Siirretty käännyttämiskeskustelua tänne.
D
Me olemme myyneet omassa ja lähikaupunginosien faceryhmissä kun postittaminen ei ole järkevää eikä aina/ koskaan jaksakaan. Tulevat ovelta hakemaan. Lahjoittaakin tai vaihtaa vaihtaa teepakettia vastaan voi.
Lähetystyötä tuemme mieluiten oman kirkkomme kautta. Emme järjestön kautta, joka käännyttää mm. ortodokseja helluntailaisiksi.
Ai niin. Nuorison vaatteet/ tarpeettomat harrastusvälineet annamme heille:
1 tykkäys
Fida tekee lähetystyötä lähinnä kehitysmaissa ja tukee työtä kaukomailla seurakunnissa, joita niihin on perustettu. Työn painopiste on Aasiassa ja Afrikassa.
Työmme painopiste on Aasian ja Afrikan suurkaupungeissa.
En ole kuullut ortodoksien käännyttämisistä muuten kuin ehkä evankeliumityön kautta kriisialueilla, esimerkiksi Ukrainassa lähinnä uskon ulkopuolella oleville ihmisille. Lähetystyötä tarvitaan etenkin maissa, joissa kristinuskoa ei perinteisesti juuri ole, mutta myös maallistuneissa yhteiskunnissa.
Lahjoittaessani suurimman osan äitini kuolinpesän tavaroista Fidaan minulla oli motiivinani erityisesti lähetystyö, jota voi niinkin tukea. Lahjoittaessani tavaraa tuen heidän työtään myös taloudellisesti.
Toinen syy oli toimintatapa, jossa Fidasta tuli kuorma-auto miehineen tarkastamaan hyväksyttävät tavarat, huonekalut, kirjat, vaatteet, kodinkoneet ja muut ja veivät ne maksutta pois. Tavarat ja asiat, joille ei ole markkinoita he jättivät pois ja niille tilasin Sortti -asemalta kuljetuksen.
Olemme itsekin useasti vieneet Fidaan myös tavaraa, vaatteita tai kirjoja lahjoittaen ne myyntiin siellä. Mitä tahansa he eivät ota vastaan, mutta käyttökelpoisia hyväkuntoisia tavaroita kyllä, joilla on myyntiarvoa.
2 tykkäystä
Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassakin on kristittyjä.
Kehitysyhteistyö ja avustaminen kriisialueilla on tietenkin ok ja kunnioitettavaa. Silloin kun sen yhteyteen liittyy proselytismi, toisten kristittyjen käännyttäminen, se on ortodoksisesta näkökulmasta synti.
1 tykkäys
On monenlaisia tapoja olla kristitty. Se, että näkee toisenlaisia tapoja kuin oma tapa, ei tarkoita sitä että pitäisi kääntyä johonkin. Tämä individualistinen aika tuottaa ilmiöitä kuten käsite “altistuminen ideologialle”, esim. altistuminen Suvivirrelle. Tai: “Näin ristisaaton ja altistuin ortodoksisuudelle.”
Ei ole käännyttämistä jos kristitty sattuu altistumaan toisenlaiselle tavalle olla kristitty. Minun kotikaupungissani on aika monella seurakunnalla jotain katutoimintaa. He kaikki kuitenkin puhuvat kristinuskosta ja saa itse valita missä porukoissa alkaa liikkumaan. Ihmisellä on oma mieli ja oma tahto, ei häntä voi vastoin tahtoaan käännyttää. Tosin osa meistä on helposti manipuloitavissa. Kenenkään ei pitäisi koskaan tulla hengellisesti manipuloiduksi, se on todella ikävä piirre kristityissä yhteisöissä siellä missä sitä tapahtuu.
Jos on sitä mieltä että on vain yksi oikea tapa olla kristitty, niin voi olla vähän vaikeaa luovia erilaisten kristillisten kulttuurien viidakoissa. Itselle se on rikkaus. Päätin juuri työssäoppimisjakson sosiaalialalla toimivassa, kristillisille arvoille perustetussa yhdistyksessä. Läksiäisissäni minulta kysyttiin haluanko että minun puolestani rukoillaan. Työntekijöistä useat ovat vapaakirkko ja helluntailaistaustaisia, luterilaisiakin löytyy.
Katolilainen tai ortodoksi ei useinkaan toimisi noin. Moni saattaisi tuntea rukoilun kohteena olemisen vieraaksi kristilliseksi tavaksi, mutta miksipä ei olisi rukoiltavana. Sehän on siunaus, vai olisiko minun pitänyt kokea se niin että minua käännytetään vapaakirkkoon, kun minun puolestani rukoillaan heille ominaisella tavalla? Onko rukous jotenkin parempi tehtynä jollekin tietylle tunnustuskunnalle ominaisin maneerein?
