Keskustelua hetkipalveluksesta


#1

Tällaista ketjua ei näytä olevan, joten aloitan sen, sillä kirkkovuosi-ketju ei tunnu sopivalta paikalta hetkipalvelukselle, vaikka palvelus tietysti seuraa kirkkovuoden rytmiä.

Tänään latinalaisen riituksen vesperissä on Septuagintan numeroinnin mukaan psalmi numero 115.
Käytän Septuagintan numerointia tässä koska lueskelen pyhän Augustinuksen (hippolainen) psalmien selityksiä.
Augustinuksella on sympaattinen tapa kutsua pyhiä taivaaksi.

Psalmi loppuu (ortodoksien käännös Psalmit Septuagintan mukaan)

“Olkaa siunattuja Herran edessä, hänen joka on tehnyt taivaan ja maan.
Taivaan taivas on Herran, maan hän antoi ihmislapsille.
Eivät kuolleet ylistä sinua, Herra,
eivät ketkään, jotka laskeutuvat tuonelaan,
mutta me, jotka elämme, kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti.”

Augustinus: Exposition on Psalms

  1. For the great ones, of the house of Aaron, have said, May the Lord increase you more and more, you and your children Psalm 113:14. And thus it has happened. For children that have been raised even from the stones have flocked unto Abraham: Matthew 3:9 sheep which were not of this fold, have flocked unto him, that there might be one flock, and one shepherd; the faith of all nations was added, and the number grew, not only of wise priests, but of obedient peoples; the Lord increasing not only their fathers more and more, who in Christ might show the way to the rest who should imitate them, but also their children, who should follow their fathers’ pious footsteps.

  2. Therefore the Prophet says unto these great and small, the mountains and the little hills, the rams and the young sheep, what follows: You are the blessed of the Lord, who made heaven and earth Psalm 113:15. As if he should say, You are the blessed of the Lord, who made the heaven in the great, earth in the small: not this visible heaven, studded with luminaries which are objects to these eyes. For The heaven of heavens is the Lord’s Psalm 113:16; who has elevated the minds of some saints to such a height, that they became teachable by no man, but by God Himself; in comparison of which heaven, whatever is discerned with carnal eyes is to be called earth; which He has given to the children of men; that when it is contemplated, whether in that region which illumines above, as that which is called heaven, or in that which is illumined beneath, which is properly called earth (since in comparison with that which is called heaven of heaven, the whole, as we have said, is earth;) the whole therefore of this earth He has given to the children of men, that by the consideration of it, as far as they can, they may conceive of the Creator, whom with their yet weak hearts they cannot see without that aid to their conception.

  3. …But nevertheless since they derive the truth and richness of wisdom, not from man nor through man, but through God Himself, they have received little ones who shall be heaven, that they may know that they are heaven of heaven; as yet however earth, unto which they say, I have planted, Apollos watered, but God gave the increase. 1 Corinthians 3:6 For to those very sons of men whom He made heaven, He who knows how to provide for the earth through heaven, has given earth upon which they work. May they therefore abide, heaven and earth, in their God, who made them, and let them live from Him, confessing unto Him, and praising Him; for if they choose to live from themselves, they shall die, as it is written, From the dead, as though he were not, confession ceases. Sirach 17:26 But, The dead praise not You, O Lord, neither all they that go down into silence Psalm 113:17. For the Scripture in another passage proclaims, The sinner, when he comes into the abyss of wickednesses, scorns. But we, who live, will praise the Lord, from this time forth for evermore Psalm 113:18
    http://www.newadvent.org/fathers/1801115.htm

Tämän psalmin mietiskely yhdessä p.Andreas Kreetalaisen opetuspuheen kanssa oli jotenkin hyvin ravitsevaa kirjoitusten mietiskelyrukousta.

Andreas Kreetalainen:

Let us run to accompany him as he hastens toward his passion, and imitate those who met him then, not by covering his path with garments, olive branches or palms, but by doing all we can to prostrate ourselves before him by being humble and by trying to live as he would wish. Then we shall be able to receive the Word at his coming, and God, whom no limits can contain, will be within us.
And even though we are told that he has now ascended above the highest heavens – the proof, surely, of his power and godhead – his love for man will never rest until he has raised our earthbound nature from glory to glory, and made it one with his own in heaven. -St. Andrew of Crete-

Halusin jakaa nämä teidän kanssanne, valitettavasti aineisto on englanninkielistä. Edellisellä foorumillahan patisteltiin kääntämään suomeksi, mitä en kyllä nyt tee.

Edit.
Mutta lisään tähän sen kohdan Andreas Kreetalaisen opetuspuheesta espanjankielisessä hetkipalvelusversiossani, mikä saa minut vieläkin lähes kirjaimellisesti itkemään jostain syystä tänään.

