Juudas Iskariot

Huomasin etten pohjimmiltani ymmärrä Raamatun Juudaksen hahmoa kunnolla.

Läheinen joka pettää. Ei kulje yhteistä matkaa oppien virheistään ja murtuen välillä omien syntiensä alle. Varastelee. On kova, ja lopulta pettää toisen kun vaan saa siitä lyhytaikaisen edun.

Samalla Jeesus tuon tietäen sallii kaiken. Ei poistu läheltä. Antaa lopullisen petoksen tapahtua, joka johtaa hänen kuolemaansa, ja tietenkin ylösnousemiseen kolmantena päivänä.

Mitä tuon jälkeen? Täysi välien katkeaminen? Niin ettei Jeesusta seuraava tunne tuotakaan ihmistä kohtaan katkeruutta tms. vaan rakastaa häntäkin. Tietäen että petturi pettää petoksessa itsensä, ja joutuu tekoaan jossain vaiheessa katkerasti katumaan. Samalla ei enää ole mitään yhteistä, eikä yhteistä tietä mitä kulkea?

Onko Juudaksen arkkityyppi tärkein kaikille Jeesuksen seuraajille? Ilman petturia ei ole murtumista? Ilman ristiä ei ole pelastusta.

Juudasta tarvitaan. Me syntiset ihmiset tarvitsemme, muistuttamaan, havahduttamaan.

Me tiedämme mikä olisi oikein, mutta ahneuttamme /himoamme /kostonhaluamme… teemme silti väärin. Väärin tehtyämme emme tulekaan onnellisiksi, emme ehkä hirtä itseämme kuten Juudas, mutta saatamme tuntea samanlaista katumusta ja häpeää.

Ihmisen piti olla Jumalan kuva, mutta lankesi syntisen arkkityypin, Juudaksen, kuvaksi. Sellaisia me olemme, eikä meillä ilman Jeesusta olisi mitään toivoa.

Paha ja hyvä kietoutuvat alati toisiinsa. Juudas ja Jeesus tekivät yhteistyötä, kuten Saatana ja Jumala Jobin kirjassa. Vaikka Juudasta ei olisi ollut olemassa, Jumalalla olisi varmaan ollut varasuunnitelma kristinuskon alkuvaiheille. Olikohan Jumalalla varasuunnitelma myös ikuiselle Edenille, jossa ei olisi tapahtunut syntiinlankeemusta?

Mitä tarkoittaa “varasuunnitelma”, kun Jumala (ollen ajan yläpuolella ja kaikkitietävä) tietää erehtymättömästi mitä kaikkina aikoina tapahtuu?

En kuvaisi tätä “yhteistyönä”. Jumala kaitselmuksessaan tuo hyvää myös pahasta, mutta ei tarvitse, toivo tai aiheuta pahaa.

Varasuunnitelmalla tarkoitin vain sitä, miten asiat olisivat edenneet ilman Juudaksen mukanaoloa. “Tee mikä sinun täytyy tehdä.” Näillä sanoillahan Jeesus lopullisesti kietoi Juudaksen tapahtumien kulkuun. Ilman Juudasta jotain muuta olisi tilalla ollut. Yhteistyö oli tietysti huono sanavalinta.

Tietääkö? Vai onko Jumala vain selvillä kaikista eri vaihtoehdoista mitä ajatella saattaa? Ennaltamääräytymisopille lienee oma ketjunsa, mutta Juudas on oiva esimerkki sellaisesta. Oliko Juudaksen aivan pakko kavaltaa Jeesus, vai olisiko hän jotenkin voinut pyristellä irti kohtalostaan?

Saatana meni Juudakseen. Juudas kai toimi tietämättään käsikirjoituksen mukaan ja onhan Saatanakin lopulta Jumalan käsissä. Juudaksen osa oli sellainen, mutta omaa pahuuttaan hän toimi. Ei olisi ollut pakko langeta Saatanan kiusaukseen.

Niin. Tätä ajattelin, kun edellä puhuin varasuunnitelmasta. Mikäli Juudas ei olisi koskaan syntynytkään, kristinusko (tai jokin sitä vastaava muu aate) ei varmaankaan olisi rauennut tyhjiin. Jumala olisi antanut tapahtumien kehittyä tuosta kohtalokkaasta illasta lähtien eri tavalla ja meidän Uusi Testamenttimme olisi nyt erilainen.

