Katolinen käännös Raamatusta


#1

Käännösten vertailu oli minulle yksi merkittävä juttu luterilaisena jo muutama vuosi rippikoulun jälkeen. Hetken aikaa flirttailin AKJV onlyn kanssa ja hain sille vastaavuutta suomalaisista käännöksistä. Kuitenkaan 1776 Pipliaa en koskaan tullut lukeneeksi tai käyttäneeksi kovinkaan ahkerasti. Lasarus-veljet pitivät ainoana oikeana 1933/38 käännöstä. Vaikka 1992 on joissain kohdissa tarkempi, niin sen kieli on yleensä ottaen “tylsempää” ja “vähemmän pyhän” kuuloista. Periaatteessa Raamattu kansalle ratkaisi kaikki nämä ongelmat olemalla konservatiivien nykykielinen ja tarkistettu 1933/38. Omistan siitä UT:n ja kokonaisen vetoketjullisen version, mutta ne ovat jääneet oudon vähälle käytölle.

Nyt katolistumiseni aikana olen vähän miettinyt, että mikä olisi suomalaiselle katolilaiselle traditionalistille se oikea käännös? Tai onko sellaista? Tai onko se edes niin tarkkaa?

Toinen kysymys on, että miten sama englanniksi? David Bentley Hartin UT on joka tapauksessa hyvin neutraali käännös. Douay-Rheims vilahtelee monessa paikassa. Niin herkulliselta kuin vastareformaation kunniaksi tehty käännös kuulostaakin, olen utelias, että onko nykyajan englanninkieliselle lukijalle traditionalistin perspektiivistä katsoen parempia vaihtoehtoja olemassa?

Minulla on pieni totutteleminen varmaan siihen, jos lopulta käy niin, että katolisesta maailmasta ei mitään the käännöstä edes löydy. Protestanteille paras konservatiivinen nykykäännös taitaa olla ESV. Jos Raamattu onkin vain teksti, vaikkakin se tärkein teksti, mutta kuitenkin teksti, joka aina opetetaan, selitetään ja tulkitaan yhteisön ja oppineiden toimesta, niin silloin ei tietenkään ole niin tarkkaa, hyvässä eikä pahassa, että jokainen sanamuoto viilataan tarkoittamaan juuri oikeaa asiaa.

Hyvässä siis niin, että voin lähteä autiolle saarelle pelkän Raamatun kanssa ja olla sen perusteella ihan oikea kristitty. Pahassa siis niin, että kaikenlaisten modernien väännösten tekijät hyödyntävät nimenomaan tätä puolta Raamatun asemassa, että sen sanavalintoja ja nyansseja peukaloimalla voi muuttaa maailmaa.

Mutta katolisia käännöksiä, onko niistä mielipiteitä?


#2

Vanhat katoliset käännökset ovat Vulgatan pohjalta, uudet taas suoraan alkukielistä.


#3

Englanniksi menee jokseenkin niin, että Douay-Rheims oli pitkään standardi käännös. Se on käännetty Vulgatasta. Ainakin itse pidän siitä. Se on ihan luettava ja siinä on tiettyä arkkaaista runollisuuttakin. Knox Bible on toisen maailmansodan aikana käännetty Vulgata, jonka Ronald Knox käänsi yksin, mutta kirkolle kuitenkin. Se jäi vähän väliinputoajaksi, koska jo silloin käännettiin löydetyistä käsikirjoituksista, masoriittisesta tekstistä ja Septuagintasta ja niitä alettiin sitten ottaa liturgiaan mukaan. Se on hyvä, mutta minusta siinä on vähän kirjallista snobbailua mukana ja sanakirjaa joutuu vilkuilemaan aina silloin tällöin, vaikka Knoxin nimenomainen tarkoitus oli kääntää sellaiseksi englanniksi, jota silloin puhuttiin. Toisaalta itse en edes elänyt silloin. Jos se on silloisten kadunmiesten kieltä, niin voimme todeta nykyisen sivistyksen rappion olevan syvempää kuin edes uskomme.

Ei Vulgatasta käännetyistä Jerusalem Bible on minusta hyvä ja parempi kuin New Jerusalem Bible. Toisaalta jotkut äidinkielenään englantia puhuvat ovat sanoneet New Jerusalem Biblen olevan parempaa englantia. Se kuitenkin itsestäni tuntuu jotenkin latteammalta ja vähän niin kuin asiatekstiltä. Revised Standard Versionin Catholic Edition tuntuu välillä samoin vähän lattealta. Se kuitenkin on sanatarkin käännös ja ihan hyvä noin kaikkineen. New American Bible on amerikkalaisten piispojen viritys. Siitä on enemmän versioita kuin laki sallii ja hetkipalveluskirjat eivät pysy käännösten mukana. Itse pidin siitä käännöksestä, jota olen kursorisesti lukenut. Siinä ei oltu vielä huomioitu sukupuolineutraliutta kovinkaan näkyvästi.