“Aclamémoslo, pero no con ramos de olivos, sino tributándonos mutuamente el honor de nuestra ayuda material. Alfombrémosle el camino, pero no con mantos, sino con los deseos de nuestro corazón, a fin de que, caminando sobre nosotros, penetre todo él en nuestro interior y haga que toda nuestra persona sea para el, y él, a su vez, para nosotros.”

Ja sen yritän kääntää:

“Ylistäkäämme Häntä, ei oliivinoksin, vaan antamalla toisillemme tunnustusta ja kunniaa auttamalla toisiamme materiaalisesti. Levittäkää peitteitä tielle, ei kuitenkaan kankaita levittämällä, vaan levittämällä tielle hänen kävellä sydämemme haluja ja toiveita, jotta Hänen kävellessään meidän päällämme, Hän läpäisisi koko olemuksemme ja saisi meidät olemassaolemaan Hänelle ja Häntä varten ja Hänet meille.”

Tapahtukoon näin Jumalan armosta meille kaikille tämän vuoden pääsiäisen vieton kuluessa.


#2

Olisi kiva, jos viestistäsi näkyisi selkeämmin, mikä on lainausta ja mikä ei. Lainaus-toiminto on suhteellisen helppokäyttöinen, suosittelen sen käyttöä…


#3

Askeesi maallikon elämässä -ketjussa oli puhetta Johannes Siinailaisen Portaat -kirjasta. Siitä olisi olisi hyvä keskustella nimenomaan hetkipalveluksen yhteydessä, vaikka se on vaikea kirja monella tapaa.

Ensimmäinen vaikeus on mielestäni se että kun ne jotka eivät elä luostarikilvoittelussa lukevat sitä, taju kontekstista hämärtyy helposti.

Toinen vaikeus on se, että suomalaiset nyt tuntuvat olevan kansana “liian tunnollisia”. Tutustuttuani välimerelliseen kristillisyyteen luostareissa, huomasin että tämä vaikuttaa näkökulmiin yllättävän paljon.

Portaat on erinomainen kirja ja se on hyvin raamatullinen, mutta on vaikeaa tässä ajassa ja meidän kulttuurikontekstissamme tavoittaa sen sanomaa jonka kirjoittaja tarjoilee rikkaan kielikuvaston kautta.

Olen lukenut Portaita säännöllisen psalmikierron rukoilemisen rinnalla. (Tämä on mielestäni tärkeää sillä Johannes Siinailaisen luostarissa rukoiltiin psalmit läpi non-stoppina joko päivän tai viikon aikana, munkkien elämä tapahtui synkronoituna psalmien rukoilemiseen. En ole perehtynyt hänen aikakautensa ja alueensa luostarihistoriaan niin hyvin että tietäisin mikä heidän psalmirukoussääntönsä oli, mutta jompi kumpi näistä luulisin, joko kaikki psalmit läpi yhden päivän aikana tai viikon aikana, se oli yleisesti siihen aikaan tapana.)

Psalmit ovat tietyllä tapaa koko pelastushistoria, joka ilmenee myös jatkuvana luomisena, niin luomakunnassa kuin jatkuvana kääntymyksenä ihmisen sisäisyydessä.

Olen kokenut Portaat -kirjan todella hyvänä oheislukemistona jatkuvalle psalmirukoukselle.
Kiinnostaisi kuulla muiden kommentteja siitä miten näette Portaiden ja psalmien kohtaavan jos ajattelette niin että Portaiden sisältö ja psalmien sisältö laitetaan ikäänkuin rintarinnan, suunnilleen vastaamaan toisiaan kohta kohdalta.

Mielestäni Portaiden käsittely tällä tavalla on hyvin mielekästä, siitä käy ilmi Portaiden sisällön syvä raamatullisuus, mikä ei nykylukijalle välttämättä muuten ilmene.


#5

Se on psalmi 113:23 - 26 Psalmit Septuagintan mukaan -suomennoksessa.


#6

Joo, meni sekasin kun edessä oli kolmea eri merkintää kolmessa eri kirjassa. Mitä pidit itse ajatuksista?


#7

Olinpa liian nöyränä @Filonilla ja heti myönsin erehdykseni joka ei oikeastaan ollut erehdys. Kyllä sen psalmin voidaan sanoa olevan myös numero 115 Psalmeissa Septuagintan mukaan. Ihan Suomessa tehdyn suomalaisenkin käännöksen mukaan.
Minulla on siitä teidän ortodoksien tekemästä kirjasta (Suuri kiitos siitä, pidän kovasti!) vain pdf-kopio, ei paperiversiota. 113 on se numeroinniltaan hassu psalmi joka jakautuu 113, 114 ja 115 numeroihin. Itse käytin tässä sitä jaettua numerointia.
Mutta siis tarkoitukseni ei ollut keskustella psalminumeroinnista.


