Jumalan kuritus

Usko
1

Raamatussa puhutaan Jumalan suunnalta tulevasta kurituksesta, ja varsinkin sananlaskuissa siitä on paljon asiaa.

“Jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.” (Snl 3:12)

Mielestäni Jumalan antama kuritus on aina ihmisen ja Jumalan välinen asia, eikä kenenkään ulkopuolisen pidä ryhtyä sivusta mestaroimaan ja vihjailemaan, että jokin asia olisi jollekulle Jumalan kuritusta. Sivullinen ei voi sitä asiaa tietää. Mutta jokin ikävä asia voi siis olla Jumalan kuritusta, ja arvioni mukaan se hyödyttää ihmistä vain jos kyseinen henkilö sen itse vaikkapa jälkeen päinkin ymmärtää Jumalan kuritukseksi.

“Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Heb 12:7-11)

Jumalalla on erityisen hyvä tahto lapsiaan kohtaan, ja sen tähden hän varjelee heitä tarvittaessa kurituksella.

“Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” (Ilm 3:19)

Tein tämän aloituspostauksen lähinnä siitä syystä, että minua kiinnostaa, onko mahdollisesti muilla kokemuksia Jumalan toimittamasta kurituksesta. Kurittamisen tavoilla ei ole nyt niinkään merkitystä vaan sillä, onko jokin ikävä asia koettu nimenomaan Jumalan kuritukseksi. Itselläni on aivan lähivuosilta erittäin voimakas (jopa yliluonnollinen) kokemus, joka johti elämässäni aivan selkeään mielenmuutokseen ja siis parannukseen suorastaan “pelolla ja vavistuksella”.

1 tykkäys
2

Kyllä on ja uskoisin että useimmilla. Lempeämmällä kädellä tehtyjä ja sitten myös vähän kovemmalla kädellä. Ja luultavasti aiheesta. Mutta myös ihmeellisiä varjeltumisia, johdatuksia ja siunauksia.

4 tykkäystä
3

Liian hlökohtaista jaettavaksi, vaikka olisikin rakentavaa. Uskovan on hyvä opetella ottamaan niin hyvä kuin paha Jumalan kädestä. Läheskään aina emme sitä näe näkemisessä ja Jumalamme on Salattu monissa asioissa, niistä ei ole ilmoitusta.

3 tykkäystä
4

Sama juttu, en voi enkä edes kehtaa paljastaa saamani kurituksen syytä enkä sen toteutumisen tapaa. Mutta tärkeää on tiedostaa, että kuritukset tapahtuvat omaksi parhaaksemme. Ainakin itse jouduin taannoin vasta ilmiselvän kurituksen kautta kavahtamaan oman mieleni kelvottomuutta ja lihallisen synnillisyyteni vakavuutta, vaikka yli 45 vuotta olen tietoisesti kulkenut tätä pelastuksen tietä ja evankeliumin sanoman kautta uskonut Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen jo aivan lapsesta saakka.

2 tykkäystä
5

Kuritushan ei välttämättä tarkoita mitään rangaistusta, vaan kasvatusta. Jumala kasvattaa omalla tavallaan ja autuas se, joka saa kasvatusta ja ojennusta. Pätee myös lasten ja vanhempien välille.

2 tykkäystä
6

Kyllä. Mutta ei siitä sen enempää. :upside_down_face:

1 tykkäys
7

Miten ymmärrätte Jumalan rangaistuksen? Onko se vain kadotukseen joutuvien kohtalo vai rankaiseeko Jumala ihmisiä jo tässä elämässä? Jos rankaisee, onko siinä eroa uskovien ja ei-uskovien välillä?

Fratres tuossa edellä mainitsi, että kuritus ei välttämättä tarkoita rangaistusta. Mutta voiko se tarkoittaa sitä?

8

Vanhassa testamentissa on hyvin voimakkaasti läsnä ajatus siitä, että jos ihminen, tai oikeastaan ensisijaisesti Jumalan kansa, ei kulje Jumalan tietä, niin sitä kuritetaan monella tapaa. Ennen kaikkea se on sitä, että Jumala ei enää siunaa kansaansa. Vaikka pitääkin liittonsa.

Kuritusta on sekin, että syntyy kokemus siitä, että Jumala ei kuuntele. Uskomaton ei tätä tunne, elämä vain potkii päähän. Jumala voi paaduttaa uskovankin sydämen, siten että tämä ei pyydä Jumalaa avuksi hädän hetkellä.

Mutta tästä on vielä pitkä matka menestysteologian sfääreihin. Jumalan tahdon mukaan eläminen on myös sitä, että muillakin on hyvä olla vanhurskaan lähellä. Siunaus enenee tällaisen kautta, ei ainoastaan henkilökohtaisena menestyksenä.

