Jumalan suojelusta sinne.
Listaan hieman yksityiskohtia mitkä minua tässä aiheessa kiinnostavat. Josko jollakulla olisi niihin jotain kommentoitavaa.
Palaan alkuperäiseen lauseeseeni mikä kirvoitti toisaalla keskustelua ja kritiikkiä.
Viittaan tuossa pakanuuteen. Mielestäni on ero pakanajumalan avuksi huutamisella ja kristittyjen Jumalan avuksi huutamisella. Ei siis ainoastaan sen takia että pakanajumalaa on turha huutaa, koska se on epäjumala, vaan eroa on myös siinä ajatuksessa mitä huutaminen on, mikä on minun asemani Jumalaan nähden huutajana. Kristittynä saan ajatella mm. että olen lapsi joka puhuu Isälleen. Lapsen ja Isän valillä on jo hyvin yhdistävä suhde.
Paljon on puhuttu siitä minkä tyyppinen ihmisen osallisuus on jumalallisuudesta, mutta millainen on Jumalan yhteys luomakuntaansa ja erityisesti siellä ihmiseen. Erityisesti minua kiinnostaa tässä ajatukset raamatunjakeesta Kol. 1:16, joka on otettu myös Nikean uskontunnustukseen, sekä Joh. 1:3.
Yhdistääkö ihmisluonto ihmisiä toisiinsa jos Jumalan tuleminen ihmisluontoon voi yhdistää Jumalaa ja ihmistä?
Jos Kristus on uusi Aadam jossa koko ihmisluonto tulee osalliseksi pelastuksesta, toisin kuin Aadamin vuoksi koko ihmisluonto tuli osalliseksi syntisyydestä, onko “luonto” jokin sellainen asia että saman luonnon jakavat ovat yhteydessä toisiinsa?
Ja millainen yhteys Jumalalla on näihin jotka ovat suoranaisesti syntyneet Jumalasta.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Joh. 1:12
Jos unio-ajatus tuntuu epäkristilliseltä, miksi se tuntuu siltä? Millainen unio voisi olla kristillinen?
En tiedä teistä muista, mutta minun silmiini Raamattu piirtää Jumalasta ja ihmisestä ja heidän välisestä yhteydestään kuvan joka minun silmiini näyttää todelliselta yhteydeltä ja osallisuudelta. En tiedä mitä siinä vastustetaan jos yhteyttä ja osallisuutta kritisoidaan. Itselle se on myös pelottava asia, sillä jos minulla on todellinen yhteys Jumalaan, on aivan varmaa että minulle ei kunnian kukko laula jos en tartu Jumalan valmistamiin lupauksiin. Ilman niitä minusta tulee kuin kuolioituva käsi Kristuksen ruumiissa joka väistämättä tippuu pois, koska minun kuolemani ei kuitenkaan voi kuolettaa itse elämää, niin kuin itse elämä pystyy elävöittämään kaiken. Toisaalta, kun riipun kiinni Kristuksessa, Hän pistää elämän mahlan kiertämään minussa.
Minulla on näihin kysymyksiin oma näkemykseni, mutta ei kaikkia vastauksia joten kiinnostaa todella paljon kuulla erilaisia vastauksia.