“Alussa oli Sana” -kohta on selviö, että siinä puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta joskus olen pohtinut, joissakin muissa Raamatun kohdissa. onko tässä nyt kyseessä Jumalan kirjoitettu sana vai Jumalan Sana, Jeesus Kristus. En nyt lähde etsimään näitä paikkoja, mutta jos joku muu on kokenut epätietoisuutta asian äärellä ja löytää näitä paikkoja tähän, olisin kiitollinen. Itse, kun en hepreaa ja kreikkaa ymmärrä, ihmettelin aikanaan pitkään tuotakin kohtaa: “Alussa oli sana”. Mikä ihmeen sana? Miksei sanota Jeesus Kristus? Kunnes David Pawson yhdessä Raamatunopetuksessaan avasi Logos- termin kääntämistä. Että se voidaan kääntää myös sanoilla: Syy miksi. Tunsin valtavaa iloa kun Hän kuvasi Jeesusta kaiken - Syyksi miksi. Sen syy, miksi ylipäätään on mitään, on Jeesus Kristus. Siinä saivat fmetafyysiset umpikujaan ajautuneet pohdintani uskomattoman vastauksen. Välillä minusta tuntuu, että Jumalan kirjoitettu sana, niin ehdottoman tärkeä kuin se onkin, vie terää Jumalan Sanalta, Kristukselta. Onko teillä muilla ollut tämänkaltaisia ajatuksia joskus?
Ajattelen, että osut ehkä se mikä on peräisin kalvinistiskisesta Raamattu-käsitys.
Toivottavasti tämä auttaa:
At this point I think it becomes clearer that to pit Jesus as the Word of God incarnate against the Bible as the Word of God written is a false choice. It’s not only confused both at the level of language, not the attitude towards the Scripture taught to us by Jesus, but at the deeper level I fear it leads many to denigrate the diverse testimony of God to Christ in Scripture all in the name of elevating him. Källa: If Jesus is the ‘Word of God’ Can We Call the Bible the Word of God? | Reformedish
Ymmärrän tämän. En väheksy Jumalan kirjoitettua sanaa enkä erota sitä Jumalan Sana Jeesuksesta. Onhan Jeesus kirjoitusten täyttymys. Pointti oli ehkä se, että uskon kohde, Jeesus Kristus, saattaa hukkua kun uppoudutaan Jumalan kirjoitettuun sanaan. Siinä voi käydä niin, että ei mene lapsi pesuveden mukana vaan koko todellinen Elämä. Luther taisi vastata, kun häneltä kysyttiin, että mitä hän laittaa tilalle kun kaikki kristilliset harjoitukset on poissa: “Jeesuksen Kristuksen.” Olen kuullut sellaisenkin heiton, että joillakin kolminaisuusoppi on alkanut näyttää tältä: Isä, Poika ja Jumalan sana.
Minulle Raamatun ja Jumalan asettaminen vastakkain on hyvin outo ajatus. Jumala ei vaikuta uskoa sanansa ohi. Jumalan sana on elävä ja voimallinen; Jumalan sana on vaikuttavaa, luovaa sanaa. Jos uskot Jumalaan, niin mikset uskoisi Hänen sanaansa (totuuteensa) jossa Hän on itse persoonallis-sakramentaalisesti, inhimillisessä luonnossaan läsnä: sanassa, sanan alla ja sanan myötä (in, sub, cum)? Kirjoitetun ilmoituksen sisältö koostuu a) Jumalan inkarnoituneesta olemuksesta ja tahdosta/totuudesta (Jeesuksessa Kristuksessa/Sanassa) sekä b) Kristuksen hyvistä töistä ja pyhistä asioista.
Johann Gerhard kirjoittaa: “Menkäämme paimenten kanssa Kristuksen seimen luo, se on Kirkkoon, jotta löydämme kapaloihin, se on Pyhään Raamattuun käärityn Lapsen” ja toisaalla: “Ylkä suutelee morsiantaan Raamatun kautta”. Evankeliumin viesti ei ole siis vieraan lähetin tuomaa, vaan Kristus itse tuo henkilökohtaisesti sanansa sinulle.
En suosittele Pawsonia, koska hän on baptistina klassisen nikealaisen kristinuskon ulkopuolella ja varsin sekaoppinen. Hän opettaa uskonratkaisua ja ns. uskovien kastetta, kiliastista tuhatvuotista valtakuntaa, varoittelee mikrosiruista jne. Reformoitujen Jumala istuu majesteettina taivaassa, ja siksi he erottavat Sanan ja sanan toisistaan ja kieltävät sanan ja sakramentit inkarnatorisina armonvälineinä. Näin on Pawsoninkin opetettava, koska hän on baptisti.
Kyllä minunkin Jumala istuu majesteettina taivaassa, vaikka en reformoitu olekaan. Käsittääkseni Pawson on nimenomaan uskollinen Jumalan kirjoitetulle sanalle. Sitä en tiedä, erottaako hän jyrkästi sanan ja Sanan toisistaan. En ole yksi yhteen Pawsonisti, mutta kyllä hänellä on minusta joitakin hyviä pointteja on.
Kristus on Raamatun varsinainen sisältö. “Jos otat Kristuksen pois Raamatusta, mitä muuta siitä enää löydät” (Luther). Siksi Jumalan sanaa on se, “mikä antaa minulle Jeesuksen Kristuksen kirkkaana ja puhtaana” (Luther). “Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt 10:43).
