Hei! Vanhempani ottivat noin 6 kuukautta sitten avioeron ja ovat löytäneet uudet kumppanit, aika äkkiä eron jälkeen. Pääsevätkö he taivaaseen kanssani, vaikka eivät kadu tekoaan? En epäile pettämistä, mutta ero silti yllätti. Ero on vaikuttanut siskooni, ja vienyt hänet synnin tielle. Hän ilmoitti hetki eron jälkeen olevansa vegaani ja on viettänyt paljon aikaa naisen kanssa, jolla on tatuointeja ja septum-nenäkoru. He ovat käyneet tapahtumissa, joiden epäilen liittyvän “prideen”. Siskoni on myös puhunut siitä kuinka nais- ja miesparien tulisi päästä kirkossa naimisiin, en tiedä mitä tästä ajatella. En tiedä mitä tehdä, kun haluaisin olla hänen tukenaan, mutta hän ei ole tullut kirkkoonkaan moneen viikkoon. Vanhempani käyvät kuitenkin tahoillaan kirkossa edelleen ja esittävät, että kaikki on hyvin. Vanhempani lohduttavat, että he pääsevät taivaaseen kanssani. Halusin kuitenkin kysyä sinulta erikseen. Olen rukoillut perheeni puolesta. Vietämme joulun yhdessä.
Vastaus:
Kiitos arasta ja kohtikäyvästä kysymyksestäsi. Kyllä on paha ja vaikea paikka. Sen täytyy merkitä sinulle ihan täyttä katastrofia. Olen pahoillani, että tuo kävi noin. Sen, mitä jaat kysymyksessäsi, nostaa monen monta kysymystä mieleeni. Iloitsen paljon siitä, että tahdot kohdata läheisesi ja tuoda heille mahdollisuuden ja tilaisuuden katua syntejä ja tunnustaa ne ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen tähden. Sitähän se “taivasmatka” tarkoittaa. En pysty pelkän kysymyksesi perusteella arvioimaan tilannetta täysin. Sinä tunnet tilanteen parhaiten. Toivon, että saat Herralta viisauden sekä rakkautta ja pyhyyttä asettaa sanasi oikein ja kutsua kaikki läheisesi joulun lapsen seimelle polvistumaan ja saamaan lääkettä synnin haavoille ja voimaa myös hylätä synnin tiet ja palata tosi parannuksen myötä kaidan tien kulkijoiksi. Joulun lapsi saakoon siunata ennen muuta sinun oman joulusi!
Mun mielestäni tämä kysymys ansaitsee paremman vastauksen kuin tuo suurelta osin ohi aiheen menevä ja tärkeitä yksityiskohtia sivuuttava kaanaankielipläjäys. Netissähän ei voi koskaan tietää, kuka kysyy tosissaan ja kuka trollaa, mutta tämä saattaa aivan hyvin olla aito kysymys aidosta tilanteesta ja ilmeisesti hyvin nuorella ihmisellä iso hätä. Kasataanko tähän yhdessä parempi vastaus? Mulla on ajatuksia tähän, mutta annan mielelläni muiden aloittaa ensin.
Tällainen kysymysten paljous ei avaudu yhdellä vastauksella. Lyhyesti: huolensa saa ilmaista siskolleen ja vanhemmille ja Jumalalle. Heitä saa edelleenkin rakastaa. Perheen puolesta saa rukoilla. Kenenkään taivaspaikkaa ei ole viety pois. Jumalalla on tiensä.
Ehkä eniten olisin huolissani kysyjän kyvystä käsitellä näitä asioita. Tähän vastaaja on kyllä jotenkin viitannut.
Olisin sanonut vielä että vastaajan olisi hyvä olla yhteydessä johonkin sielunhoitajaan näiden kysymysten tiimoilta.
Valitettavasti tuo on todennäköistä, varsinkin siskon synnintielle joutuminen ei kuulosta aidolta nuoren ihmisen sanonnalta, eikä siihen liitetyt vegaanius ja tatuoinnit sekä koru. Mutta olisiko rukoilevaisliikkeessä sitten oikeasti tällainen puhetapa ja ajattelu nuorilla…?
