Jostain kumman syystä vapaasuuntaisuus tekee jäyhistä suomalaisista vähemmän jäyhiä. Pyhä Henkikö on asialla?
Ihan minun elämääni se on, jos menen kadulle kohtaamaan ihmisiä. Foucauldkin teki melko huomiota herättäviä valintoja elämässään, eikä vain elänyt mr Nobody duunarina.
1 tykkäys
Lestadiolaisuuden alkuhistoriassa like kyllä levisi nimen omaan ulkopuolisille uskosta kertoen. Mutta monesti kun herätyksen kokenut sukupolvi on väistynyt ja enemmistö on liikkeeseen syntyneitä saattaa hämärtyä se, että usko ei ole vain oman suvun juttu vaan kaikille tarkoitettu. Tämä on vaara monessa eri liikkeessä ja kirkkokunnassa.
4 tykkäystä
Ei taida olla kategorisesti ihan näin. Osa lestadiolaisista on ulospäin suuntautuneita evankeliumin levittämisessä. Ulospäin hengellistä sanomaa ja kutsuja tilaisuuksiin levittävien aktiivisten lestadiolaisten osuus voi olla pieni, mutta ei se kovin iso kovin monessa muussakaan liikkeessä ole, ja ei lestadiolaisuudessa mitään opillista estettä ole levittää evankeliumia muillekin. Useammin minuakin ovat lestadiolaiset olleet kutsumassa seuroihinsa tai Suviseuroihin, vaikka en mihinkään lestadiolaisista liikkeistä ole koskaan kuulunut, kuin montako kohtaamista minulla on ollut esim. Jehovantodistajien kanssa, joilla on maine ulkopuolisten kanssa keskustelemisessa ja kutsumisessa aktiivisina.
3 tykkäystä
No en sano mitään, heilläkin on oikeus muuttaa / parantaa tyyliään ja huonot tavat saa unohtaa.
Aina kun puhumme Jumalasta, on mahdolllisuus että joku joka kuulee, kääntyy. Kyseessä on aina Jumalan työ. Tai jos väittää muuta, niin silloin sanoo että kirkkokunnasta toiseen siirtyminen ei ole Jumalan työtä. Se että käykö joku päälle kadulla ja tunkee traktaatin suuhun, ei oikeastaan eroa siitä, että joku kuulee ohimennen Jumalan sanaa jossakin ja tulee kosketetuksi. Kyse ie ole ihmisen työstä.
Minulla oli tapana ärsyyntyä kun joku jonka kanssa olin keskustellut kristinuskosta, kääntyikin lopulta vaikkapa helluntailaiseksi tai vapaakirkkolaiseksi. En hermostu enää. Kyse ei ole minun tekemisestäni. Jumala kutsuu jokaisen paikalleen lopulta. Kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus pelastua tai joutua kadotukseen kaikissa kristillisissä yhteisöissä ja niistä huolimatta.
D
6 tykkäystä
Tämä sääntö aiheuttaa hankalia rajanvetoja. Jos luterilainen kääntyy ortodoksiksi, niin mistä me voimme tietää, onko kääntyminen käännytyksen tulosta, mikä siis olisi synti?
2 tykkäystä
Eikös synti ole ihmisen (tässä siis mahdollisen käännyttäjän) ja Jumalan välinen asia eli ei sitä sivullisten tarvitse tietää että onko tuo ihminen kääntynyt “synnin” eli käännytyksen vuoksi vai ei?
miettii nimim. yks agnostikko vaan
1 tykkäys
Onko toisten kristittyjen käännyttäminen ortodoksiksi sitten myöskin synti? Jos se on yksin the Kirkko, niin eikö lähimmäisenrakkaus vaadi jonkinlaista lähetystyötä muiden kristittyjen (?) parissa?
2 tykkäystä
Toisten kristittyjen käännyttäminen on synti. Toki on harmaata aluetta mutta kaikki ymmärtänevät mitä käännyttäminen on. Se ei toki ole tiedon jakamista omasta kirkosta, blogien ym. kirjottamista jne.
Kannattaa ajatella posin kautta. Ekumeenisiin periaatteisiin ei kuilu toisten kristittyjen käännyttäminen. Näin epäsuorasti tunnustetaan toisten yhteisöjen kristillinen luonne ja olemassaolon oikeutus.
3 tykkäystä
Jo kristityn käännyttäminen olisi hänen kääntämistään pois Kristuksesta. Kirkkokunnan vaihto ei automaattisesti tarkoita Kristuksesta pois kääntymistä.
2 tykkäystä
Apostoli murehti Galatalaisten tilannetta kun he tahtoivat uudestaan tulla lainalaisiksi, eli saavuttaa pelastuksen lakia noudattamalla, joka käsitys ihmisillä onkin luonnostaan ihmismieleen piintyneenä.
Lain tie on kuitenkin tie joka ei vie taivaaseen.
Gal 3:10-11: “Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska “vanhurskas on elävä uskosta”.”
Niinpä siis sellainen opetus on torjuttava, jossa painotetaan pelastuksen saavuttamiseen tarvittavan lain noudattamista, se on fariseuksen evankeliumia. Uskova kun pelastuu yksin uskosta, yksin armosta. Jos siis joku seurakunta käännyttää ihmisiä noudattamaan lakia, armon sijasta tai sen ohella, on kyseinen seurakunta Galatalaisten keskuuteen hiipineiden valheveljien vanavedessä ja vaarallinen, koska se pyrkii langettamaan uskosta ne, jotka jo ovat kääntyneet, jo uskossa olevat. Sellaiset petolliset ihmiset ovat käännyttäjiä sanan varsinaisessa merkityksessä, koska he eivät sallisi ihmisten joutuvan epätoivoon kaikesta omasta tekemisestään ja kyvyistään, jotta usko voisi syntyä.