“Mistä löysin uskoni perustan? Lutherin tapaan en löytänyt kirkosta, en itsestäni enkä omista töistäni, vaan yksin Jeesuksen armosta. Mikä antoi minulle saarnatuolissa valtuutuksen varustautua hengelliseen virkaan? Sana, yksin sana, ei taito, ei tiede, ei laki, vaan Jeesuksen sana” (Adolf Schlatter).
“Erään välähdyksen kirjoitetun Raamatun sanan voimasta ja merkityksestä näemme Jeesuksen taistelussa Paholaista vastaan. Jeesus ei saanut avukseen siinä taistelussa mitään muuta kuin kirjoitukset. Kolme kertaa hän torjui Paholaisen hyökkäykset sanomalla: Kirjoitettu on (Matt 4:4-10). Jeesuskin oli yksin kirjoitetun sanan, ei voiman, ei näkemisen eikä kokemisen varassa.” (Olavi Peltola)
Sana, Logos, Kristus on alfa ja omega, kaiken alku ja loppu. Raamatun ensimmäinen sana hepreaksi on bereshit;
“{bə·rê·šîṯ: [בראשית]} In the beginning”
7225 [e] 1
bə·rê·šîṯ 1
בְּרֵאשִׁ֖ית 1
In the beginning 1
Noun
Eero J. avaa videolla suht. hyvin;
ja ristiviite UT:n puolelle
Kol 1.
- Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
- ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
- Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
- ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
- Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
- Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
- ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Laajeampiakin selityksiä löytyy in english ja interlineaarisena hepreana;
http://r3dragon.net/2015/12/the-first-word-in-genesis/
https://bibliaparalela.com/hebrew/7225.htm
Biblehub on melko näppärä työkalu;
https://biblehub.com/interlinear/genesis/1-1.htm
ja omega;
“Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.”
Ilm. 22:21
Justinos Marttyyri eli ja kirjoitti toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen, ja oli näin ensimmäisiä kristillisiä apologeetteja eli kristinuskoa filosofis-teologisesti puolustaneita kirjailijoita. Ensimmäinen apologia on ajoitettu noin vuosille 150–154. Myöhemmin Justinos kirjoitti myös lyhyemmän Toisen apologian;
”Kun he väittävät Poikaa Isäksi, heitä nuhdellaan siitä, etteivät he tunne Isää eivätkä tiedä, että kaikkeuden Isällä on Poika, joka on Jumalan esikoinen, Sana ja Jumala.” (1. Ap. 63:15) ”Hänen Poikansa, jota yksinomaan ja oikeutetusti sanotaan Pojaksi, on Sana, joka oli Jumalan kanssa ja syntyi ennen luomakuntaa, kun tämä alussa hänen kauttaan loi ja pani kaiken järjestykseen.” (2. Ap. 6:3)
Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentanut Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu, toimittanut Matti Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-035-0.
Pyhiin teksteihin on kirjattu VIESTI Jumalalta, ilosanoma Jeesuksesta.
”’Herran sana pysyy iankaikkisesti.’ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana (VIESTINÄ) julistettu.” (1.Piet 1:25)
Uusi testamentti antaa ymmärtää, että Jumalan Sana on Jumalan puhetta; se on sekä Kristus että myös sanoma hänestä. Kirjoitettu Sana ei kuitenkaan ole Jumala vaan viesti, hänen puhettaan. Silti kuten Johannes ilmaisee (Joh 1:1), “sana oli Jumala” tai "Jumala oli sana" (θεὸς ἦν ὁ λόγος.). Jo Raamatun alussa ollaan Kolminaisuuden ytimessä:
“Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” Ja Jumala sanoi:" (1.Moos 1:1-3)
Joskus saatetaan unohtaa, että evankeliumi on sanoma, siis (näkymätön) viesti, joka on voimallinen ilman Raamattuakin. Tarkoitan vain sitä, että ilosanomainformaation voi hyvin välittää toiselle ihmiselle, vaikka Raamattua ei olisikaan käsillä.
“Jumalan sana menestyi ja levisi.” (Apt 12:24) – Ei siis kirjana vaan sanomana.
Uusi testamentti on kristillisen seurakunnan alkuvuosikymmeninä syntynyt ja vanhan kirkon ajalla kanonisoitu tekstikokokoelma, mutta varsinkin protestanttisuudessa vaarana on ylikorostaa pyhiä kirjoituksia. Onkin syytä varoa, että kirjasta ei tule epäjumalaa. Nimittäin virheellisen korostuksen tähden monet tavalliset kristityt (omin päin Raamattua lukiessaan tai väärin opetettuina) joutuvat helposti “kirjaimen alle” ja uhkaavat mennä solmuun hengellisessä elämässään. Toki on myös syytä varoa pitämästä Raamattua vain kirjana kirjojen joukossa.
Uuden liiton ja siis evankeliumin oppi ammennetaan uuden liiton kirjoituksista, Uudesta testamentista, ja asialle on vahvat perustelut kirjoituskokoelman syntyprosessissa. Kirjoituksilla – myös uuden liiton kirjoituksilla – on joka tapauksessa erittäin suuri merkitys:
“Tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet 1:20-21)
“Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim 3:14-17)