Kirkko "työllistää" palkattomasti 1001 työtöntä

Ev.lut. kirkko osallistuu Suomen 100-vuotis juhlavuoteen “työllistämällä” 1001 työtöntä puolen vuoden työkokeiluun. Tämän jälkeen on mahdollisuus palkkatuettuun työhön 3-5kk (tosin kirkko ei palkkatukirahoista päätä). Nähtäväksi jää, kuinka paljon tällaisella systeemillä korvataan palkallista työvoimaa. Ei liene yllättävää, että kriittisiäkin äänenpainoja asiassa esiintyy, vaikka työttömien palkattomalla “työllistämisellä” saakin usein helposti hyväntekijän maineen.

Jos puoli vuotta joku sinnittelee 500€ työmarkkinatuella kuussa ja alle parin sadan (9€/päivä*20), eli n 700 euron käteen jäävällä osuudella, niin ihmettelen. Pieni korotus työttömyysturvaan verrattuna hukkuu työmatkojen maksamiseen ja ruokailuun. Mitään ei jää vaivan palkaksi, paitsi ehkä mahdollisuus jatkaa alipalkattuna vähän isommalla korvauksella myöhemmin. Riippuu tietysti tehtävästä, joku 1600€ jossa on puolet palkkatukea, voi jossain tapauksessa johonkin koulutusta tarvitsemattomaan työhön olla lähellä sopivaa tasoa ja ehkä joku tulee sellaisesta tyytyväiseksi.

1 tykkäys

Kirkko sanoo, että ilmaista työtä ei teetetä - mitä muuta kuin ilmaista työtä se puolen vuoden työkokeilu on? Saa saman summan rahaa kuin työttömänä ja 9 euron/työpäivä kulukorvauksen. Jos pystyy käymään töissä kävellen tai fillarilla ja syö omia eväitä, siitä ehkä jää jotakin käteen. Jos syö työpaikalla maksullista ruokaa ja kulkee bussilla, raha ei ehkä edes kata kuluja. Sitä en muista, otetaanko tuo kulukorvaus huomioon toimeentulotuessa - sitähän suurin osa peruspäivärahalla olevista työttömistä saa.

Mutta samalla on todettava se, että monet työttömät silti itsekin hakevat näihin paikkoihin, koska oikeaa työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla. Moni kokee edes jonkinlaisen työn, johonkin aamuisin menemisen, jonkinlaisen ihmisten kohtaamisen kuitenkin mielekkäämäksi kuin vain kotona olemisen. Jotkut taas tekevät esim. jotain vapaaehtoistyötä samoista syistä - niiden tekeminen on vain viime vuosina vaikeutunut, kun niitä on entistä helpommin katsottu kuitenkin jonkinlaiseksi esteeksi työn vastaanottamiselle.

Uuninpankoonpoika kirjoittaa, että työkokeilu “poikkeaa palkkatyöstä vain siten, että siitä ei makseta palkkaa. Siitä maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus.” Se eroaa myös siinä, että “Työkokeilu ei ole työsuhde, sen ajalta ei makseta palkkaa, eikä se kerrytä vuosilomapäiviä tai eläkettä. Koska työkokeilu ei ole työsuhde, työkokeiluun osallistuva ei ole työterveyshuollon piirissä.” Työmarkkinatori Työkokeilu ei myöskään kerrytä työssäoloehdon täyttymistä eli ansiosidonnaiseen oikeuttavia päiviä, eikä työnantaja ole velvollinen antamaan mahdollista työntekijöille tarjottua subventoitua lounashintaa työkokeilijoille, vaan työkokeilja joutuu maksamaan normaalin hinnan tai syömään eväitä.Toisin sanoen - työkokeilu eroaa työsuhteesta kaikessa muussa paitsi siinä, että molemmissa tehdään työtä.

Mikä tässä on se, mitä ihmettelet? Sekö, että joku ottaa tuollaisen paikan vastaan, vaikka joutuu sinnitttelemään tuolla summalla? Ja kyllä, vielä suuremmalla syyllä sitä voi ihmetellä, kun ottaa huomioon nuo muutkin tekijät. Ja silti: Joillain aloilla ja joihinkin työpaikkoihin noihin “orjatöihin” jopa jonotetaan, koska se on ainoa keino saada kyseiseen paikkaan jalka oven väliin. Olen itsekin hakeutunut tuolla tavalla erääseen työpaikkaan juuri tuosta syystä (ja saanut sieltä myöhemmin sijaisuuksia, mutta en vakipaikkaa). Sijaisia, entisiä kesätyöläisiä ja muita jollain tavalla paikassa harjoittelussa tai kokeilusssa olleita on hakijoina niin paljon, että pitkään sijaisuuteen tai vakipaikkaan ei ole mitään mahdollisuuksia, ellei ole jollain tavalla jo ollut lyhyempää aikaa talossa ja sillä tavalla tullut tutuksi ja päässyt näyttämään osaamistaan, työtapojaan ym.

