Kaste, usko ja lapset

Kysymystä sakramenttien uskoa luovasta vaikutuksesta tuli esiin absoluutioketjussa, mutta offtopiccia välttääkseni jatkan uudessa ketjussa tästä kysymyksestä nimenomaan kasteeseen liittyen.

Elikkä. Mulla on sellainen kutina, että lapsikasteen hyväksyjien joukossa kasteen ja uskon suhdetta nimenomaan vauvakasteen kohdalla systematisoidaan kahdella eri tavalla.

Malli A: uskon (ainakin jonkinlaisen) tulee edeltää kastetta, mutta aivan pieni lapsikin voi uskoa, joten lapsikaste on uskovien kaste.
Malli B: kastamaton vauva ei usko, mutta kasteessa annetaan Pyhä Henki, joka (joko samantien tai myöhemmin kristillisen opetuksen vaikutuksesta) synnyttää uskoa.

Varmaan erilaisia malleja on muitakin, mutta kai ne aika pitkälti osuvat näiden kategorioiden alle. Oon itse kallistunut enemmän mallin B kannalle, mutta onko se loppujen lopuksi oikeaoppinen? En tiedä. Toki malli A herättää jatkokysymyksiä: uskovatko kaikki vauvat, ja jos eivät, mistä tiedetään kuka uskoo ja voidaan kastaa? Ja malli B taas voi johtaa sellaiseen logiikkaan, joka ei osaa selittää sitä, miten kastamaton ihminen voi tulla uskoon. Ja sellaista kuitenkin tiedetään tapahtuvan.

Ajatuksia?

1 tykkäys

Meillä on luterilaislila perinteisesti ollut se selvä opetus. että kasteessa lapseen vuodatetaan usko (fides infusa) ia hän saa Pyhän Hengen. kuten sanoit.

Tästä on yleensä ollut hirvittävä kinaaminen erilaisten hurmahenkien kanssa, jotka eivät anna kasteelle mitään arvoa.

1 tykkäys

A propos. Siteeraan itseäni vanhalla foorumilla taannoin käydystä keskustelusta:

^ Mainittakoon, että reilut toistakymmentä vuotta sitten eräs tuttu pappi kertoi minulle kieltäytyneensä kastamasta lasta sillä perusteella, että hän oli päätellyt lapsen jäävän joka tapauksessa käytännössä seurakuntayhteyden ja ilmeisesti katolisen kasvatuksenkin ulkopuolelle. Mistä hän näin päätteli? No siitä, että lapsen ulkomaalaissyntyinen äiti oli asunut seurakunnan alueella vuosikausia, mutta silti pater näki naisen ensimmäistä kertaa vasta kun tämä tuli pyytämään lapselle kastetta. Jatkokeskustelu teki selväksi, ettei naista sen enempää kuin lastakaan jatkossakaan tultaisi kirkossa näkemään, ja siksi kaste päätettiin sillä kertaa evätä. Minua tämän kuuleminen pikkuisen kylmäsi, mutta toisaalta ymmärränkin ratkaisua kyllä. Pappi oli vapaamielisehkö eikä ilmeisesti pitänyt kastetta pelastukselle välttämättömänä, mutta minä olen edelleen vähän kahden vaiheille sen suhteen, että mitä tästä pitäisi ajatella.

Edelleenkin, yli puolitoista vuotta myöhemmin, olen kahden vaiheilla sen suhteen, että mitä tästä pitäisi ajatella.

Kommentti malliin A: Pelastus on Jumalan lahjaa. Uskon vaikuttaa Jumala.

Malliin B: Raamattu ei todista uskomisen olevan ihmisen teko ja “aikuisten juttu”, joka perustuu ihmisen kykenemiseen, riittävään ymmärrykseen ja tietoisiin valintoihin. On järkeisoppia päätellä, että uskoa ei ole tai voi olla joillain siihen “liian kehittymättömillä” ihmisillä.

Kaste ja ehtoollinen ovat evankeliumia. “Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten.” (Luther)

Evankeliumi ja sakramentit synnyttävät, ruokkivat ja vahvistavat uskoa. Ei usko ole sellainen, jonka pitää olla ensin, eivätkä sakramentit kunniamerkkejä, joilla tosi uskova uskoon tulon jälkeen palkitaan.

