Apostolit opettavat kyllä mielestäni, että on vain yksi kaste. Ei lapsikaste ole jotain erityistä. Aivan yhtä hyvin ihminen voidaan kastaa aikuisena, jos häntä ei ole lapsena kastettu. Tietenkin juuri näin päin se menee edelleen monen kohdalla - ja erityisesti niissä (ei-kristityissä) maissa joissa lähetystyötä tehdään.
Samoin en ihan ymmärrä, mitä “aktualisoituminen” olisi Raamatun kirjoitusten valossa. Usko ja kaste kuuluvat aina yhteen. Kaste ja opettaminen kuuluvat yhteen.
Kasteessa saadaan Pyhä Henki. Vain poikkeustapauksissa, esim. Apostolien tekojen jossain kohdassa kerrotaan erikseen saatavasta Hengen kasteesta. Kyseessä oli erityinen tapahtuma, voiman näyttöä tarvittiin lähetystyön kentällä.
Kaste on uudestisyntymisen pesu, kirjoittaa apostoli. Ja kun mainitaan ja tiedetään perhekuntien kasteet, niihin on kuulunut lapsia, eikä erikseen kehoteta heitä “tulemaan uskoon” jotta kaste olisi voimassa.
Uskoon tulo on todellisuutta monelle. Entä jos ei ole erityistä kokemusta, vaan on uskonut lapsesta lähtien? Tuskinpa pidät esim. minua siitä syystä ei-uskovana, jolle kaste ei tuon kokemuksen puuttumisen vuoksi olisi todellinen.