Kasteen toimittaminen messun yhteydessä nousi esille käyttäjien keskustelussa, ja ajattelin perustaa sille oman ketjun. Mitä ajattelette esim. seuraavista asioista:
-Miksi vanhemmat haluavat lapsensa kastettavan messussa? Tai miksi aikuinen kastettava haluaa kasteen nimenomaan messun yhteydessä? Mikä on kastemessun teologinen pointti, miksi jotkut kokevat sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin yksityisemmän kastetilaisuuden?
-Miten seurakuntalaisen näkökulmasta koet kastemessun? Herääkö positiivisia vai negatiivisia ajatuksia, kun huomaat että messussa toimitetaan myös kaste? Entä miltä kastemessu tuntuu kastettavan lapsen läheisistä?
-Missä piireissä kastemessua suositaan? Onko se tiettyjen liikkeiden tai kirkkokuntien käytäntö erityisesti? Mikä on tavan historia? Suositellaanko kastemessua nykyään perheille, vai onko se perheen omasta pyynnöstä tapahtuva asia?
Ortodoksisessa kirkossa kasteen toimittaminen liturgiassa on ihanteellinen tapa verrattuna erilliseen kasteeseen, vaikka sitä ei ehkä kovin usein toimiteta. Olen nähnyt sen vain yhden kerran. Kastettava otetaan seurakunnan yhteyteen, mikä on - tai sen pitäisi olla - julkinen tapahtuma.
Koska oletan, että inspiraatio tämän ketjun perustamiseen nousi omasta viestistäni toisaalla, niin huomautan, että messu ja kasteen sakramentti kuuluvat mielestäni erittäin luontevasti yhteen; kastettakoon kaikin mokomin kaikki tulevat katoliikit edelleenkin messun yhteydessä. Mutta kastemessun ei kuitenkaan tarvitse olla seurakunnan viikottainen päämessu, kuten monin paikoin on meillä päin laita. Toisin sanoen kastemessua voitaisiin aivan hyvin viettää yksityisesti vain kastettavan omaisten ja kummien (sekä muutamien valikoitujen vieraiden) kesken. Tämä on ihan käytännöllinen tila- ja resurssikysymys.
Lapset voi kastaa yksityisemmin pienessä piirissä. Aikuisten kasteessa olisi hyvä noudattaa vanhaa tapaa ja kastaa pääsiäisaikana seurakunnan läsnäollessa. Poikkeustapaukset toki huomioon ottaen. Kaste ja konfirmaatio ovat kuitenkin seurakunnan juhlia, eivät perhejuhlia.
Minä olen ollut muutaman kerran kastemessussa. Ainakin ensimmäisessä niistä kastettiin kirkkoherran esikoinen, joten minusta se oli oikein sopiva valinta. Koska kastettavia on yleensä vain yksi, niin se ei merkittävästi lisää messuun osallistuvien lukumäärää, kuten esimerkiksi konfirmaatio tekee.
Ruotsissa tämä on tosi yleistä. Myös iltapäivällä on kastemessuja ja lapsia voidaan kastaa useakin. Kirkon finanssien pienettyä pienit seurakunnat joutuvat näin toimimaan. Moni taas ei pidä että joka messu on kastemessu, mutta joskus se on hyvä muistaa kastettamme.
Kyllä näin oli. Kasteliturgiaa tai -messua voidaan perustella sillä, että siinä kaikki lapsen kasteen toimitukset saadaan suoritetuksi samalla. Yksi lapsistani kastettiin kasteliturgiassa, jossa piispakin (Helsingin silloinen metropoliitta Tiihon) oli läsnä. Pappi kastoi ja piispa itse toimitti mirhavoitelun. Ennen jumalanpalvelusta oli kirkotus ja nimenanto vauvalle. Näissä toimituksissa oli läsnä vain oma perhe ja kummit. Liturgian alussa ollutta kastetoimitusta sen sijaan todisti koko seurakunta. Kastetoimitus oli hiukan lyhennetty. Kasteen jälkeen neofyytti vietiin alttariin, niin kuin poikalasten kohdalla on tapana, ja samassa liturgiassa hän sai ensimmäisen ehtoollisen.