Eihän uskoa edellytetä ihmiseltä myöskään ensin, että hänelle sitten, kun uskoo, voitaisiin alkaa kertoa evankeliumia! Evankeliumi tulee ensin. Jumalan teko on ensin, sitten ihminen (Jumalan vaikuttamalla) uskolla tarttuu lahjaan ja lupauksiin.

Minulla on kyllä malli C: Jeesus käski kastamalla ja opettamalla tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen. Siksi vauvakin pitäisi kastaa. Se on Jeesuksen käskyn ja evankeliumin tavoitteen, uskon syntymisen, mukaista. Miten ja milloin se usko kenellekin tulee on vähän epäoleellista pohdiskelua.

“Sanassa ja sakramenteissa, niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee.” (Tunnustuskirjat).

5 tykkäystä

Itse ajattelen, että vauvoilla on usko Jumalaan Luojana, mutta ei Isänä Pojan kautta. Kaste tuo heidät Kolminaisuuden sisäiseen elämään, minkä vuoksi se on välttämätön.

Ei kannata ajatella, että kaste on ainut tapa, jolla Jumala tekee ihmisiä uskovaksi. Kyllä myös sanan saarna tekee ihmisiä uskovaksi. Ja sana on se, joka kastetulle vauvallekin myöhemmin kehittää tiedollisen uskon. Toisaalta tiedollinen usko ei ole pelastavaa uskoa, vaan pelastava usko on Pyhän Hengen läsnäoloa. Jokainen tiedollisen uskon omaksunut ymmärtää, että hänen tulee ottaa vastaan kaste, mikäli hän ei ole sitä jo tehnyt. Ja jos hän ilman kastetta kuolee, vaikka olisi sellaisen halunnut, niin hänen kuolemansa kastaa hänet veren kasteella.

4 tykkäystä

Minäkin olen mallin C kannalla. Kasteessa annamme lapsen Jumalan käsiin ja seurakunnan yhteyteen, ja Jumala antaa uskon sitten omien suunnitelmiensa mukaan. Ja koska usko on seurakunnan yhteinen usko, on seurakuntayhteys tärkeää.

2 tykkäystä

Me luterilaiset käymme jatkuvaa vuoropuhelua ja taisteluakin vapaiden suuntien ja lestadiolaisten kanssa siitä, että koko uskonelämä alkaa kasteessa.
Kasteessa lapseen vuodatetaan usko ja hänelle annetaan Pyhä Henki, hän siirtyy Saatanan vallasta Kristuksen valtakuntaan.

Tämä on hirveän vaikeaa järjellä hyväksyä, ja olen sen vuoksi saanut kohdata vihaakin. Näin kuitenkin tunnustuksemme Raamattuun tukeutuen opettaa.

Kaikki muu kristillinen elämä on tähän kasteen hetkeen palaamista. Jeesus Kristus on kasteessa puettu ylle. Se merkitsee, hänen armonsa, hyvät tekonsa ja lunastustyönsä.

Olemme varmaan jokainen tämän liiton rikkoneet, mutta saaneet myös kutsun palata takaisin.

Mitä tahansa tapahtuukin, oli kohtalomme mikä hyvänsä, uskokaamme se,
että jo silloin, vauvana, otti Jeesus Kristus meidät omakseen.
Koska hänen omansa olemme, saamme tulla hänen luokseen minkälaisena hyvänsä. Hän ottaa syliinsä, ikään kuin pesee maailman haavat ja kolhut armollaan ja antaa juoda elämän vettä virkistykseksi.
Kuten eräs ystäväni tässä sanoi: “Usko se, oli tilanne mikä hyvänsä”.

Amazing grace! How sweet the sound
That saved a wretch like me!
I once was lost, but now am found;
Was blind, but now I see.

Juuri tämä minua tökkii luterilaisessa kasteopetuksessa. Tässä puhuttiin nyt lapsikasteesta. Pyhä Henki tulee kyllä kasteessa, mutta kahdessa vaiheessa. Se aktualisoituu vasta kun lahja otetaan uskossa vastaan.

Et voi pyyhkiä kastetta millään pois, Jumalan puolelta tuo liitto tai sopimus on aina voimassa. Voit palata milloin tahansa kirkkoon ja halutessasi oppia tuntemaan, mitä kaikkea sait lahjaksi kasteessa.