Itse mietin ensimmäiseksi, mitä paikkoja seurakunnilla on tarjota vaikeasti työllistyville. Suurin osa seurakuntien töistä edellyttää tiettyä koulutusta. Nuoria ja maahanmuuttajia voidaan toki ottaa nimenomaan työkokeiluun, jonka tarkoitus on selvittää, kiinnostaako ala ja sopiiko sille, jolloin nuori voi kokeilla esim. diakoniatyötä tai nuorisotyötä työntekijän avustajana ja kenties sen jälkeen hakeutua alan koulutukseen.

Yksi suuri kysymys on sekin, auttavatko tällaiset työt oikeasti työttömiä. Itse olen siinä mielessä hyötynyt työkokeilusta, että hain ja pääsin paikkaan, jonne on oikeasti mahdollista työllistyä myöhemmin (edes sijaisuuksiin) ja jonne olisi hyvin vaikea työllistyä ilman joko työkokeilua tai esim. kesätyötä, johon taas valitaan vain alan opiskelijoita, ei jo valmistuneita.

Kuitenkin 90-luvulla tehty tutkimus työharjoittelusta ja tukityöllistymisestä osoitti, että työnantajat eivät mielellään palkanneet niihin osallistuneita, vaan suhtautuivat epäluuloisesti näiden ihmisten työkykyyn.

Kysymyksiä herättää sekin, että jutun mukaan näihin kirkon tarjoamiin töihin ei ketään pakoteta. Työnantajahan ei sitä päätä. Jos “työkkäri” tarjoaa jollekin tällaista paikkaa ja työtön kieltäytyy siitä, karenssia voi tulla - ihan kirkon mielipiteestä riippumatta. Toisaalta voi kysyä sitäkin, tulevatko nämä paikat avoimesti kaikkien kohderyhmiin kuuluvien haettaviksi vai tarjotaanko niitä yksilöidysti ihmisille, jotka seurakunnissa jo tunnetaan.

Varmasti kirkolla on hyvä tarkoitus - mutta kysymyksiä ja pohdintaa tämä herättää.

4 tykkäystä

Tätä juuri kuten kirjoitin. Ja että parin sadan lisä ei riitä edes työmatkoihin ja työpaikkaruokailuun. Asia ei tietenkään kyllä minua mitenkään koske, eikä kirkon paikallisseurakunnilla edes olisikaan työtä tarjolla alallani, joka on tietoliikennetekniikan tutkimusta ja tuotekehitystä yli 20 vuoden ajalta. Ja paremman puutteessa vaikka verkkojen suunnittelua ja rakentamista, joita olen myös tehnyt useamman vuoden.

Eihän nuo työkokeilupaikat läheskään aina vastas koulutusta. Työkokeilun yksi ideahan on juuri kokeilla itselle uutta alaa, että näkisi, sopiiko sille alalle ja voisiko sille alalle työllistyä tai kouluttautua.
Ja kyllähän tuolla summalla ja noilla ehdoilla tuhannet tekevät töitä kaiken aikaa, eivätkä kaikki edes pakosta, vaan omasta aloitteestaan, toivossa sitä kautta työllistyä.

Siittä vaan kokeilemaan.

Jos luit aiemman tekstini, niin varmaan huomasit, että olen kokeillutkin. Ja vaikka palkaton työ sinänsä harmittaa, ja tuntuu epäreilulta että toiset saavat samasta työstä palkkaa ja toiset eivät, niin ilman sitä palkatonta jaksoa en olisi nyt töissä siinä samassa paikassa. Asiat eivät ole aivan mustavalkoisia.

1 tykkäys

Minusta ainakin on mielekkäämpää tehdä edes jotain kuin maata kotona. Perheellisten elämästä en tiedä, mutta yksinelävä elää aika iloisesti tuolla rahasummalla. Olen elänyt pienemmälläkin rahasummalla enkä tuntenut olevani kovin köyhä.

