En niin väittänytkään. Pointti oli sanoa että @Anskutin analogia ei oikein toiminut tuossa.
D
En niin väittänytkään. Pointti oli sanoa että @Anskutin analogia ei oikein toiminut tuossa.
D
Mikäli kasteen pätevyys ortodoksisesta näkökulmasta kiinnostaa, niin olisi syytä lukea tämä pohjaksi:
Ei kiinnosta enää minua. Olen väsynyt koko vääntöön. Jos joku ajattelee, että pelastava usko ja oikeat sakramentit ja oikea Kirkko ei voi löytyä evl:stä, niin se ei ole minun ongelmani.
D
Minulla aika pitkälle samat tuntemukset, mutta koskien kaikenlaista kristittyjen välistä kanssakäymistä.
En jaksa kuunnella enää missään sitä puhetta että “ai, olet ollut siellä ja siellä, no Jumala on siitä ihmeellinen että antaa ihmisten tulla uskoon jopa väärässä kirkossa, harhaoppien keskellä”. Jumalahan kyllä aivan varmasti toimii näin, mutta en jaksa sitä että ensimmäinen kommentti toisen kristityn tiestä uskoon on tuollainen. Joka on varma oman kirkkonsa ainoalaatuisesta oikeellisuudesta, olkoon varma. Minä olen varma siitä että minulla on Jumalan antama oikea usko, ei dogmien joukko, vaan usko joka synnyttää suhteen elävään Jumalaan ja siirtää vuoria, ja että saan siinä uskossa vastaanottaa oikeat sakramentit ja tulla Jumalan oikeasti kohtaamaksi lukiessani Raamattua. Ja että näitä kaikkia voin vapaasti tehdä ja ilmaista yhdessä toisten kristittyjen kanssa ilman että tarvitsee epäillä ovatko ne toiset tosiaan oikeita kristittyjä.
Ja kaikista vähiten minulla on luottoa siihen että jos joku alkaa hehkuttaa oman kirkkonsa oikeellisuutta, minulla olisi kärsivällisyyttä olla vastaamatta siihen haasteeseen ja ohittaa tilanne hiljaa. Joten yritän pysyä erossa noista tilanteista ettei aikaani ja energiaani menisi asiaan, josta en ole edes kiinnostunut.
Sillä olen kiinnostunut tuosta mitä ylempänä kirjoitin.
Minä olen varma siitä että minulla on Jumalan antama oikea usko, ei dogmien joukko, vaan usko joka synnyttää suhteen elävään Jumalaan ja siirtää vuoria, ja että saan siinä uskossa vastaanottaa oikeat sakramentit ja tulla Jumalan oikeasti kohtaamaksi lukiessani Raamattua. Ja että näitä kaikkia voin vapaasti tehdä ja ilmaista yhdessä toisten kristittyjen kanssa ilman että tarvitsee epäillä ovatko ne toiset tosiaan oikeita kristittyjä.
Toisten kristittyjen jatkuva arviointi on pitemmän päälle hirveän rasittavaa, tulemisen itse arvioiduksi vielä jotenkuten jaksaa, mutta sitä en kykene jaksamaan pitempään, että on koko ajan jonkinlaisen lobbauksen kohteena tai että itse alkaa arvioimaan toisia lobbauksen kohteina.
Yritän jatkossa valita seurakuntani ja messuyhteisöni sen mukaan että minua ei haasteta aivan kauheasti näkökulmistani, eikä minun itsenikään tarvitse haastaa muita. Se toivon mukaan antaa rauhan keskittyä uskonelämään ja hartauteen ja säilyttää kunnioituksen muita kohtaan.
Tuo on hyvä tiivistys, ja käsittääkseni varsin totuudenmukainen.
Me sitoudumme uskontunnustukseen. Yksi kaste.
Ajattelen, että kasteen suhteen pitää muistaa myös se, että kasteelle annetaan hyvinkin erilaisia merkityksiä eri kristillisissä suuntauksissa. Jos luterilainen ajattelee, että kastettu on kristitty ja kristitty on kastettu, niin silloin kasteen pätevyyden kiistäminen tarkoittaa kristillisyyden kieltämistä. Jossain vapaissa suunnissa kasteelle ei anneta tällaista olemuksellista merkitystä, vaan se on julkinen tunnnustusakti. Se ei siis merkitsisi varsinaisesti mitään olemuksellista muuttumista, vaikka onkin kristityn elämään välttämättä kuuluva asia. Kristitty voi olla myös ilman kastetta. Ja tällaisessa tapauksessa luterilaisen on helpompi hyväksyä oman kasteensa mitätöinti, koska tietää, että toinen ei ajattele kasteesta samoin kuin hän. Muiden vanhojen kirkkokuntien kanssa tilanne on siinä mielessä toinen, että kasteteologia on ainakin jossain määrin jaettu. Silloin kasteen kieltäminen vaikuttaa kristillisyyden kieltämiseltä. Ja toki muistan tässä nyt kaikki ne varaukset, joita on asetettu sille, että on olemassa tilanteita, joissa kaste ei ole ollut mahdollinen. Ne pätevät kuitenkin hankalasti tähän keskusteluun.
Ja äärimmäisen riipivää ainakin minusta on ehtoollisyhteyden puuttuminen, vaikka on “yksi Herra” kuten on “yksi kaste“ (Ef 4:5).
Toki, kuten sanotaan, ero on, nautitaanko leipää ja viiniä vai Kristuksen Ruumis ja Veri. Ehtoollinen ei ole samalla lailla olemuksellinen välttämättömyys kristillisyydelle. Toki avoin haava on riita siinäkin.