi Herra, kunnia olkoon Sinulle.
Kontakki, 7.säv.
Oi Kristus Jumala, Sinä kirkastuit vuorella, | ja opetuslapsesi näkivät Sinun kunniasi kykyjensä mukaan, |että nähdessään Sinut sitten ristiinnaulittuna |ymmärtäisivät Sinun kärsivän vapaasta tahdosta ja saarnaisivat maailmalle, || että Sinä olet totisesti isän kirkkauden säteily.