Tämä taas on ehdottomasti totta. Näkemys kasteen armoon palaamisesta on hieno ja sopimus Jumalan puolelta on ollut koko ajan voimassa kasteesta lähtien. Ja jotta se tulisi todeksi, tarvitaan uskoontulo.

1 tykkäys

Apostolit opettavat kyllä mielestäni, että on vain yksi kaste. Ei lapsikaste ole jotain erityistä. Aivan yhtä hyvin ihminen voidaan kastaa aikuisena, jos häntä ei ole lapsena kastettu. Tietenkin juuri näin päin se menee edelleen monen kohdalla - ja erityisesti niissä (ei-kristityissä) maissa joissa lähetystyötä tehdään.
Samoin en ihan ymmärrä, mitä “aktualisoituminen” olisi Raamatun kirjoitusten valossa. Usko ja kaste kuuluvat aina yhteen. Kaste ja opettaminen kuuluvat yhteen.
Kasteessa saadaan Pyhä Henki. Vain poikkeustapauksissa, esim. Apostolien tekojen jossain kohdassa kerrotaan erikseen saatavasta Hengen kasteesta. Kyseessä oli erityinen tapahtuma, voiman näyttöä tarvittiin lähetystyön kentällä.
Kaste on uudestisyntymisen pesu, kirjoittaa apostoli. Ja kun mainitaan ja tiedetään perhekuntien kasteet, niihin on kuulunut lapsia, eikä erikseen kehoteta heitä “tulemaan uskoon” jotta kaste olisi voimassa.

Uskoon tulo on todellisuutta monelle. Entä jos ei ole erityistä kokemusta, vaan on uskonut lapsesta lähtien? Tuskinpa pidät esim. minua siitä syystä ei-uskovana, jolle kaste ei tuon kokemuksen puuttumisen vuoksi olisi todellinen.

4 tykkäystä

Apostolinen järjestys on uskon vastaanottaminen ja kaste. Lapsikastetta on vähän vaikeaa perustella muutenkuin kokonaisten perheiden kastamisella. Varsinainen käytäntö se varmaankaan ei ollut. Joka tapauksessa kaste jää vaillinaiseksi ilman uskoa. Uskoon voi sitten kasvaa vähitellen tai nopealla muutoksella, mutta ilman sitä kaste on hyödytön muuten kuin lupauksena Jumalan puolelta.

Mun mielestä on kyllä jotenkin outo ajatus, että Pyhä Henki voisi tulla ihmiseen jotenkin osittain. On-off-malli tuntuisi jotenkin järkevämmältä.

edit: melkoinen aivopieru kyllä, että onnistun noin lyhyeen viestiin änkeämään kolme kertaa sanan “jotenkin”…

1 tykkäys

Olen ihan samaa mieltä. Ajatus onkin luterilaisuuden vaatima kompromissi. Pyhä Henki tulee uskoontulossa ja kasteessa.

Mun mielestä uskoontulo on seurausta siitä, että ihmisessä asuva Pyhä Henki vetää häntä Jumalan puoleen. Sitä en ole vielä oikein saanut järkeiltyä, miten kastamattoman on mahdollista tulla uskoon. Ehkä siinä tapauksessa Pyhä Henki tulee häneen sanan julistuksen kautta ja synnyttää uskon, mutta mitä sitten tapahtuu kasteen kohdalla… Meillä on tästä monet keskustelut käyty kotona ja jouduttu jäämään siihen lopputulokseen, että luterilaisesta kasteopista ei saa tehtyä sellaista kaikenkattavaa rautalankamallia, joka tyydyttäisi insinööriä!

Aikaisemmat luterilaiset teologit olivat yksimielisiä siitä, ettei ole olemassa ristiriitaa kasteen tai Sanan kautta tapahtuneessa uudestisyntymisessä. Tämä johtuu siitä, että molemmissa tapauksissa Pyhä Henki vaikuttaa Sanan kautta. Kastetta kuitenkin painotettiin sinä ainoana turvallisena ja objektiivisena paikkana, jossa voimme olla täysin varmoja siitä, että Jumala on uudestisynnyttänyt meidät Kristuksen kirkon jäseniksi.