#8

Psalmit Septuagintan mukaan -kirjassa on suluissa Raamatun suomennoksen psalmien numerot.

Septuagintan 113:1-8 on suomalaisessa Raamatussa 114:1-8.
Septuagintan 113:9-26 on suomalaisessa Raamatussa 115:1-18.


#9

En tosiaan yritä mitenkään päteä näissä psalminumeroinneissa vaan ainoastaan yrittää kertoa numeroinnin avulla muille mikä psalmi on kyseessä.
Itseäni ei ole esimerkiksi psalminumeroinnin historia koskaan kiinnostanut vaan psalmien sisältö, mistä olisin nytkin halunnut keskustella.

Tällä foorumilla on niin paljon erilaisesta tiedosta kiinnostuneita että joskus minua on kyllä turhauttanut todella rankasti kun yrittää aloittaa keskustelua jostain asiasta ja sitten päädytään halkomaan jotain nippeliasioita/teknisiä yksityiskohtia sisältöjen sijaan. Mutta sellaista se elämä kai on kun kaikkia kiinnostaa eri asiat.

Olisiko sulla @Filonilla ollut jotain sanomista noista sisällöistä. Olin nimittäin jo innoissani kun huomasin että ketjuun oli tullut vastaus ja pettymykseni oli kohtalainen kun huomasin että tässä väännetään asiasta joka ei oikeastaan edes liity aloittamaani asiaan.


#10

Mitenkäs tällainen näkemys?

Hetkipalvelushan on ajatuksena vähän vieras on moderneissa kirkkoyhteisöissä (heh, yritän keksiä vaihtoehtoa protestantti-sanalle) aika vieras.
Olen myös itse törmännyt siihen että yleensä rukouksesta puhutaan henkilökohtaisena rukouksena, pyyntörukouksena ja oman henkilökohtaisen jumalasuhteen rakentamisena.

Perinteinen hetkipalvelus on kuitenkin kirkon yhteinen rukous, eli siis hienoin termein liturginen rukous. Hetkipalveluksen rukoileminen on oman ruumiinsa ja suunsa antamista kirkon rukoukselle. Kirkkoruumis joka viime kädessä on Kristus, Kristuksen ruumis, rukoilee.

Olen saanut hienon lahjan tässä elämässä, mahdollisuuden rukoilla yhdessä toisten kanssa psalmeja läpi vuosien mittaisen ajanjakson ajan. Tämän vuoksi minua ovat aina kiinnostaneet kertomukset 400-600 lukujen erämaaluostarielämästä, missä psalmeja rukoiltiin jatkuvasti, yleensä kaikki psalmit läpi yhden vuorokauden aikana (käytännöllisistä syistä ei tietenkään niin että kaikki munkit olivat jatkuvasti rukoilemassa psalmeja). Muutaman kerran olen itsekin viettänyt kaikkien psalmien vuorokauden ja olen kokenut sen hyvin syvälliseksi tavaksi tutustua raamatulliseen rukoukseen.

Yhä enemmän minusta tuntuu että psalmeissa soi Kristuksen ääni, ei meidän ihmisten ääni. Siksi ne on valittu kirkon yhteisen rukouksen sanoiksi kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.
Tänään on perjantai ja rukoillaan perinteisesti psalmia 51, eli siis koska numeroinnit vaihtelevat niin sitä joka alkaa “Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden”.

Jollain kummallisella tavalla siinä puhuu Kristus joka on apostolin sanoin tullut synniksi, joka kulkee Golgatalle ristille. Tuota psalmia tulee helposti rukoilleeksi omassa henkilökohtaisessa synnintuskassaan, mutta perjantai perjantailta minusta tuntuu enemmän ja enemmän siltä että se on ihmiseksi tulleen Jumalan tuntemus siitä että maailman synti on tullut häneksi ja hän synniksi ja että hän ei suuressa rakkaudessaan maailmaa kohtaa voi muuta kuin rukoilla synnin peseytymistä puhtaaksi.
Herää kysymys, olenko minä arvollinen osallistumaan Kristuksen rukoukseen koko luomakunnan puolesta?


#11

“Armahda minua, Jumala, suuressa armossasi, pyyhi pois minun rikkomukseni suuren laupeutesi tähden. - -”

Ortodoksisessa kirkossa rukoillaan psalmia 50 (LXX) / 51 (Raamatun suomennos) ehtoollisen valmistautumisrukouksissa, ja pappi lukee sitä (hiljaa mielessään, tai jotkut lukevat sitä hiljaisella äänellä) suitsuttaessaan, joten heidän täytyy osata se ulkoa. Muutenkin psalmeja luetaan paljon, varsinkin luostareissa. Hetkipalvelusta toimitetaan lähinnä suuren paaston aikana.