Jumalan halu palkita rahallisesti

Omassa ajatuksissani Jumalasta Hän on irti rahasta. Eli siis voi olla niin, nykyään erityisen vaikeaa, että saat rahaa toteuttaessasi kutsumustasi esimerkiksi sairaanhoitajana. Tai yrittäjänä viet eteenpäin keksintöä, jolle Jumalakin hymyilee.

Eli siis omassa intuitiivisessa ajattelussani Jumala olisi neutri rahan suhteen. Eli saat rahaa tai et tekojen tekemiset ja miksi niitä teet olisivat olennaisia siihen, miten paljon ne ovat Jumalan palvelemista.

Miten oikein, tai väärin tälläinen ajattelu on suhteessa kristinuskoon?

Tuo oli hieman sekavasti kirjoitettu, mutta vastaan ymmärrykseni mukaan. Jos ihminen toteuttaa kutsumustaan vaikkapa sairaanhoitajana, niin tottakai hän saa ihan hyvillä mielin ottaa siitä vastaan palkan. Miten ihmeessä hän muuten voisi elää. En usko, että Jumalallakaan on mitään sitä vastaan, että työstä saa palkkaa.

Eri asia sitten on, jos haluaa tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai talkoita. Talkootkin voivat olla oikein mukavia, kun on porukka, joka tekee hommia ja sitten talkooväelle tarjotaan ateria, joka syödään yhdessä hyvillä mielin. Näihin ei kuitenkaan mene sillä tavalla aikaa kuin leipätyöhön.

1 tykkäys

Toki konkreettisesti on noin, että raha on elämässä tässä maailmanajassa välttämättömyys.

Purettuna ajattelukulma, jossa raha ei ole Jumalasta lähtee Mammonasta ja kyseisen entiteetin palvonnasta. Jos ajatellaan kyseessä olevan pahan henkivalta ei tervettä suhdetta voine muodostaa.

Toisaalta Raamatussa on vertauksia rahasta jne. Jolloin siis en ollenkaan ole sanomassa, ettäkö tämä oma intuitiivinen lähestymiskulma asiaan olisi oikea.

Mutta kuitenkin tilanne on pakosti monimutkainen, koska lienee niin että enemmistö käy töissä, koska siitä saa rahaa. Joka helposti menee siihen, että jos Jumala on tärkein asia elämässä niin silloin työ ilman kutsumusta on Jumalanpilkkaa?

Osin varmasti on myöskin niin, että uskonnollinen ymmärrykseni rahasta on osin vastavetoa USA:ssa vallitsevana olevaa trendiä vastaan. Youtube on tutustuttanut noihin. USA:n yhteiskunta ja myös monet kristityt suhtautuvat rahaan epäterveesti.

Luterilaisuudessa kutsumus ei tarkoita mitään erityistä tunnetta Jumalan antamasta tehtävästä, vaan ihan konkreettista pyyntöä tiettyyn tehtävään vaikkapa työsopimuksen muodossa. Eli kun käyt töissä, sinulla on kutsumus siihen työhön. Työstä saa rahaa, ja sitäkin täytyy ihmisen saada, koska jättäytyminen pelkän vapaaehtoistyön tekijäksi ei omien säästöjenkään avulla ole useimmille ihmisille pitkäkestoinen ratkaisu. Raamattu suhtautuu hyvin positiivisesti siihen, että kristitty ansaitsee oman elantonsa. Työ on myös Jumalan ja lähimmäisten palvelemista, täysin maallinenkin työ. Tai ainakin lähtökohtaisesti näin - nykypäivänä taitaa olla olemassa myös täysin turhia töitä, joista ei ole todellista hyötyä kenellekään. Joka sellaisessa työssä on, joutuu itse käymään omat pohdintansa aiheesta, koska tähän ei ole mitään yksiselitteisiä tuntomerkkejä tai yhtä oikeaa ratkaisua olemassa.

Mitä sanaa luterilaisuudessa käytetään kuvaamaan sitä jos joku kokee hänellä olevan erityinen Jumalan antama elämäntehtävä?

Kyllä tämä minun mielestäni kutsumus juuri on.

En pidä itseäni luterilaisena mitä tulee sen käsityksiin valtion ja kirkon välisestä roolista. Näen että luterilaisuudessa syötetään vapaasti susille lampaat. Ongelma on, että mielestäni oma näkemykseni asiasta aivan erityisesti nykyaikana, jossa eliitti ei edes esitä olevansa kristittyjä on yksinkertaisesti parempi ja enemmän Raamatusta, kuin Lutherin tarpeesta liittoutua maallisten hallitsijoiden kanssa Vatikaania vastaan ja siitä syntynyt maallisen hallinnon ja kirkon suhde on.