Aivan varmasti. Mutta jos miettii tällaisia asioita ihan psykologisella silmällä, niin kun johonkin tilanteeseen syntyy kaksi näkemystä, joista mahdollisesti olisi synnytettävissä kahden mallin ratkaisu ja kun tätä uutta mallia ei hyväksytä vaihtoehdoksi, niin syntyy kaksi leiriä joko-tai ajatuksella ja menetetään sekä-että mahdollisuus. Kiivas uuden vastustaminen ja tiukka oikeassa oleminen synnyttää kiivaan uudistustahdon jossa ei enää osata edes ajatella molempien mallien sallimista.
Luin nuo kaksi lainausta ja tietenkin ajatus siitä, että olen oikeassa ja joudun antamaan tilaa jollekin uudelle väärälle jopa syntiselle, on mahdoton. Jos ei ole mahdollista ymmärtää sitä, että toinen voi tulla samoista lähtökohdista eri tulokseen, niin ei varmaankaan ole mahdollisuutta myöskään yhteiseloon.
Jotenkin minusta tuntuu, että uusien ajatusten tuojilla olisi lähtökohtaisesti parempi ymmärrys vastapuolta kohtaan, koska he ovat tuon ajatuksen kanssa aikaisemmin eläneet. Näin uskoisin, että sellaisesta lähtötilanteesta on helpompi ymmärtää myös kahden vaihtoehdon yhteiseloakin. Sitävastoin se, joka ei ole koskaan mielipidettään kyseenalaistanut ei voi ymmärtää myöskään toisen sitä tekevän.
Tästä syystä uskon, että jos muutokset hyväksyttäisiin toisena vaihtoehtona niin yhteiselo onnistuisi, mutta kun muutos totaalisesti kielletään niin syntyy kaksi vaihtoehtoa, vanha ja uusi, eikä molempien olemassaololle jää tilaa.
Tämä oli naispappeuskysymyksessä nähtävissä ja tämä nähdään nyt avioliittokysymyksessä. Jos viisaus ei voita, niin jäljelle jää joko-tai joka voi kestää pitkään ja halvaannuttaa ja viedä väkeä molemmilta laidoilta.