Itsehän olen sanonut aina, että vuoden 1500 jälkeeen ei ole mitään kiinnostavaa. Mutta musiikissa toki pitää ottaa takaisin, Wagner, Schumann jne. on tietysti ylittämätöntä.
1 tykkäys
Joo, jollekin optimi on Beethoven. Tai Mozart.
Yksi tapa arvioida musiikin tekijöitä on pohtia miten hyvin he löysivät oman “äänensä”.
Sibelius on esimerkiksi mielestäni useimmiten ihan selvästi vain Sibelius. Ei voi sekottaa muihin säveltäjiin.
Mutta kyllä 1500-luvulla kuitenkin saavutettiin vain erään tyylin täydellisyys. Muilla ajoilla oli omat tavoitteensa. Mikä puhuttelee ketäkin eniten, tässä olemme erilaisia. Kuten muutenkin ihmisinä. Persoonallisuuksiemme (perimän ja opitun summaa) erot ovat rikkautta.
Jos ajatellaan renessanssityyliä, kylmän matemaattista, niin siinä varmasti on oma viehätyksensä. Barookkimusiikki, Bach, HÄndel, on taas erilaista, siinä musiikki kuvastaa itsessään affekteja. Minä en jaksa ollenkaan Mozartia, tyhjää tiluliluuta. Romantiikan säveltäjillä taas oli jotain annettavaa. Myös niillä kansallis-
Minull3 se on Händel ja Wagner…
Ja en pidä pahana kilpikasukkoja tai edes pitsisiä messupaitoja…
Teille puristeille on tietysti tämä kaikki kamalaa.
Jaa, en ole samaa mieltä.
Kukin aikakausi tuotti musiikkia joka heijastaa silloisten ihmisten ympäristöä sekä vallinneita ihanteita.
Minusta me olemme silti tunneolentoina ja myös uskonnollisesti aika samantapaisia ihmisiä kuin satoja vuosia sitten eläneet. Eikä vaikkapa Raamatun ajan ihminenkään ole meille outo täysin. Inhimillinen kokemusmaailma on tuttua kirjoituksissa, voimme samastua. Mutta 2000 v vanhaa musiikkia ei meillä ole…
500 vuotta vanha musiikki koskettaa monia edelleen tunnetasolla, ei matematiikkana. Jos ajattelemme että vain romantiikan ajan musiikki tai affektiopin barokki on emotionaalista, unohdamme, että kysymys on tyylistä ja ihanteesta. Eri aikakausilla oli eri keinot tavoitella ja kuvata tunteita. Rakkaus, ylistys, suru, kuolema, rauha … kyllä nämä ihmiselämän tutut asiat kuuluvat halki vuosisatojen.
Hiukan harmittaa ettei ole tullut laulettua enempää renessanssimusiikkia. Opiskellut sitä olen ja soittanut olen paljonkin sekä renessanssin, barokin että varhaisromantiikan sekä toki 1900-luvun musiikkia.
Renessanssissa on oma kielensä joka tulee tutuksi vähitellen. Jossain määrin sama ilmiö kuin modernin musiikin kanssa. Kaikkea musiikkia, jota haluaa oppia, pitää lähestyä sen omilla ehdoilla. Mitä enemmän sävellyksiä samalta ajalta soittaa ja kuulee, sitä enemmän sieltä löytää ihmisen nuottien takana. Siis tuntevan ja kokevan ihmisen.
Mitä? En ole mikään puristi. 
Tarjoatko jotain hilipatipimppaa vai jotain tällaista
1 tykkäys
Minusta varsin mainio esitys, sangen tiivis ja neutraalihko. Ja toisin kuin Sakarja, en näkisi mitenkään automaattisesti parempana esittää ensin polttomoottoriautoa ja sitten sähköautoa; sama soveltaen tähän.
Väistämätöntä kai on, että jostain pitää aloittaa ja alkupiste tahtoo pakostakin luoda normin, jossa muissa on eroja ja ensimmäisenä esitetty on nollapiste.
1 tykkäys
Samalla tekijällä on paljon videoita: https://www.youtube.com/@redeemedzoomer6053
Ne ovat teknisesti ainakin minusta mainioita, mutta ovatko ne tasapuolisia? Ainakin vaikutelmaksi jää, että hän yrittää varsin neutraalisti selittää vaikkapa katolisen ja ortodoksisen puolen eroja ym. Vaan mitä sanoo täällä raati?
No, kanavoitsija itse sanoo kanavallaan tehneensä reformoitua apologeesiä. Ihan reilua toki sanoa se ääneen, mutta ei varmaan tasapuolisuudesta oikein käy.
1 tykkäys
Hiljakkoin oli tosin katolilaisella kanavalla haastateltavana siitä, kuinka oli päättänyt lopettaa katolilaisuutta kritisoivan materiaalin tuottamisen, koska ei pitänyt sitä järkevänä ajankäyttönä. Reformoiduksi siis yllättävän katolilaismyönteinen.
Tämä kaverihan luotsaa Operaatio Reconquistaa, jonka missiona on ns. vallata takaisin liberaalit valtakirkot konservatiiveille. Tulosten määrästä en tiedä. Täällä Suomessakin jotkut ovat ideasta pienesti innostuneet, mutta rapakontakainen kirkkosysteemi poikkeaa aika paljon ainakin Suomen ev.lut. kirkon rakenteesta.
1 tykkäys