Kahvilapäivinä kolme kertaa viikossa on tarjolla kuumaa juotavaa ja lämpimiä voileipiä. Kerran viikossa pöytään tuodaan kattilallinen keittoa. Seurakunnan työntekijät, pastori mukaan lukien, ovat paikalla juttuseurana, jos kävijä haluaa.
Kahvilan kävijämäärä on kasvussa. Vuonna 2023 kävijöitä oli noin 3 100 – viime vuonna jo tuhat enemmän. Kävijöistä yli puolet myös ruokaili kahvilassa.
Kirkossa kokoontuvat myös ryhmät nuorille, joilla vaikeuksia työllistyä tai päästä koulutukseen.
Kerran viikossa tarjotaan walk in -terapiaa eli yksittäisiä lyhytterapiatapaamisia ilman ajanvarausta. Terapeutit ovat Tampereen seurakuntien työntekijöitä, jotka ovat saaneet ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutuksen.
– Vanha kirkko on tällainen sosiaalikeskus, pastori Viljakainen tiivistää.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Hukkaako kirkko sanomansa kaiken yleishyödyllisen puuhastelun keskellä, vai onko tämä nimenomaan sitä oikeaa kristinuskon todeksi elämistä ja lähimmäisenrakkauden toteuttamista meidän yhteiskunnassa?
Onpa vähän kinkkinen kysymys. Ilmeisesti kirkossa järjestetään myös jumalanpalveluksia. Pitäisikö noihin syömisiin lisätä ruokarukoukset ja pitää Raamatun sanomaa muutenkin esillä?
Varmaan eka @Kris in viesti josta tykkäsin. Diakonia alkoi ruoan jakamisesta (Apt 6). Sitä varten erotettiin 7 rohkeaa miestä (vai oliko se se elokuva)… Joka tapauksessa se, miksi siitä tuli jumalanpalvelusvirka, palvelun sivuuttaen, on hieman hämärän peitossa. Luterilainen diakonikäsityshän on uutta perua, 1800-luvulta lähtöisin. Mutta lähempänä UT:n käsitystä kuin liturginen virka.
Diakonina(kin) joskus harmittelen, että tekeminen peittää julistamisen
mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? (Room 10:14)
Alun perin kyseessä oli kuitenkin rehellisesti palveluvirka, niiden auttaminen joita muut eivät auttaneet.
Olen ymmärtänyt että kyllä ortodoksikirkkokin auttaa hädässä olevia. Meilläpäin on ortodoksisella uskontokunnalla muistaakseni diakoniajohtokunta joka antaa avustuksia tarvittaessa.
Jos sana ei katoa auttamisen alle, niin kaikki on ok. Ostin tänään seurakunnalle rumpupalikat ja kitarankieliä. Toivon että niitä käytetään rankasti gospelin kuuluttamiseen!
Juuri noin, että jos sana ei katoa auttamisen alle, kirkko sosiaalikeskuksena on ok. Ja jopa hyvin raamatullista.
Myös varhaiskirkon dokumenteissa puhutaan paljon siitä miten vähäosaisia autetaan ja että se liittyy ihmisten eukaristiaa ja kirkon tarpeita varten tuotuihin lahjoihin. Näistä lahjoista erotetaan köyhille annettava osa. Tämä kirkon olemisen tapa on kadonnut sakaristoihin joista ehtoollisaineet taianomaisesti ilmestyvät.
Itse näkisin mielelläni kristittyjen keskuudessa myös keskinäistä auttamista, ei ainoastaan ulkopuolella olevien auttamista. Apostolien teoissa uskovien kesken oli tavoitteena ettei uskovista kukaan kärsi puutetta ja että yhteinen hyvä on jaettu hyvä.
Eukaristiseksi lahjaksi kaikki toivat jotain. Köyhät toivat vettä ja saivat sitten kotiinviemiseksi ruokaa ja kynttilöitä.