Jumalan ilmoitus, Jeesus ja pyhät kirjoitukset

[Silvanus]

Kirjoittelin kriittisellä osastolla aivan alustavia näkemykseniäni, ei, ennemminkin yritelmiäni Raamatun luonteesta ja suhteesta pyhään ilmoitukseen.

@Silvanus

Itse olen osin myös tähän liittyen sanonut, että nimenomaisesti Vanha testamentti on pyhiä kirjoituksia. Siis kirjoituksina pyhiä; niistä osa ei ole ilmoitustapahtuman kuvausta (Israelin exodus), vaan suoraan Jumalalta tullutta profetiaa. Tämä antaa kirjoituksille tietyn pyhyyden, mutta pyhyys kantaa mukanaan myös epäselvyyttä, tuonpuoleisuutta, liminaalisuutta. Vanha testamentti - kirjoituksina pyhää.

Uudelle testamentille en tällaista asemaa varsinaisesti pyhinä kirjoituksina anna. Siitä huolimatta evankeliumi on paljon tärkeämpi ja korkeampiarvoinen kuin Vanhan testamentin teksti. Se on paitsi ilmoitustapahtuman kuvausta (Jeesuksen ylösnousemus), mutta myös ilmoittajapersoonan kuvausta/kohtaamista (Jeesus itse Jumalan itseilmoitus). Uuden testamentin muut tekstit eivät saa asemaansa sitä, että ne olisivat transmissiota enkeleiltä, ja sellaisina kadosh, vaan ne ovat kirkon kirjoittamia, ja välittävät Jeesukselta saatua sanaa, ja ovat siten - eri tavalla! - pyhää!

No, tämä on aivan vasta yritelmä tehdä ero VT:n ja UT:n välille, joten sille ei pidä antaa sen enempää painoa. Näkemystäni kritisoitiin huomattavasti. Tämän jälkeen kysyin eräässä toisessa ketjussa myös erään olennaisen kysymys: onko VT:ssa ilmoitusta (a) tapahtuma, josta teksti kertoo, vai (b) teksti, joka kertoo tapahtumasta? Tähän sain TV2:lta seuraavan vastauksen:

@TV2

Minusta on selvää, että VT tekstinä on Jumalan ilmoitusta. Mutta tietysti myös muut Jumalan suorat ja erityiset interventiot maailmaan voidaan nähdä erityisenä ilmoituksena. UT:n osalta tätä voidaan ehkä vähän problematisoida, mutta suurempaa merkitystä tällä ei minusta ole.

Minusta tästä aiheesta olisi syytä keskustella enemmän. Keskeiset kysymykset ovat seuraavat:

1. Mikä on ilmoitus ja itseilmoitus?
2. Mikä on Raamatun tekstin ja tapahtuman (historian) välinen suhde?
3. Onko tämä suhde erilainen Raamatun eri tekstien välillä?
4. Miten ilmoitus jäsentyy tekstin ja historian välissä?
5. Mikä on Jeesuksen suhde ilmoitukseen?

Sitten voisi vielä puhua tulkinnasta ja esimerkiksi allegorian ja historian välisestä suhteesta, mutta se on sellainen suo, että se ansaitsee oman ketjunsa.

Olisiko esim. @Thinkcat jotain sanottavaa aiheesta?

[Vanilla]

Sopisiko tähän ketjuun kysymys siitä, mihin “maailmaan” Jes. 65 17-25 viittaa? Siitähän puhutaan uutena valtakuntana mutta pitikö sen alkaa profetian mukaan heti Jeesuksen ylösnoustua vai vasta aikojen lopussa? Ja jos jälkimmäinen, miksi siinä kuitenkin ihmisillä on rajallinen elinikä? Vai onko tämä kohta tulkittavissa jotenkin enemmän vertauskuvallisesti/jollain muulla Raamatun kohdalla?

[cymbus]

Jumala on toiminut historiassa ja ohjannut sen tapahtumia. Koko valitun kansan historian tähtäyspiste on ollut Kristuksen syntymä, kaikki on tapahtunut tätä tapahtumaa varten. Vanhan testamentin tekstien äärellä meidän pitää nädä niiden tarkoitus. Jumala on toiminut tapahtumassa, mutta siitä kertova Raamatun teksti on tämän tapahtuman autenttinen kuvaus. Siten jossain muussa yhteydessä, arkeologisissa löydöissä, muissa kirjallisissa todisteissa jne. oleva kuvaus tapahtuneesta ei ole samanlaista ilmoitusta.Raamatun ilmoitus on sui generis. Jumala on siihen tallentanut erityisellä tavalla pelastushistoriallisen toimintansa koskien Israelin lapsia ja sen kautta johtanut tien Kristukseen. Silvanus esitti viisi kysymystä ja yritän niitä hahmotella.

1. Tätä kysymystä en ollenkaan ymmärrä.
2. Raamatun historiallinen aines kertoo autenttisesta pelastushistoriasta. En näe tässä mitään ongelmaa. Toki voidaan ajatella, että osa narratiivisesta aineksesta ei ole varsinaisesti historiallista, vaan pikemminkin tarinan muotoon puettua opetusta, esim. Juudit vaikuttaa kovasti tällaiselta.
3. Raamatussa on erilaisia kirjallisuuden lajeja, joita pitää tarkastella sellaisina.
4. Jumala vaikuttaa historiassa, teksti kertoo osan siitä.
5. Tätä kysymystä en ihan ymmärrä.

Allegorian ja historian suhteesta ajattelen, että meidän on syytä käyttää vanhaa kunnon nelivankkuria. Kaikki teksti on paitsi kuvausta, myös opetusta.