Tradiotionalistien vaihtoehdot angloissa ovat varmaankin Douay-Rheims, Knox Bible ja Revised Standard Version Second Catholic Edition. Jos minun pitäisi lähteä autiolle saarelle ottaisin varmaan Knox Biblen mukaan, koska sen kommenteissa on lähes vain ja ainoastaan selitetty miten käännös suhtautuu masoreettisiin teksteihin, Septuagintaan tai Vulgataan silloin, kun Knox poikkeaa Vulgatan tulkinnasta tai kun Vulgata on hämärä. Jerusalem Bible olisi kakkosvaihtoehto.


#4

Tämä voi olla käännöksen sisällön kannalta jonkinasteinen ongelma. Näin siksi kun emme voi tietää täsmälleen jokaisen kirjaimellisesti alkukielestä käännetyn sanan merkitystä siinä kontekstissa, jossa sitä on alunperin käytetty. Hyvän vertailukohdan löytää niinkin läheltä kuin englanninkielestä. Siinäkin, kuten tiedät, voi yhdellä sanalla olla parhaimmillaan “kymmenen” eri merkitystä ja jos aiot kääntää tuollaisen sanan jonkin tekstin yhteydessä on sinun tehtävä valinta ja valittava se käännös sanasta, joka parhaiten vastaa alkuperäistekstin intentiota. Tarkka sanavastaavuus ei osu aina kohdalleen.


#5

Tämä on juuri se iso ongelma. Kun itse olen jonkinverran kreikankieltä harrastanut, niin ymmärrän sen eron vaikkapa suomeen. Kreikassa kun on erilainen tempusjärjestelmä ja modusjärjestelmä. Ja tietysti sanojen merkityskenttä on erilainen. Sen pintaraapaisun, mitä hebreasta tiedän, voisin sanoa asian olevan vielä monta kertaa vaikeamman. Lisäksi on paljon ns. hapax-sanoja, jotka tiedetään vain Raamatun alkuteksteissä, tämä hebreassa erityisesti, jonka kielikorpus on huomattavan pieni. Kreikankielisiä tekstejä meillä on paljon, mutta kieli on muuttunut klassisen attikan tai homeerisen taide-epiikan ja bysanttilaisen kirjallisuuden välillä valtavasti. Kääntäjän tulee siis aina trkastella mm. varhaisia käännöksiä, vulgataa, septuagintaa ja peshitaa. Miten asia on aikoinaan ymmärretty. Mutta ongelma on siinäkin, että emme voi tietää, minkä tekstin pohjalta käännökset on milloinkin tehty. Ns. Vorlage on voinut erota meidän tuntemastamme tekstistä.

Itse olen sitä mieltä, että käännösteen runsaus on siunaus ja kirous. Omassa elämässäni käytän 33/38 käännöstä, mutta ei sekään olen tåydellinen. Kaunista suomen kieltä se kuitenkin on.


#6

Itsekin käytän 33/38 käännöstä, mutta tulen kyllä toimeen muidenkin käännösten kanssa, jos ne eivät ole leimallisesti harhaoppisia. Ja olen samaa mieltä käännösten runsaudesta. Joskin tässä vuosien saatossa kun on tullut kahlattua paljon erilaisia käännökisiä on tarve kahlaamiseen vähentynyt, kun olen tullut aika tutuksi monien eri käännösten kanssa. Melkein aina tiedän lukiessani 33/38 käännöstä kuinka esim. KJV tai Biblia ovat kääntäneet saman kohdan tarvitsematta enää käydä katsomassa.


#7

Itsekin luotan KR 33/38:aan. Kuten cymbus sanoo, jo sen kieli on kaunista, runollista.

Sen tekstin luonnissa olivat olleet mukana mm. kirjailijat Juhani Aho ja Otto Manninen. Kieli on selkeää, kaunista ja ymmärrettävää.

Jos jotain ei ymmärrä, silloin voi kysyä heiltä, jotka ymmärtävät. Näin on suomenkielen sanojen kanssa yleensäkin. Kun aikoinaan jossain kirjassa törmäsin sanaan “häije” (esim. valon häije), piti soittaa äidille ja kysyä.

Sitten kun asia minulle selitettiin, muistin, että joskus lapsuudessa olin kuullut tuota sanaa käytettävän.

Se onnii helppoo, ku jos ite viittii vaivautuu niinqu kysyy.