Ajattelin että tällaiselle ketjulle voisi olla ajoittain tarvetta. Ajatuksena ketju, jossa voisi joko kysellä suosituksia teologisesta kirjallisuudesta tai suositella lukemaan hyvää teologista kirjallisuutta.
Itse pohdiskelen pietismin käsitettä ja oppihistoriaa, jota tunnen huonosti. Oliskohan kellään jonkilaista yleisesitystä aiheesta mielessä?
Pietismistä hyvä yleisesitys on Johannes Wallmannin “Totinen kääntymys ja maailmanparannus. Pietismi kirkkohistoriallisena ilmiönä” (1997). Voi toki olla vaikea löytää, itse ostin omaksi kun ei kirjastossa enää ollut.
Kiitoksia! Koitan kaivaa jostain.
Spener, Pia Desideria, siinä se on, pietismin alku ja ohjelmanjulistus.
Timo Eskolan Ateistit alttarilla - miksi papit kiistävät uskonoppeja? (2005)
Se on kyllä tärkeä pietismin klassikko ja ohjelmajulistus, mutta vähän sama kuin jos joku kaippaisi yleisesitystä luterilaisesta teologiasta ja joku vinkkaisi lukemaan Tunnustuskirjat. Auttaahan sekin, mutta tässä taidettiin kaivata tutkimuskirjallisuutta.
(Lisäksi Spenerin teos kertoo lähinnä mikä oli hänen toiveensa, ei siitä miten pietismi ja sen eri muodot käytännössä ilmenivät.)
Me ollaan niin sisällä pietismissä, että se on yhtä vaikea kertoa kuin suomalaisen on vaikea kertoa mitä on suomalaisuus, se on niin itsestään selvää. Raamattupiirit ja konfirmaatio, niin tuttua ja yllätys, Spenerin lanseeraamat.
Vähän tähän suuntaan joo. Ajattelin jos jostain löytyy jotain analyysiä, miten pietismi on vaikuttanut sellaisissakin yhteyksissä, jotka eivät ole leimallisen pietistisiä. Mutta Wallmannilta varmaan tosiaan löytyy. Muistelen hämärästi lukeneeni männävuosina, mutta kestänee uudenkin lukukerran, kun muistikuvat harvinaisen olemattomia.
Rajumpaa settiä lukeneistolle: Pietismin ongelmat luterilaisen tunnustuksen valossa (Valentin Ernst Löscher)
Ketkä me?
Jos tätä foorumia ajatellaan niin monet ovat aivan toisen perinteen pohjalta kristittyjä.
Jos taas supistaa pronominin koskemaan herätysliikkeiden kasvatteja, niin toki pietismi siellä taustalla on. Mikä on kenenkin liikkeen nykytila, vaihtelee kyllä suuresti. Vai tarkoititko omaa liikettäsi, joka ymmärtääkseni on lestadiolaisuus?
Teemu Kakkurin kirjasta Suomalainen herätys sain käsityksen että vaikka heränneitä vietiin jopa käräjille, syynä ei niinkään ollut silloisesta valtavirrasta kovinkaan paljon poikkeava usko. Kirkko oli kai 1800-luvulla piispoja myöten aika pietistinen. Valistusaatteen kausi oli jo mennyttä.
Mutta 2000-luvun luterilainen kirkko on ehkä vain jonkun verran pietismin aikaa heijasteleva? Muodot ovat periytyneet, jos vaikka pienpiirejä ja Raamatun kääntämistä/levittämistä mietimme. Kuitenkin uskonnollisuuden luonne on muuttunut. Jumalanpalvelus, yhteisöllisyys, hiljaisuuden viljelyn suosio, ehtoollisenvieton keskeisyys, ekumenia (joiltain osin lähentyminen katolilaisten kanssa) - en osaa nähdä yleislinjaa pietistisenä. Jos liberaali yksilöllisyys on uudelleen ymmärrettyä pietismiä niin sitten… mutta parannuksenteon ja maailmasta erottumisen vanhat kaiut eivät kyllä taida juurikaan kuulua. Lestadiolaisuus elää omissa kuplissaan, rukoilevaisuus omassa, ja viidesläiset eli uuspietistit ovat aika kirkollista ja tavallista luterilaista joukkoa, jota hiertää lähinnä muutama kirkon liberaali linjaus.
Näin ei kyllä ollut vielä siinä vaiheessa, kun noille käräjille vietiin heränneitä ja rukoilevaisia ja mm. Hedberg sekä Renqvist hoidettiin virkasiirroin häiritsemästä. Arkkipiispa Renvall (1884-1898) on beckiläisenä pietismin edustaja, mutta sitä ei voi sanoa hänen edeltäjistään. Melartinilla oli alkuun sympatioita herätysliikkeitä kohtaan, kun ajatteli niiden elävöittävän seurakuntatoimintaa, mutta valtiovallan painostus teki hänestä raippalinjan edustajan.
