Muistan näitä keskusteluja. Oma positioni oli silloin sellainen että en edes ymmärtänyt että joku kristitty suhtautuu epäluuloisesti ajatukseen kristillisestä uniosta.
Huomaan nyt mm. tällaisista The Vital Place Of Union In Lutheran Soteriology: Part 1 Of N-or-“Thank God For Theosis” | Trentdemarest vanhoista artikkeleista, että amerikkalaisten luterilaisten kesken on ollut keskustelua uniosta noina ensimmäisinä foorumivuosinani. Olin tietenkin itse autuaan tietämätön asiasta.
Sittemmin unio-ajatuksen tämän tyyppinen
vastustaminen luterilaisissa piireissä teki luterilaisuuden minulle hieman vastenmieliseksi kristilliseksi suuntaukseksi, mutta viime vuosina olen ymmärtänyt että luterilaisetkin voivat suhtautua ajatukseen uniosta arvostavasti.
@BroJohannes tietenkin tuossa myös kysyy, että ymmärsikö hän käsitykseni oikein. En usko että kumpikaan, BroJohannes tai Lumimarja, ymmärsivät oikein.
Jumalan tulo ihmiseksi kuvataan sanalla inkarnaatio, eli Jumala tuli lihaksi (Joh. 1:14).
Tuossa linkkaamassani Trent Demarestin artikkelissa vuodelta 2014 hän kirjoittaa:
The problem with Osiander was that his understanding of the unio fidei formalis was almost Nestorian, for he held that the believer could commune with the divinity of Christ apart from His humanity, and on account of that communion and the renewal resulting therefrom, be declared righteous.
Oma käännökseni: Osianderin [näkemyksen] ongelma on, että hänen ymmärryksensä unio fidei formaliksesta oli lähes nestoriolainen, sillä hänen näkemyksensä mukaan uskova pystyi olemaan yhteydessä Kristuksen jumalallisuuteen ilman yhteyttä ihmisyyteen, ja perustuen tähän yhteyteen jumalalliseen ja siitä seuraavaan [ihmisluonnon] uudistumiseen, olemaan julistettu vanhurskaaksi.
Eli siis Demarest puolustaa näkemystä, jonka mukaan ihmisen tulee olla yhteydessä Jumalaan siinä yhteydessä minkä Jumala muodosti tultuaan ihmiseksi, lihaksi, voidakseen tulla vanhurskaaksi Kristuksessa ja osaksi Kristuksen ruumista. Tämä totta kai tapahtuu syntymällä uudelleen Hengessä, niin kuin Lumimarja muistuttaa, mutta yhteys on koko ihmisyyttä koskeva, koska Jumala otti omakseen koko ihmisyyden.
Tässä kohtaa on oleellista muistaa myös juutalainen, vanhatestamentillinen antropologia. Ihmisyys on lihaa, sisuksia ja henkeä. Koko ihminen on lihaa basar, koko ihminen on sisuksia (usein käännetty sieluksi tai olennon elävyydeksi) nefesh ja koko ihminen on henkeä, ruah. Erotukseksi kreikkalaisesta sielu-ruumis -dikotomiasta. Tätä liha-sanan merkitysta ei kannata unohtaa Uutta testamenttia lukiessa, vaikka lihallisuudesta kirjoitetaan siellä myös hieman toisenlaisessa merkityksessä, kuitenkin ajatuksen juontuessa vanhatestamentillisen basarin merkityksestä sillä Jumala on kaiken lihan Jumala (Jer. 32:27).
Artikkelissaan Demarest siteeraa myös Lutheria
So, when we eat Christ’s flesh physically and spiritually, the food is so powerful that it transforms us into itself and out of fleshly, sinful, mortal men makes spiritual, holy, living men. (This is My Body, AE 37:101)
Oma käännös: Niinpä, kun me syömme Kristuksen lihaa ruumiillisesti ja hengellisesti, tuo ruoka on niin voimallista että se muuttaa meidät itsekseen ja tekee lihallisista, syntisistä ja kuolevaisista ihmisistä hengellisiä, pyhiä ja eläviä ihmisiä.
ja muutamia “luterilaisuuden isiä” ja toteaa:
Like other food, the Body and Blood of Christ “become us”; unlike other food, they communicate the incorruptible life of Christ to our sinful flesh, converting us ever more into New Men.
Oma käännös: Niin kuin muunlainenkin ruoka, Kristuksen Ruumis ja Veri “tulevat meiksi”, toisin kuin muunlainen ruoka, ne välittävät turmeltumattoman Kristuksen elämän meidän syntiseen lihaamme, muuttaen meidät vieläkin enemmän Uusiksi Ihmisiksi.
Joten, oma lauseeni “Jos Kristuksen todellinen läsnäolo sakramenteissa ja lihaksi tulon ei inkarnaation kautta ihmisessä ja luomakunnassa hämärtyy, palataan pakanuuden aikaan jossa ihmienn huutaa itseään erillistä Jumalaa” on ymmärretty väärin jos ajatellaan että pidän Jumalaa panteistisena Jumalana. Ajattelen Jumalan ja ihmisen suhteen olevan määrittynyt Jumalan lihaksi tulon kautta, minkä muodostaman yhteyden kautta ihmiselle tulee mahdolliseksi uskoa ja uskon kautta tulla osalliseksi uniosta, Jumalan valmistamasta yhteydestä ihmisen ja Jumalan välillä. Union muodostumiseen tarvitaan siis Jumalan kädenojennus, Hänen avaamansa yhteys koko ihmisyyteen ja koko ihmiseen, liha, sielu ja henki.
@9x, jos jaksat keskustella aiheesta, olisin kiinnostunut kuulemaan mikä sai sinut huomaamaan että Wigelius oli oikeassa ja sinä väärässä.
Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös jokainen teistä rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään. Ef. 5:31-32