Minusta Juudaksen tapaus on analoginen Faaraon tapauksen kanssa:

Eihän Jumala tahdo “että kukaan hukkuu”, (2. Piet. 3:9) ei Jumala halua “jumalattoman kuolemaa, vaan että tämä kääntyy [Hes. 33:11) ja elää”. Jumala kyllä kovetti faraon sydämen: farao jatkoi aina vain synnin tekemistä; kuta enemmän häntä varoitettiin, sitä paatuneempi hänestä tuli. Se kaikki oli rangaistusta hänen aikaisemmista synneistään, siitä julmasta sorrosta, jolla hän monin eri tavoin, ihmisyyttä loukaten ja omantunnon syytökset tukahduttaen oli rääkännyt israelilaisia. Kun sitten Jumala antoi saarnata hänelle sanaansa ja julistaa tahtonsa, farao ehdoin tahdoin torjui kaikki kehotukset ja varoitukset. Silloin Jumala veti kätensä pois, faraon sydän sai kovettua ja paatua ja Jumala antoi tuomionsa julkisesti toteutua hänessä. Olihan farao aivan ilmeisesti (Matt. 5:22) ansainnut “helvetin tulen”. Pyhä apostolikin käyttää faraota esimerkkinä juuri Jumalan vanhurskauden osoittamiseen, nimittäin sen vanhurskauden, jonka Jumala tuo ilmi rangaistessaan katumattomia, hänen sanansa halveksijoita. Paavali ei missään tapauksessa ole ymmärtänyt asiaa niin, että Jumala ei soisi faraon tai yleensä jonkun ihmisen pelastuvan vaan olisi tehnyt salaisen päätöksen ja säätänyt, että farao on joutuva iankaikkiseen kadotukseen, niin ettei faraolla olisi ollut mitään mahdollisuutta tulla autuaaksi.

Tunnustuskirjat, s. 566.

Kertoohan Raamattu, että Juudas oli kavaltaja jo paljon ennen kuin hän toteutti Jeesuksen kavaltamisen. Ajattelen, että Juudas oli kavaltaja jo ennen kuin Jeesus kutsui hänet seuraajakseen ja pysyi semmoisena, huolimatta siitä, että sai vietää paljon aikaa Jeesuksen seurassa.

1 tykkäys

Jumalan ennaltatietäminen ei ole jäykkää ja ehdotonta. Vanhassa Testamentissa on useita kohtia, joissa Jumala katuu, muuttaa mielensä tai ikäänkuin harkitsee uudelleen. Jesajan kirja peräti kertoo Jumalan myöntävän, että oli pikaistuksissaan kätkenyt tilapäisesti kasvonsa Jerusalemilta, ja vannoo ettei näin enää tapahtuisi. Raamatusta toki voimme lukea millainen lurjus Juudas jo valmiiksi oli, mutta hänellä oli kuitenkin tilaisuus muuttaa asioiden kulkua, ainakin siihen asti kunnes Jeesus kehotti häntä menemään ja tekemään mitä tehdä piti. Ja ehkä vielä sen jälkeenkin.

Juudaksen persoona ja hänen elämänsä tarkoitus on Uuden Testamentin merkillisimpiä ja vaikeimpia ymmärtää. Ennaltamääräämisoppi tulee hakematta mieleen, olipa itse opin laita sitten miten hyvänsä.

Juudaksesta puhuttaessa vähemmälle huomiolle jää aina se, että hän oli kuitenkin apostoli, joka levitti osaltaan evankeliumia. Tietäisikö joku, mainitsevatko kirkkoisät mitään Juudaksen mahdollisesti perustamista seurakunnista?

Seurakuntien perustamisvaiheessa Juudas Iskariot oli siis toki jo kuollut, ja Mattias hänen tilalleen valittu.

3 tykkäystä

^ No niinpä asia tietysti on. Muotoilen edellisen hieman toisin:

“… hänet kuitenkin lähetettiin jonkun toisen parina saarnaamaan evankeliumia ja parannuksen tekoa.” Tästä toiminnasta ei varmaankaan löydy mainintoja. Pointtini on kömmähdyksestäni huolimatta se, että Juudas toimi apostolina itsensä Jeesuksen lähettämänä. Emme tiedä onnistuiko Juudas matkatovereineen käännyttämään ketään parannuksen tekoon, emme myöskään tiedä kuka hänen kanssaan kulki. Mutta luottamustoimen arvoiseksi Jeesus hänet katsoi, mikä sinänsä ei taida paljoakaan sanoa Juudaksen ansioista, kun tiedämme miten hän suhtautui luottamustoimeensa rahaston hoitajana.

Ennen kaikkea emme tiedä Jeesuksen tarkoitusperistä mitään hänen laittaessaan Juudaksen matkaan. Antoiko hän tälle kenties mahdollisuuden oman parannuksensa tekoon?

1 tykkäys