Jos taas joku suoraan sanoo että hänen mielestään olisi parempi olla helluntailainen kuin ortodoksi, sehän on suora ehdotus ja keskustelunavaus. Ei siitä pidä hermostua. Joko ilmoittaa että ei ole samaa mieltä tai myös perustelee kantaansa ja kertoo miksi on parempi olla ortodoksi.
Evankeliumia julistavat kaikki tunnustuskunnat, ei se ole käännyttämistä. Jos joku tulee minua evankelioimaan, sanon että minä olen jo kristitty ja sitten voidaan yhdessä jutella hetki uskonasioista.
5 tykkäystä
Proselytismihuolissa voi olla taustalla kokemukset sellaisesta vapaasuuntaisesta kristillisyydestä, joka ei pidä katolilaisia ja ortodokseja kristittyinä ollenkaan. Luterilaisistakin kelpaavat vain herätyshenkisimmät. Tällaisten käännyttäjien kohtaaminen voi satuttaa, ja siksi ymmärrän kriittisen suhtautumisen. En tiedä Fidan virallista kantaa näihin asioihin.
Mun mielestä eri asia on kuitenkin se, että perinteisten isojen kirkkojen jäsenissä on paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät käytännössä usko, vaikka jäseniä ovatkin. Tällaisia voi mun mielestä aivan hyvin kutsua toisen kirkkokunnan tilaisuuteen. Ehkä hieman toisella tavalla ja toisin painotuksin kerrottu evankeliumi uppoaa paremmin. Mulle huonoa proselytismiä on lähinnä se, jos isojen kirkkojen aktiivisia jäseniä pidetään pelastuksen ulkopuolella olevina ja yritetään saada tulemaan uskoon.
3 tykkäystä
Tämä on tuttua minullekin. Siksi haluankin kannustaa suhtautumaan tähän positiivisemmin. Olen ottanut ilon irti näistä kohtaamisista ja olen luultavasti antanut monelle tällaiselle innokkaalle evankelioijalle miettimistä. Uskallan puhua julkisesti ja kovalla äänellä ja joillekin helluntailaisille jo se riittää todisteeksi Pyhän Hengen voitelusta. Siinä on sitten saanut keskustella myös siitä että ei kova ääni ja julistaminen ole mikään tae Pyhän Hengen läsnäolosta.
Ei pidä olla liian herkkänahkainen näissä tilanteissa. Tosin, kaikki eivät ole tietenkään sellaisia persoonia että pitävät näistä tai selviävät näissä. Silloin on parempi toivottaa hyvät päivät tai siunausta ja jatkaa eteenpäin.
Olen muutamassa katutapahtumassakin puhunut, eikä näillä tyypeillä ole ollut mitään valittamista minun evankeliointisanomani tyylistä, vaikka olen avoimesti tehnyt sen korkea- ja vanhakirkolliselta pohjalta. Kyllä katolilainen tai ortodoksikin voi evankelioida kadulla, hän edustaa silloin kristinuskon sanomaa, evankeliumia, eikä kirkkokuntaansa. Nämä tilanteet ovat antaneet ymmärrystä siitä että kristitty on ensisijaisesti Jeesuksen seuraaja ja toissijaisesti tunnustuskuntansa jäsen. Että olemme todella kristillisen kulttuurin eroista huolimatta samalla asialla. Joillekin nimeltä mainitsemattomille kristityille nämä kaksi asiaa ovat tietysti yksi ja sama asia, mutta heille se suotakoon. En käännytä.
Ja katolilaisille ja ortodokseille vinkki, menkää ensi keväänä Jeesus-marssille. Teidän näkyvyyttänne siellä kaivataan. Ei käännyttämään, vaan osallistumaan evankeliumin iloon.
2 tykkäystä
Juuri näin päin pitää yksilökristityn minunkin mielestäni asia sisäistää. On huomattavasti helpompi seilailla tässä kirkkoviidakossa tietoisena siitä, ettei mikään kirkko sinänsä pelasta, vaan Kristus on minut pelastanut jo ennen mihinkään kirkkoon kuulumistani. Jonkin näkyvän kirkon tehtävänä on ainostaan välittää tätä pelastusta, ei aikaansaada sitä, kun se ei sellaiseen pysty.
1 tykkäys
Klassisen kristinuskon kirkot eivät ole järjestelyvastuussa Jeesus marssista. Yksilöt saavat toki osallistua. Tuskin siitä suurta haavaa sielulleen saa.
