Luen hiljakseen tätä isoa ja paksua kirjaa, jossa ei ole ainoastaan jumalallisen liturgian selitystä vaan myös laatikkoartikkeleita (“Mini Studies” ja “A Word About…”) 80 eri aiheesta. Siellä puhutaan kasteesta.
Fr. Emmanuel Hatzidakis: The Heavenly Banquet. Understanding the Divine Liturgy page 211–212
The position of the Church concerning heretical baptism was stated once for all by St. Cyprian of Carthage. Here are two passages from his writings:
“Some of our colleagues, by a curious presumption, are led to suppose that those who have been dipped among the heretics ought not to be baptized when they join us; because, they say, there is ‘one baptism’. Yes, but that one baptism is in the Catholic Church. And if there is one Church, there can be no baptism outside it. There cannot be two baptisms: if heretics really baptize, then baptism belongs to them. And anyone who on his own authority concedes them this privilege admits, by yielding their claim, that the enemy and adversary of Christ should appear to possess the power of washing, purifying, sanctifying a man. Our assertion is that those who come to us from heresy are baptized by us, not re-baptized. They do not receive anything there; there is nothing there for them to receive. They come to us that they may receive here, where there is all grace and truth; for grace and truth are one.” (Epistle LXXI, 1, in Henry Bettenson, The Early Fathers, A Selection from the writings of the Fathers from St. Clement of Rome to St. Athanasius, p. 271).
(Korostus Filonillan)
The second quote:
“The Church is one and indivisible: therefore there cannot be a Church among the heretics. The Holy Spirit is one, and cannot dwell with those outside the community; therefore the Holy Spirit has no place among heretics. It follows that there can be no baptism among heretics; for baptism is based on this same unity and cannot be separated either from the Church or from the Holy Spirit. It is ridiculous to assert that spiritual birth – that second birth of ours in Christ through the bath of regeneration – can take place among the heretics where, it is admitted, the Spirit has no place. Water cannot of itself purify and sanctify, unless it is accompanied by the Holy Spirit” (Ibid., LXXIV 4–5).
Ortodoksiksi kääntyvän on tärkeätä saada tuntea aloittavansa kristillisen elämänsä alusta. Siksi en pidä pahana sitä, jos varsinkin protestanttisista kirkoista ortodoksiseen kirkkoon tulevat kastetaan ortodoksisella kasteella eikä vain mirhavoidella. Katolisesta kirkosta tulevien tilanne on toinen. Katolilaiset tulevat mielestäni skismaattisesta kirkosta, eivätkä ole hereetikkoja. Heidät voidaan ottaa kirkkoon synnintunnustuksen kautta. Samoin on mielestäni orientaaliortodoksien laita.
Katolilaiset ovat mielestäni harhaoppisia siinä missä protestantitkin. Orientaaliortodokseja taas en pitäisi edes skismaatikkoina, vaan tilanne on vähän uniikki kun kummallakin oli sinänsä ihan kurantti syy itsessään erolle. Orientaalit luulivat Khalkedonin edustavan nestoriolaisuutta ja tietysti nestoriolaisuudesta tuleekin erottautua. Väärinymmärrys ei ole syntiä.
Mutta en näkisi psykologisia syitä (“tärkeätä saada tuntea”) kyllä relevanteiksi tässä millään tasolla. Muutenkaan en lähtisi kastamaan edes protestantteja eli olen kääntänyt takkini tässä suhteessa. Nähdäkseni historian aikana on ei ole mitään johdonmukaista linjaa kastaa tai olla kastamatta toisuskoisia kristittyjä, joten kaikki kirkot voisivat vain jatkaa perinteistä vastaanottokäytäntöään kunnes jossain pan-ortodoksisessa synodissa saavutetaan konsensus asiasta. Tästä taisi olla peräti suositus jossain paikalliskokouksessa.
Protestanteissa on ryhmiä, jotka ovat sakramenttien kieltäjiä. Tarkoitan ns “uskovien kasteen” kannattajia. Heidän mielestään kaste ei ole sakramentti, jossa uudestisynnytään ja saadaan synnit anteeksi, vaan “Kristuksen seuraamista” eli “uskoon tulleen” oma tunnustusteko. Etkö edes tällaisella kasteella kastettuja kastaisi oikealla kasteella, kun he liittyvät ortodoksiseen kirkkoon?
Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen tytärkirkkojen käyttämä yleisekonomia koski alunperin vain luterilaisesta ja anglikaanisesta kirkosta tulevia, koska heistä sentään tiedettiin mitä he olivat. Nykyään ei enää tiedetä, koska kaikenlaista sooloilua esiintyy juuri edellä mainituissa kirkoissa.
En. Intentio ja muoto on riittävä, jotta se voidaan täyttää Jumalan armolla.
Lisäksi ko. ryhmien asian sanoittaminen ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, koska dogmaattinen kieli ei ole kovin kehittynyttä. Helluntailaisilla ainakin kasteeseen ladataan enemmän merkityksiä kuin pelkkä symboli tai mekaaninen toimitus, vaikka se ei klassiseen käsitykseen riitäkään.
Varmaankaan mormonien ja jehovantodistajien kastetta ei hyväksytä. Luulisin, että on Kirkon paimenten tehtävä määrittää milloin jokin ryhmä on niin harhaoppinen että sen toimittama kaste ei ole pätevä. On täysin mahdollista että kun monet aiemmin kristilliset yhteisöt irtautuvat yhä kauemmaksi ortodoksisesta uskosta, niin jossain vaiheessa ne lakkaavat olemasta kristillisiä yhteisöjä.
Ei sinun tarvitse hakea mitään mistään oman mielesi mukaan. Kysy papilta, miten kirkkoon liittäminen tapahtuu ja sitten kuuliaisesti noudata saamiasi ohjeita.
Minäkään en ymmärtänyt kysymystä. Ehkä se liittyy siihen, että Athoksella saatetaan kastaa joku protestantti “uudelleen”, koska Athoksen pappismunkit eivät voi tuntea kymmenien tuhansien protestanttisten yhteisöjen kastamistapoja ja haluavat olla varmoja, että liittyjä tulee kastetuksi.
Mutta Suomessa puhutaan tietysti papin kanssa ja toimitaan niin kuin hän sanoo.
Kai tuo aika yleisesti on tiedossa, että esim. Athoksella kastetaan kaikki käännynnäiset - ainakin jos yhtään seuraa uutisointia ortodoksisesta maailmasta laajemmin.
Näin joku sanoi. Asia kuitenkin niin iso, etten ymmärrä, jos ei voisi puhua ääneen.