Joka tapauksessa kysyjälle varmaan pitää palstan pitäjän vastata. Vaikka tuo kysyjä olisi oikeasti joku iäkkäämpi ihminen jota vastaus kiinnostaa, ja on jostain syystä halunnut tekeytyä nuoreksi. Sinänsä aihe on polttava, eikä asiaton.
Diakonin ajatus keskustelusta sielunhoidossa minullekin tuli mieleen.
Kysyjää voisi ehkä varovasti opastaa myös ymmärtämään että ihan jokaisen ainoa mahdollisuus pelastua on Jumalan armossa. Kysyjä asettuu nimittäin synnintekijöiden yläpuolelle kun pitänee omaa taivaaseen pääsyä varmempana kuin toisten perheenjäsenten.
Jos hän ei trollaa, ja on nuori, hän on toki oman liikkeen opetuksen vaikuttamana hädissään kun ehkä kaikkein pahimmat synnit näyttävät kadottavan läheiset. Ilmeisesti siellä saarnataan näistä, ja kirjoitetaan, usein. Ehkä vastaajana muotoilisin lyhyesti, miten luterilaisen kirkkomme opin mukaan päästään taivaaseen, enkä arvostelisi kysyjää itseään ankarasti.
"Hei, kiitos kysymyksestä! Tilanteesi on varmasti todella vaikea, ja tunteesi tosi ymmärrettäviä. Vanhempien avioero ja uudet kumppanit on tapahtuma, joka merkitsee kenelle tahansa kriisin paikkaa. Onko sinulla tuttua aikuista, jonka kanssa voit keskustella asiasta? Jos rohkenet ottaa yhteyttä johonkin luotettavaan ja kokeneeseen sielunhoitajaan tai pappiin, jonka kanssa jutella “livenä”, sekin voisi auttaa!
Taivaaseen pääseminen on kaikkien meidän osaltamme yksin Jumalan armon varassa - näin luterilainen kirkkomme opettaa. Omat synnit saa pyytää joka päivä Jeesuksen hankkiman sovituksen perusteella anteeksi. Toisten ihmisten sisimpään emme näe. Heidän puolestaan saamme rukoilla, ja itsellemme voimme pyytää oikeita sanoja ja tapoja kohdata heidät.
Ihmissuhteet ovat monesti vaikeita, varsinkin kaikkein läheisimmät. Pidä yhteyttä kaikkien perheenjäsenten kanssa, sikäli kun se sinusta riippuu. - Voimia ja siunausta jokaiseen päivään! "
Pidän sitä mahdollisena. Herätysliikenuori helposti ajattelee, että oikea kristitty tekee kaiken päinvastoin kuin “maailma” opettaa, jolloin kaikki valtamedian hehkuttama ja liberaalien suosima menee automaattisesti synnin kategoriaan. Teinille kun on tyypillistä ajatella niin mustavalkoisesti. Sen takia mun mielestä olisi ollut tarpeellista vastauksessa mainita myös siitä, että vegaanius ei ole syntiä (vai onko se rukoilevaisten mielestä?) eikä asioista muutenkaan kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Mulle myös tulee alkuperäisestä vastauksesta sellainen tuntuma, että se on ainakin mahdollista tulkita kannustamaan jonkinlaiseen asioiden puheeksi ottamiseen ja synnistä varoittamiseen. Mun on vaikea nähdä, että tällaisesta pystyisi olemaan mitään hyötyä silloin, kun sen tekisi teini-ikäinen vanhemmilleen. En siksi sellaiseen kannustaisi.
Juuri näin! Tuossa tilanteessa on parasta etsiä rukouksen ja Jumalan sanan kautta itselleen rauha ollenkaan murehtimatta noiden läheisten taivaspaikkaa, koska sille ei mitään voi, se on Jumalan käsissä. Rationaalisella ahdistuneena pohdiskelemisella “mitä minä voisin tehdä tai sanoa” ei muuta kuin väsyttää vain itsensä.
"Hei,
Nyt on tärkeää ettet mielessäsi niputa kaikkia siskollesi tapahtuneita asioita yhteen ja laita niihin kaikkiin ehkä suoraan negatiivista leimaa.
Siskosi on saattanut pidempään suunnitella vegaanista ruokavaliota, voit keskutella hänen kanssaan onko hän päätynyt siihen terveys- vai eettisistä syistä.