Toki näissä on määrittely vaikeaa. Ei jokainen, joka pitää tärkeänä elävää uskoa ole pietisti, näin yksinkertaistettuna.
C.O. Rosenius oli kai pietisti, en hänen hartausteksteistään mitään sellaista erota.
Rosenius oli Ruotsin evankelisia, Hedbegin ystävä. Heidän kirjoituksissaan näen yhtenevyyttä, ehkä joku muu näkee myös eroa.
Evankelisuus on pietismin perillinen, herännäispappihan Hedberg oli alkujaan.
Maallikkona sanoisin - viisaammat taas korjatkoot - että evankelisuuden tuntomerkit, jotka sitä varsinaisesta pietismistä erottavat, ovat edelleen: sanan ja sakramenttien korostaminen uskonelämässä ja “autuudesta” eli sovituksen lahjasta iloitseminen Raamatun lupausten perusteella. Heränneiden ikävöivän uskon vastakohdaksi jo aikoinaan nostettu rohkea omistava usko evankeliumiin on varmasti edelleen ainakin evankelisessa julistuksessa keskiössä.
Pietismiä ehkä evankelisuudessa vielä on henkilökohtaisen uskon painottaminen ja jossain määrin myös maailmasta erottautumisen pyrkimys. Mutta mitään pukeutumis- tai yleensäkään ahdasta käyttäytymiskoodia en siinä tunnista.
Miten sitten Rosenius oikeasti sijoittui näissä kysymyksissä - en ole varma. Mutta kuvittelisin ettei hänellä tarkka armonjärjestys tai muu sellainen ole kovin näkyvissä.
Lapsena oli tehtäväni usein lukea ääneen Elämän leipää -kirjaa. Päivittäinen hartaus oli pitkiä ja hiukan mutkikkaita lauseita sisältävä, mutta minulle jäi mielikuva että sanoma oli samanlaista kuin muissa evankelisissa kirjoissa ja saarnoissa jotka vanhempieni uskonnäkemystä heijastavina olivat luettuina ja kuultuina esillä.
Minusta Roseniuksen Leipäset voitaisiin uudestaan julkaista. Entinen on risa. Siinä on lyhyitä ja ytimekkäitä hartauskirjoituksia opetukseksi eivätkä uudet ole ihan niin hyviä.
Rosenius tosiaan toimi Evankelisessa Isänmaasäätiössä Ruotsissa, ja hänen julkaisemansa lehti oli nimeltään Pietisten.
Ihan oikein on nähdä kaikki suomalaiset herätysliikkeet osaltaan pietismin perillisinä. Sinänsähän tuokin termi voi tarkoittaa monenlaista. Herännäisyys ja rukoilevaisuus ovat tietysti olleet sen lähimpiä edustajia suomalaisessa katsantokannassa, mutta miten ne sitten suhtautuvat kaikkine ilmiöineen alkuperäiseen saksalaiseen pietismiin, onkin omansalainen kysymys. Hernhutilaisuuden vaikutus on varmasti ollut myös tuntuva, onhan Sionin virret, se vanha Laguksen, hernhutilainen laulukirja, mikä näkyy veri- ja morsiusmystiikkana.
Roseniuksen Elämän leivästä näyttää olevan uusia painoksia saatavilla.
Keskustelusta assosiaationa valtionkirkollisuus ehkä vaikeuttaa käsitteiden määrittelyä. Mikä muualla olisi kanavoitunut eri kirkoiksi on täällä kanavoitunut keinotekoisesti saman yhteisön sisälle. Ja toinen varmaan syrjäinen sijainti. Mikä olisi muualla jonkinlaista evankelikaalisuutta tms. on täällä sitten pietismiä. Evankelikaalisuuden liittäminen pietismiin on varmaan historiallisesti ns. paksua ja anakronismi, mutta noin niinkuin sisällöllisesti liekö yhteneväisiä piirteitä.
Pietismi on kyllä hyvin kansainvälinen virtaus. Ja tietysti ajallisesti vanhempi kuin amerikkalainen evankelisuus. Yhteisiä juuria on sikäli, että metodismi on ollut yksi amerikkalaisen evankelikaalisuuden juuria ja metodismilla on taas yhtymäkohtia pietismiin. Mutta meikäläiset herätysliikkeet eivät suinkaan ole mitään kotikutoisia, vaan niissä tosiaan on monenlaisia aikansa virtauksia yhdistynyt.
Samoin eri kirkkokuntien sisällä on muuallakin hyvinkin erilaisia liikkeitä ollut. Amerikassa tietysti on asia ollut toisenlainen, mutta se ei ole koko muu maailma.
Juu en minä tätä hakenut. Eikä kotikutoisuudessa ole mitään vikaa. Ajattelin mutulla, että täällä on sinänsä ihan kansainväliset virtaukset yhdistyneet omalla tavallaan ja muualla ilmiöt olisi ehkä jääneet erillisiksi.