Suomen ev.-lut kirkko alkaa valmistella Kirkollisten toimitusten kirjan uudistamista.
Tämä piispa Jolkkosen toteamus on kylla ihan totta:
Käsikirjan rukousten sanoituksissa puolestaan on lähdetty ihmisen tunteesta käsin, mikä tuottaa seurakuntalaiselle vaikeutta samastua rukoukseen.
Mitenkäs sitten se virtahepo kirkossa… Käsikirjahan on ollut yksi tulppa samansukupuolisten vihkimisten tiellä, koska siinä selkeästi puhutaan miehestä ja vaimosta. Taitaa tulla uudistukseen melkoisesti painetta muokata sanamuotoja sukupuolineutraaleiksi, arvaanpa ma.
Onkohan noita artikkelissa mainittuja teologisia selvityksiä jossain luettavissa? Olisi kiinnostavaa.
No jopas. Ei ole kauaa ollut käytössä edellinenkään versio. Kirkollisten toimitusten teologiseen merkitykseen kyllä tosiaan liittyy tiettyä hähmäisyyttä. Esim. konfirmaation merkitys on hieman hämärä, ja samoin hautaan siunaamisen, kun se ei ketään taivaaseen vie mutta selvästi siinä ollaan tekemässä muutakin kuin muistelemassa vainajaa.
Kyllä mies ja nainen mainitaan myös Tunnustuskirjoissa. Käsittääkseni Jolkkonen ehkä haluaisi käsikirjaan vielä eksplisiittisemmän maininnan miehen ja naisen välisestä liitosta.
Jolkkonen ei kuitenkaan yksin päätä asiasta, komiteaa, piispainkokousta, kirkolliskokousta on luvassa ja niissä varmasti yritetään avoimesti ja salaisesti keplotella sukupuolineutraaliutta sisään.
Jälkimmäinen ei tuottane suuriakaan keskusteluita, luterilaisen tunnustuksen sisällä on melko vahvana ajatus että kuolleiden puolesta voidaan rukoilla. Mitä se sitten “vaikuttaa” - se jää salatuksi, mutta rukoilla voidaan ja myös runsaasti rukoillaan (Mikael Agricola muuten vielä kannatti ajatusta kiirastulesta).
Konfirmaatiosta sen sijaan tultaneen vääntämään. Toisille kyseessä on tilanne, jossa rukoillaan Pyhän Hengen lahjoja konfirmoitaville - ja toivottaisiin myös krismaa kaavaan optioksi lisättäväksi - kun taas jotkut ovat sitä mieltä, ettei mitään konfirmaatiota kättenpäällepanemisineen tarvittaisi ollenkaan vaan että rippikoulu on se juttu.
Jos veikata pitäisi, monimuotoisuuden mahdollisuuksien skaala kasvanee vrt. Englannin kirkko, jossa on kaikkea pirtelöbaarikirkoista liki Trenton messua viettäviin seurakuntiin ja hengellisiin yhteisöihin. Onhan se jossain määrin totta jo nyt.
Mutta myönnettävä on, tuli kyllä minullekin tämä uudistushanke vähän puskista. Suorastaan odottamaton käänne, koska keskushallinnosta lähinnä painotettiin vielä viime vuoden puolella ettei ole tarkoitusta lähteä mihinkään vastaavaan jumalanpalvelusuudistukseen kuin edellisellä kerralla vaan tehdä pienimuotoisia korjauksia ja lisäyksiä.