Pietismin vaikutuksen myötä syntyi erilaisia käsityksiä siitä mitä uudestisyntyminen on ja milloin se tapahtuu. Subjektiivisesta pelastuskokemuksesta tuli tärkeä ja painotettiin sitä ajankohtaa/hetkeä jolloin uudestisyntyminen tapahtui koettavalla tavalla. Tämän seurauksena alettiin myös erottamaan Pyhä Henki armonvälineistä ja uudestisyntyminen kasteesta. Sen sijaan uudestisyntyminen liitettiin usein johonkin sellaiseen tilanteeseen, kun ihminen Sanan kautta heräsi tuntemaan tilansa ja rukoili syntien anteeksiantamista. Kasteen arvostus usein väheni ja lopulta se nähtiin jonakin sellaisena mikä ei vaikuta ihmisen tilaan. Tästä poiketen Raamattu opettaa selkeästi, että me kasteessa saamme kaiken minkä Kristus on meille voittanut.

Siinäpä lyhyt ja hyvä Raamatulla perusteltu esitys aiheesta. Kannattaa lukea alusta asti, vaikka lainasin tuossa lopusta yhden kohdan.

3 tykkäystä

Niin, sanonta kuuluukin että “vaikea on insinöörin päästä taivasten valtakuntaan”… vai miten se nyt meni? :sunglasses:

Itselleni ei tämä asia jostain syystä ole hirveän vaikea. Raamatussa on vaikeampaakin käsitettävää.

Se on jännä, miten helposti kasteen lahjasta muistuttava joutuu sen väitteen kohteeksi, että väheksyy uskon tärkeyttä. Usko ja kaste kuuluvat yhteen, tätähän ei voi olla näkemättä, jos vähänkään lukee Uutta testamenttia. Järjestyksiä ja ehtoja asettavat näille asioille muut kuin Raamatun kirjoittajat.

Monesti tuntuu, että käsitämmekö sitten koko ilmiön “usko” eri tavalla.
Jos lapsi ei voi oikeasti uskoa, kaste ei siis ole “toiminut” eikä Pyhää Henkeä annettu. Silloinhan tarvittaisiin se toinen kaste, jota vapaat suunnat yleensä vaativatkin.

Lyhyesti sanoen omat pointtini:

  • Kasteessa saadaan Henki ja usko. Kastettu pelastuu armosta.
  • Lapsena kastettu tarvitsee opetusta ja kasvamista uskossa. Samoin aikuisena kastettu.
  • Uskosta voi luopua. Ihminen voi kääntyä pois Jumalasta. Ihminen voi jäädä irralleen, pois kirkon ja kristittyjen vaikutuspiiristä. Oksa kuolee irrallaan rungosta.
  • Uskoon voi tulla myös lapsena uskonut ja vieraantunut, mutta usko voi olla ihmisessä myös aina.
  • Usko ei ole pelkästään tietoisen ihmisen valintaa, tai tiettyjä kokemuksia ja ajatuksia. Usko on luottamuksen tila ja se on osallisuutta ja yhteyttä Jumalaan. Siksi lapsi voi uskoa. Lapsi tai aikuinen - kiinni Kristuksessa, armollisen Jumalan varassa.
2 tykkäystä

Tuo on Apostolien Teoissa kuvatuista kastetapahtumista tehty oppi. Mutta on olemassa hyvin luonnollinen syy sille, että apostolit kastoivat kuvatuissa tilanteissa paljon juuri evankeliumin vastaanottaneita aikuisia.

Tilanne oli Apostolien Teoissa aina se, että apostolit julistivat evankeliumia sellaisille ihmisjoukoille, joille sanoma oli aivan uusi. Kuulijat olivat juutalaisia ja pakanoita. Jotkut uskoivat, saivat kasteen ja heistä syntyi seurakunta omalle paikkakunnalleen. Tietenkään lähetystilanteessa, jossa uusi sanoma viedään uudelle ihmisjoukolle, ei kastamista aloiteta vauvoista. Pakkohan se on aloittaa niin kuin Apostolien Teoissa kuvatuissa tapauksissa aikuisista.

Pienten lasten kaste tapahtuu tavallisesti erilaisessa tilanteessa kuin nuo Apostolien Tekojen kasteet seurakuntien syntyessä. Kysymys on siitä, että seurakunta on jo toiminut hyvän aikaa ja seurakuntalaisille kristityille vanhemmille syntyy kristittyyn kotiin jälkikasvua. Apostolien Teoissa kastetut olivat pieninä syntyneet juutalaisille ja pakanauskoisille vanhemmille. He tarvitsivat aikuisina kasteen. Kun he ovat tulleet kristityiksi ja saavat lapsia, on heidän lapsillaan näistä pystymetsästä uskoontulleista vanhemmistaan eroten mahdollisuus saada kaste jo pienenä.