Jeesus itse myös varoittaa ankarasti näitä käännyttäjiä.
Matt 23:15: “Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!”
Synergismille evankeliumi kristillisessä merkityksessä on tuntematon.
3 tykkäystä
Miten tämä liittyy käännyttämiseen tai kääntymiseen? Kysyn vilpittömästi, ei nimittäin tule oikein mitään mieleen miten se, että alkaa uskoon tulon jälkeen elämään lain alla liittyy siihen että haluaa alkaa elämään kristittynä toisessa tunnustuskunnassa. Vai onko tarkoituksesi sanoittaa sitä, mitä tarkoittaa että jo kristitty kääntyy pois Kristuksesta?
Toinen kysymys: Mitä tekemistä kristillisellä synergismillä on farisealaisen lain noudattamisen kanssa?
Tarkoitukseni ei ole nyt todellakaan haastaa riitaa eikä ajautua vääntöön, vaan ihan aidosti ihmettelen.
Minäpä kerron sinulle esimerkin tällaisen käännytyksen uhrista, joka oli minun kaverinani joitakin vuosia. Hän oli joutunut seurakunnan (en tahdikkuussyistä sano minkä seurakunnan) opetuksen uhrina uudestaan lain alaisuuteen. Kun ajelin hänen kanssaan usein autolla, niin hänellä oli aina Raamattu kädessään ja hän kaivoi sieltä esille useimmiten Vanhasta Testamentista hänen lainalaista henkeään tukevia jakeita ja kysyi minulta niihin tukeutuen “mitäs me (9x) tekisimme, jotta me Jumalan tekoja tekisimne?” Hänellä oli aina iso nippu mukana traktaatteja ja aina kun pysähdyimme johonkin ravintolaan kahville tai syömään niin hänen täytyi jakaa niitä myyjille ja kertoa uskonkäsityksistään heille. Hän oli hyvin ahdistunut, eikä tuntunut löytävän ollenkaan lepoa, vaan aina oli käännytysputki päällä. Pitkäaikainen laintekoihin keskittyvä hedelmäkristillisyyttä painottava opetus oli turmellut hänen uskonsa, eikä hän enää voinut minkään saarnan tai kirjankaan kautta löytää armoa.
3 tykkäystä
Kiitos tarinasta. Se on opettavainen ja koskettavakin.
Kaikki käännyttäminen ei kuitenkaan johda tuollaiseen tilanteeseen. On ihmisiä jotka etenevät Jumalan armon tuntemisessa kun saavat uusia näkökulmia kristinuskoon vaihtaessaan tunnustuskuntaa.
Puheenvuorossani yritin esittää päinvastaisen väitteen: on vaikea päästä yksimielisyyteen siitä, mitä “käännyttäminen” on. Erityisen vaikeaa on arvioida samoilla mittapuilla oman ryhmäkunnan käännystysintoisia jäseniä ja itselle vieraan porukan käännytysintoisia jäseniä.
2 tykkäystä
Itse ihan hykertelen päästessäni käännytyksen kohteeksi. Sitä vain enää harvoin kotikaupungissani minulle tapahtuu.
Hauska päästä esittämään vaikeita kysymyksiä.
Taitaa olla niin että osalle käännyttäminen on ongelma sen takia, että he eivät osaa suhtautua siihen, eivätkä jostain syystä kykene lukemaan tilannetta omaksi edukseen.
Käännyttäjän synniksi on kyllä laskettava se, jos puskee vaan päälle omalla agendallaan, kuin puhelinmyyjä, vaikka näkee että toinen on epämukavuusalueellaan tilanteessa.
Tässä hieman selventävää:
Tuo tekstihän puhuu siitä miten se kirkkokunta, johon joku on liittymässä, saattaa harrastaa houkuttelua, painostamista ja jopa lahjontaa, jotta liittyjä varmasti veisi liittymisprosessinsa päätökseen. Tekstin mukaan siis myös ortodoksiseen kirkkoon liittyjä saattaa joutua proselytismin kohteeksi ortodoksien taholta. Tekstissä ei niinkään puhuttu siitä että kohtaa jossain tilanteessa evankelioimassa olevan kristityn, joka sattuu kuulumaan eri kirkkokuntaan kuin kohtaamansa ihminen.
Kirkot, sekä ortodoksinen että katolinen, tekevät eron evankeliumin levittämisen ja proselytismin välillä. Tästä on ymmärtääkseni laaja ekumeeninen konsensus.
Se, että yksittäiset ihmiset eivät aina malta olla käännyttämättä on valitettavaa ja tietenkin väärin.Onneksi kirkko tietää vastuunsa Jumalan edessä eikä hyväksy harkitsemattomia liittymispäätöksiä.
Sulle vastattiin jo ketjun alkuvaiheessa että siinä käännyttämisessä mistä kirjoitit, on mitä luultavimmin kyse evankeliointitilanteesta.
Toivottavasti sinun kanssa päästään tästä konsensukseen kun kerran kirjoitit:
Tämän eron tekevät muutkin kirkkokunnat.
Kyllä ortodoksin ja hänen uskonsa pitäisi kestää se, että joku toiseen tunnustuskuntaan kuuluva kristitty tulee kertomaan hänelle evankeliumia.