Ekumeenisen neuvoston tapahtumiin voi osallistua ilman käännyttämisfiilistä.
Ja tämä on tietenkin huippujuttu:
2 tykkäystä
Neokatekumeenit taitavat näin aktiivisesti tehdäkin…
Ja monet muut ihan tavalliset katolilaiset maailmanlaajuisesti. Suomessa jostain syystä katolilaiset ja ortodoksit jättävät evankelioinnin vapaille suunnille. Ehkä resurssit eivät riitä.
3 tykkäystä
Minä olen saanut traktaatin katoliselta nunnalta Las Palmasissa joskus yli 30 vuotta sitten. Olin syömässä ravintolan terassilla ja paikalle tuli nunna, jolla oli vihko, jossa oli eri maiden lippuja, myös Suomen. Osoitin sormellani sitten siihen ja sain traktaatin, jossa oli siteerauksia pääasiassa Johanneksen evankeliumista. Se on tallella muistona vieläkin Raamatun välissä. Olin onnellinen siitä, vaikka hän ei tiennyt minun jo uskovan.
6 tykkäystä
Olen ymmärtänyt ettei ole tapana eikä perinteistä. Myöskään lestadiolaiseet eivät evankelioi ulkoipuolisia. Leviävät kuitenkin omalla tavallaan hyvin.
Olet ymmärtänyt väärin. Katolilaiset ovat maailmanlaajuisesti yksi näkyvimmistä katuevankelioijista. Eurooppa on viimeisen sadan vuoden aikana jostain syystä muuttunut sellaiseksi etteivät vanhojen kirkkojen edustajat täällä paljon evankelioi. Heillä on muualla maailmassa, ja myös Etelä-Euroopassa paljon katutapahtumia. Ilmastokin totta kai vaikuttaa. Maassa jossa on “kesäkelit” ympäri vuoden on kätevämpi kokoontua ulkona. Kotihiippakuntani järjesti paljon ulkotapahtumia, joiden tarkoitus oli sekä evankelioida että olla jo katolilaisille virkistykseksi.
Suomessa kristityt ovat antaneet ulkotapahtumat aivan liian paljon vapaiden suuntien yksinoikeudeksi. Täällä on jostain syystä jako nörtteihin sisätiloissa hiljaa rukoileviin katolilaisiin ja ortodokseihin ja ulkona äänekkäästi rukoileviin ja puhuviin vapaasuuntaisiin. Ulkoilmassa pitäisi olla kaikenlaista suuntausta tarjolla.
1 tykkäys
Kyllä lestadiolaiset tekevät lähetystyötä. Tuosta linkistä löytyy lisälinkkejäkin sekä ulkolähetyksen että sisälähetyksen suuntaan. Ja kun toteat että leviävät omalla tavallaan hyvin niin liike ei kyllä tunnu kasvavan huolimatta siitä että lapsiluku on edelleen todella tavisperheistä poikkeava. Kuitenkin Suviseurojen määrä on sama vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tarkoittaa siis sitä että vaikka lapsiluvun kautta kasvetaan niin aikuispoistuma on suurta.
Ehkä tämä muuttuu tarpeeseen koko ajan. Kyllä nuoruudessani lahkolaiset olivat maan vaiva ja silti niihin liityttiin, jopa Jtodistajiin ja adventisteihin ja lestadiolaist olivat kaikkein hurmahenkisempiä suljettuine ovineen aikoinaan. jopa körttiläiset olivat eliittiä, johon oli vaikea asettua, jos ei ollut suosittelijaa.
Kyllä minua on vanhoillislestadiolainen yrittänyt käännyttää omaan joukkoonsa, vaikka kerroin olevani tunnustava kristitty. Hyi että kävi ihan kylmät väreet.
2 tykkäystä
Minä taas en kelvannut 16 v. kristittynä, vaikka halusin. Oli kyllä Jumalan varjelus jälkeenpäin ymmärtäen.
2 tykkäystä
Aikoinaan yksi pastori luonnehti näitä katukäännyttäjiä osuvasti. Hän luonnehti heitä sanoen “kävellään kadulla, suristaan, silmät on päässä kuin marmorikuulat ja niissä verhot, mutta mistään ei käy ilmi, että talossa olisi asukas sisällä.”
1 tykkäys
Ehkäpä jäyhät suomalaiset katoliset ja ortodoksit evankeloivat elämällään, esimerkillään…“Cry The Gospel with your life!” kuten pyhä Charles de Foucauld, Jeesuksen veli Charles, on kehoittanut.