D

3 tykkäystä
9

Ymmärrän kyllä asian, kun puhutaan kurituksesta. Mutta minua kiinnostaa sana rangaistus. Rankaiseeko Jumala?

10

Ei kai noilla ole hirveästi eroa. Israelia rangaistiin tottelemattomuudesta 40 vuoden erämaavaelluksella. Kuritustahan se oli. Vankilaa sanotaan joskus rangaistuslaitokseksi tai kuritushuoneeksi.

D

2 tykkäystä
11

Yhteiskuntakin rankaisee sääntöjä vastaan rikkonutta sakoilla ja oikein pahoin rikkonutta vankeudella. Jumalan kurituksen näen ojennuksena, ei lopullisena rangaistuksena, vaikka se voisikin tuntua kovaltakin.

Lopullinen rangaistus tulee vasta viimeisellä tuomiolla, kaikki sitä edeltävä olisi otettava opiksi ja tehtävä parannus. Mutta meillä on anteeksiantava Jumala Jeesuksen esimerkin mukaan, eikä anteeksisaaneella ole mitään rangaistusta, ei täällä eikä viimeisellä tuomiolla. Korkeintaan tekojensa seurauksista joutuu täällä ihminen kärsimään.

5 tykkäystä
12

Samasta rikoksesta ei rangaista kahta kertaa. Jeesusta on rangaistu meidän sijassamme synneistä ja niin meitä ei enää niistä rangaista. Meitä, jotka olemme Jumalan lapsia kuitenkin kuritetaan omaksi parhaaksemme.

Hepr 12:5-11: “ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: “Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

1 tykkäys
13

Näin on, mutta kyllä se on vaikea välillä nähdä se kurituksen aiheellisuus hlökohtaisena. Suvereeni on Jumala näissä asioissa emmekä elä näkemisessä, vaan uskossa. Viisas uskova kyllä kuitenkin usein pystyy tekemään parannusta Jumalan kurittaessa ja kutsuessa vastoinkäymisillä ja jopa sairauksilla. Yksiselitteistä se ei meille kuitenkaan koskaan ole.

1 tykkäys
14

Juuri näin! Kristityt pyhittyvät aina siitä lähtökohdasta käsin, että heillä on jo syntien anteeksiantamus uskossa. Tästä käsin ymmärrän niin, että kurituksen onkin tarkoitus varjella meitä turvaamasta lakiin sikäli kuin olemme kuitenkin vielä taipuvaisia lihalliseen suruttomuuteen ja sen sijaan pyhittymään uskossa, turvaamaan lain kurituksen kautta uskossa ainoastaan Kristuksen tekoon. Lakihan kohdistuu vanhaan ihmiseemme ja saa meidät jotka uskomme pelästymään syntisyyttämme ja pakenemaan Kristuksen turviin. Tätähän se on kristityn koko elämä, vanhan lain alaisen ihmisemme upottamista kasteen hautaan ja uuden ihmisemme nousemista joka päivä uskossa, kuten Luther sanoo, siis pyhityksen toteutumista uskossa.
Tämä tuntuu varmasti kurjalta, mutta kuten tuo lainaamani Raamatun paikka sanoo: "Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

2 tykkäystä
15

Kurituksen tarkoituksena on saattaa meidät teoista pelastuksen ehtona, siten luottamuksesta itseemme, luottamaan Jumalan tekoon, Kristuksen uhriin Jumalan vaikuttaman uskon kautta.

Kol 2:12: “ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”

Tämän selvemmin sitä tuskin voi sanoa.

2 tykkäystä
16

Minulla on kokemusta Jumalan kurituksesta. Olen sen ansainnut ja se on kaikki ollut Jumalan armoa ja rakkautta minua ja perhettäni kohtaan. Kaiken kärsimyksen keskeltä on noussut siunaus, jota ihmisjärki ei voi ymmärtää. Minun kohdallani rusikointi jatkuu, koska niin Taivaallinen Isä on hyväksi nähnyt. Lohduttaudun Paavalin opetuksella:

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

Enkä mä tarkoita, että osaisin tähän kaikkeen suhtautua Paavalin tavoin ja etteikö usein väsytä ja kiukuta.Yritän sanoa, että lopulta Jumala tietää kaiken ja hänen tahtonsa on meitä kohtaan hyvä. Jumala tahtoo kantaa meidät taivaaseen hänen luokseen ja lopulta pyyhkiä kaikki kyyneleet. Jotain tästä ehkä jo aavistan ja osaan siitä olla kiitollinen.

6 tykkäystä