Pohdi myös mihin kohtaan vartaloaan hän on ottanut tatuoinnnin. Tatuointeja on entistä enemmän uskovillakin. Monet ottavat sellaisen esimerkiksi kuolleen lemmikkinsä muistoksi. Paikalla ja kuviolla on siis merkitystä.
Samalla kun prosessoit tapahtunutta, muista hyvä Jumalan lapsi, että vain Jumala yksin tietää taivasmatkastamme. Me emme voi sitä määrittää.
Itse jättäisin tuon asian ehkä kommentoimatta. Vegaanius on varmaan hyvä mainita, kuten Anskutin totesi, koska se nyt ei todellakaan ole mikään peruste alkaa perheenjäsenen uskoa kyseenalaistamaan.
Vegaanius ei todennäköisesti ole pointti, vaan äkillinen muutos. Se kertoo jostakin tiedostavan tason muutoksesta siskon elämässä. Se ei sovi kirjoittajan kuvaan omasta siskostaan.
Juu, juu. Sisko vegaani, mutta siskon ystävällä tatska. .
Tässä kirjoitat niin että “hän” viittaa samaan ihmiseen eli siskoon.
Mutta pointti oli, että kun tai Jos ihminen on huolissaan erityisesti vanhempien iäisyyskohtalosta, niin en keskittyisi ollenkaan tatuointipohdintoihin.
Tulkitsin itse siskon tatuoidun ystävän ja pridetilaisuuksissa (mitä ovatkaan) käymisen pohdintana siitä, ovatko nämä lesbopari. Ja siihen sanoisin, että älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä.
Mutta tästä vielä:
Näinhän se on, mutta tämä on myös erilaisille kysymyspalstoille - netissä, lehdissä ja missä nyt milloinkin - tyypillistä. Jos kysymyspalstaa pitää, ei voi vastata jokaiseen asiaan sillä, että aihe on liian laaja ja tietoa liian vähän. Eri ihmiset sitten ratkovat näitä tilanteita eri tavalla. Jos kysymyslomakkeessa on jokin yhteystieto, esim. sähköposti, voi esittää kysyjältä lisäkysymyksiä. Jos ei, voi käsitellä vastauksessa eri tulkintavaihtoehtoja ja skenaarioita, etenkin kun tällaisessa nettiversiossa ei merkkimääräkään tule vastaan.
On myös mahdollista, että nuori on saanut apua kysymyksen muotoiluun joltain vanhemmalta ihmiseltä, vaikka isovanhemmalta. Todella vaikea olisi vastaajan tehdä sitä arviota, että pitää viestiä ilmeisenä trollauksena ja jättää vastaamatta.
Pointtini oli se, että tällaisissa kysymyksissä (ja erityisesti tässä, sillä sitä on käsiteltävä aitona vaikka kysyjän intentio olisi mikä) kysyjän oma maailman- ja jumalankuva on yleensä koetuksella, kuten myös usko. On helppoa vastata että Jumala rakastaa sinua ja sanalleen uskollinen huolimatta siitä mitä ympärilläsi tapahtuu ja mitä tunteita näihin tilanteisiin liittyen sinussa herää. Samalla vastaajan on kyettävä kantamaan vastuu omasta vastauksestaan.
Rukoilevaisliike on jakaantunut sekin, mm. virkakysymyksen vuoksi ja tämä ko. yhdistys on se konservatiivinen. Tiedoksi siis muille lukijoille - sinulle varmasti tuttua.
Olen tiennyt että liike kiinnostaa aika hyvin nuoria, juuri tämä vanhoillinen. Uudistusmielinen ryhmä lienee huvennut vähäiseksi ja se taitaa lähinnä ylläpitää Eurajoen kristillistä opistoa.
Jos tuo teksti on aitoa ja nuoren käsialaa, se todistaa kyllä aika vanhan pietismin vielä elävän Suomessa. Siinä on puolensa ja viehätyksensä. Luterilaisuutta se ei kyllä kovin puhtaasti ole niinkuin ei Rauhanyhdistysten lestadiolaisuuskaan. Huomion kiinnittäminen ulkoisiin seikkoihin on tietynlainen syntikäsityksen vinoutuma. Itse kyllä fanitan radikaalin armonjulistuksen perinnettä enemmän. Mutta en toki mitään antinomismia tarkoita.
.