UT ei valitettavasti kerro kastetapahtumista toisen, kolmannen jne. polvien kristittyjen kohdalla. Uskovien kasteen kannattajat jotenkin kummallisesti päättelevät, että Apostolien Tekojen mallin mukaan kristityn kodin lapsenkin pitäisi ensin tulla aikuiseksi, kuulla evankeliumi, uskoa ja mennä vasta aikuisena kasteelle. Ap. T:n Tapahtumista on tehty silloin todella hätiköity johtopäätös.

UT ei kerro vauvojen kastamisista. Ei niin, kun vauvoja kastetaan eri tilanteessa, kun jo olemassa olevaan seurakuntaan syntyy kristittyihin koteihin lapsia. Sellaisia ei ole olemassa, kun seurakuntaa ollaan vasta perustamassa. UT ei myöskään kerro, että kristityt vanhemmat jättivät lapsensa kastamatta ja kaste olisi suoritettu tai sallittu näille lapsille vasta isompana jossain ymmärtävässä iässä. Kaikki vanha perimätieto kertoo, että kristityille syntyneet lapset saivat kasteen vauvoina apostolien ajoista lähtien.

Perhekuntakasteissa kristityiksi tulleiden vanhempien pienimmätkin lapset tietysti voitiin kastaa kaikkien muiden mukana. Heillä oli heti tarjolla kristitty koti, seurakunta ja he saivat opetusta siitä alkaen kun pystyivät sitä vastaanottamaan. Mutta eihän olisi ollut mitään järkeä vaikkapa Pietarin käydä Korneliuksen luona ensitöikseen kastamassa kaikki löytämänsä Kesarean pakanakotien vauvat. Tietysti seurakunnan perustaminen alkaa aikuisista.

Kirkko ei “muuttanut alkuperäistä kastekäytäntöä” vauvojen kasteeksi. Tapahtui vain sama kuin ympärileikkausten kohdalla VT:n puolella. Ensimmäinen ympärileikkaus (Abraham, hänen palvelijansa,Ismael) tehtiin aikuisille ja nuorille! Vauvoja ei mainita! Mutta sitten myöhemmin se alettiin tehdä 8 päivän ikäisille poikalapsille, joita syntyi siihen liittoon kuuluneille ihmisille.

8 tykkäystä

En ole nyt tässä ollut luterilaisena lapsikastetta jyräämässä, vaan toteamassa vain että pelkkä kaste ei pelasta ketään ilman uskoa, jonka voi toki saada jo lapsena, ei kuitenkaan ihan vauvaiässä, kun ei mistään mitään ymmärrä. Tarvitaan opetus ja sana.

Vähintään yhtä paljon kuin kastetta tarvitaan opetusta ja Pyhä Henki tulee ennenkaikkea sanan ja opetuksen kautta. Täysin kastamatonkin voi tulla uskoon, sen sijaan sanaa kuulematon ei voi.

Se että tuleeko vauvaan Pyhä Henki kasteessa on vaikeasti todettavissa. Lupaus Jumalan armosta silloin ainakin saadaan ja se todellistuu vasta kun henkilö on saanut opetusta ja uskoo itse, vaikka lapsenuskolla. Vertaus ympärileikkaukseen on hyvä ja tuttu minullekin. Tämän vuoksi minulla tökkii aika paljon vauvan täyttyminen Pyhällä Hengellä, kun se todistettavasti tulee vasta uskoontullessa, edes pienen lapsen uskoon ja siihenkin tarvitaan opetusta ja säännölliset rukoukset.

Minun mielestäni uskonkin antaa Jumala ja Hän voi antaa sen pienellekin lapselle. Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi aikuisille ja sanoi, että pieni lapsi ottaa vastaan Valtakunnan. Hän puhui myös lasten ja imeväisten suusta tulevasta kiitoksesta. Johannes kastaja oli täynnä Pyhää Henkeä jo äitinsä kohdussa.

2 tykkäystä

Kyllä pienikin lapsi voi uskoa. Minäkin uskoin jo alle kolmen vanhana. En muista mitään vauvaiästä mutta uskoon tarvitaan myös ymmärrys, vaikkei se olekaan oma teko.

Vaikkei ollut edes kastettu.