Siis luterilaisessa kirkossa kirkotus koski vain äitiä. Lapsi ei ollut edes mukana kirkotustoimituksessa. En ensin lukenut tarkasti, mitä olit kirjoittanut.Ortodoksisessa kirkossa kirkotus on samalla lapsen presentaatio, jos lapsen kaste on ollut yksityistilaisuus, niin kuin usein on laita. Ortodoksilapset kastetaan kuitenkin miltei aina kirkossa, silloinkin, kun heitä ei kasteta liturgian yhteydessä. Vain poikkeustapauksessa kaste voidaan toimittaa kotona tai sairaalassa tms.
Kaste on portti kirkkoon ja siinä mielessä se on seurakunnan juhla, jonka oikea paikka on messun yhteydessä. Toki sen ei tarvitsisi olla seurakunnan päämessu, jos muitakin on tarjolla. Puolassa yleensä kaikki kasteet ovat jonkin tietyn, vakituisesti aiheeseen varatun sunnuntaimessun yhteydessä.
Käykö siinä vakituisessa kastemessussa muita kuin kastettavien omaisia kovinkaan paljoa? Ehkä oman avaukseni pointtina ei ollut niinkään kasteen ja ehtoollisen yhdistäminen samaan tilaisuuteen, vaan kastaminen tilanteessa jossa on paikalla paljon muitakin kuin kastettavan perhe ja suku. Mulla on seurakuntalaisen roolissa hieman kaksijakoiset fiilikset kastemessuista. Toisaalta ymmärrän että se on hieno tapa ja siinä on kaunista symboliikkaa, ja kasteen seuraaminen on ihan jees juttu sinänsä. Kastemessu kuitenkin monesti venyy normaalista ja on tilaisuutena vaikeasti seurattava, koska normaaliin messukaavaan tulee muutoksia ja lisäyksiä, ja jokainen pappi tuntuu toimittavan kastemessun hiukan omalla tavallaan. Toisaalta se on kyllä kannatettavaa, että kastemessun varjolla kastettavan perhe saa kutsuttua ei-niin-aktiivikristillisiä sukulaisia jumalanpalvelukseen.
Käyhän niissä muitakin sen mukaan, mikä aika kenellekin sopii. Kaikki kuitenkin tietävät, että juuri tässä messussa yleensä on kasteita, jolloin pidempi kesto ei häiritse. Meillä kyllä kaikki papit käyttävät samaa kaavaa kastamiseen…
Ruotsissa kastemessu on usein iltapäivällä, joskus myös päämessu. Riippuu seurakunnasta, mutta t. ex. omassani kastemessut on avoin kaikille. Kasteperheen lisäksi tulee muita seurakuntalaisia. Tieto kasteesta messu mainitaan seurakuntalehtissa. Pienemmissä on jopa lasten nimet. Kaikki eivät toki pidä että päämessu on usein kastemessu. Itse tykkään symboliikin arvosta, mutta hälinä (sanotaanko näin?) joskus vie huomion messun ytimeltä.
Silmäilin juuri Suomen evlut kirkon nettisivuja. Etusivulla on näkyvä linkki osastoon nimeltä “perhejuhlat”, johon kuuluvat mm. “ristiäiset” ja “rippijuhlat”.
Minusta samalla tavalla, kuin häät vihkimisestä. Siis ristiäiset on se kahvittelu. (Tai koko homman yhteinen nimi, mutta kaksi osaa voidaan silti erottaa.)
Evl.fi kirjoittaa kuitenkin näin: “Ristiäisissä eli kastejuhlassa ihminen saa kasteen, jonka myötä hänestä tulee kotiseurakuntansa ja koko maailmanlaajuisen kirkon jäsen.”
