Postiluukusta tuli KK:n joulukalenteri. Joka päivälle on saanut syvällisiä mietelauselmia:
" Piparkakun tuoksu. Paljon on maailmassa hyvää."
Toistuvana teemana on “jos rukoilisin…” Vähän hassua. Totta kai sitä rukoillaan.
Liittyyhän tähän ajankohtaisesti myös homokohu, mikä kirkollinen uutinen nyt ilman sellaista olisi:
Kyllä osaa olla väsynyt kohu ja vielä väsyneempi taiteilijalta. Meinasin tulla heittämään vitsillä, että joka luukun takana uusi harhaoppi, mutta eihän tätä voi enää parodioida. Edes perinteistä kirkollista estetiikkaa ei voi tietenkään käyttää. Jokuhan saattaisi luulla, että kyse on jotenkin uskonnosta. Ai kamala.
Näin vasemmistolaisehtavana kukkahattusuvakkina kyllä hieman huvittaa, että kaikista maailman arvoista kirkon joulukalenterin pitää edustaa nimenomaan monikulttuurisuutta. Facepalm.
No tietysti. Onhan tuossa suuri osa ns. monikulttuurisia. Aivopesu on tärkeätä.
Joku viisas joskus totesi, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu kerrallaan vain yksi aate.
Niinpä kaikki “aikaansa seuraavat” ja “tiedostavat” “kunnon” ihmiset julkisesti tunnustavat uskonsa tuohon aatteeseen, ja tuovat sitä esille jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa paikassa ja tilanteessa.
Kirkko ja Kaupunki ilahdutti jouluaiheisella piirustuksella uudessa numerossaan. Ville Rannan ongelma taitaa olla, että pystyäkseen kohauttamaan, aina vain pitää olla roisimpi. Kaikki keinot alkaa olla käytetty kohta.
http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-kinkku-syntynyt-on
Siinäpä upea ja oivaltava moniarvoinen ja -kulttuurinen ja tiedostava ja sivistävä lähestymistapa taideteoksessa, mikä sopisi vaikka alttaritauluksi tulevaisuudessa perustettavaan liberaaliin sateenkaarikirkkoon. (kunhan libit oivaltavat ja lähtevät kirkosta perustamaan sitä parempaa omaa juttuaan.)
Siellä ei kuvia kumarreta, eikä Raamattua plärätä! Ranta nimitetään ikonipiispaksi.
Kertakaikkiaan. Näin ilmiselvä Fingerpori-viittaus eikä millään löydy oikeaa strippiä.
Sinällään kyllä ymmärrän Rannan pointin ja idean tuossa jutussa. Itseäkin jossain määrin kuvottaa se sianpakaroiden määrä pakastealtaissa ja ajatus siitä, mitkä asiat joulussa tuntuvat nousevan ihmisille tärkeimmiksi. Toisaalta taas en arvosta tapaa jolla Ranta on lähtenyt asiaa kuvallisesti käsittelemään.
Mutta, laitetaas tähän väliin vähän Juice Leskistä:
Syököön kukin mitä syököön. (Meidän jouluruokamme on kalkkuna ja kalat)
Mutta Ranta voisi siirtyä teiniangstisessa uhossaan käymään uljasta ristiretkeään vaikka Voima-lehteen. Sopisi sinne paremmin.
I tidningen Kotimaa säger Jenny Lucander att hon var tveksam till hur kyssen skulle tas emot av beställaren.
– På ett sätt ville jag testa hur den skulle tas emot, säger hon.
Eli piti asettaa ansa ja aiheuttaa kohua, Jukaistiin tai ei, huomio on taattu.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.