Varmastikin on monille hyvä näin. Etenkin kun kasvaa nuori polvi, joka ei ikinä ole ollut missään töissä. Tuo kirkon ehdotus taisi olla suunnattu etupäässä yli 55v pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja voi joillekin tarjota toki tien siitä ulos. Jos kuitenkin työhistoriaa on takana paljonkin, kuka milläkin taustalla, paikalla ja palkalla, ei tuo ehkä toimi korkeasti koulutetuille hienon työuran tehneelle, lähinnä motivoitumisen kannalta. Periaatteessa palkatonta työtä ei pitäisi tarjota edes kouluttautumattomalle harjoittelijallekaan. Yli 55 vuotiaiden leimaaminen taas joksikin vajaakuntoisten harjoittelijoiden kategoriaan ei sekään taida heitä itseään kovin montaa innostaa.

Mun mielestä olisi eri asia elää pienellä palkalla kuin tehdä palkatonta työtä ja saada sosiaalitukia. Palkattomissa harjoitteluissa työn teettävä taho saa pelkän hyödyn eikä joudu maksamaan yhtään mitään. Henkilön elämisen maksava taho taas ei hyödykään. Koko perusperiaate työn tekemisessä vääristyy, kun maksaja ja hyötyjä ovat eri taho. Ja samoin työn tekemisen pointti hukataan siinä, kun perimmäinen syy työn tekemiseen ei enää olekaan itsensä elättäminen, vaan jonkinlainen elämän sisältö. Sitä sisältöä, rytmiä ja osallistumisen tunnetta muuten kyllä pystyisi antamaan sellaisellakin tekemisellä, joka muistuttaa enemmän harrastuspuuhastelua kuin työtä.

2 tykkäystä

Jossain työttömyystöissä ei kyllä työnantaja välttämättä mitenkään tienaa. En yleistä, mutta kyllä tosiasiassa on pitkäaikaistyöttömissä paljon sellaisia, joiden työkyky on varsin rajoitettu, on alkoholinkäyttöä ja erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. Ja silti näille ihmisillekin oikein hyvää varmaan tekee saada elämään ryhtiä ja sisältöä. Vaikka heidän työkykynsä ja -panoksensa ei ole kummoinen. Työnantajalle aiheutuu vaivaa perehdyttämisessä, valvomisessa ja varmasti tällaisiin asioihin liittyy sellainen byrokratia, että sitä saakin hoitaa melkoisen ajan.

Mutta eihän tällainen ongelmatonta ole, sillä on väristäviä vaikutuksia, jne.

Tässä vielä yksi kuvallinen kannanotto asiaan:

http://d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net/wp-content-new/uploads/im/sites/32/2017/03/17352223_1838595533074179_946059828331236115_n.jpg

Lisäksi sanoisin @cymbus kommenttiin, että pitää paikkansa, että pitkäaikaistyöttömissä on sellaisia, joista ei käytännössä tavalliseen työhön ole. Heitä eivät kuitenkaan ole läheskään kaikki pitkäaikaistyöttömät. Erilaisia “ryhtiä ja sisältöä elämään” -palveluita perustellaan juuri näiden syrjäytyneiden tarpeilla, mutta käytännössä niihin pakotetaan paljon sellaisia ihmisiä, joiden ainoa ongelma on työpaikan puute. Jos palkattomat kuviot onnistuttaisiin jotenkin todellisesti rajaamaan sellaisiin henkilöihin, jotka ihan oikeasti eivät mihinkään muuhun pysty, niin asia olisi pitkälti kunnossa. Mutta virallisesti työkyvyttömienkin kohdalla olisin kyllä aika tarkkana siitä, kuinka paljon heidän panoksestaan voi saada taloudellista hyötyä. Kyllähän nykyisinkin esim. mielenterveystapaukset ja kehitysvammaiset, siis virallisesti eläkkeellä olevat, tekevät erilaisten työpajasysteemien kautta paljon alihankintatöitä yrityksille. Työn jälki on siis sen verran kelvollista, että tuotteen voi myydä kuluttajille!

2 tykkäystä

Itse sinnittelen n. 600 euron palkalla ja yleisellä asumistuella ihan normaalisti. Välillä tulee muita rahoja, joilla voi tehdä hankintoja. Köyhäähän tämä on. Tähän verrattuna 700 euroa käteen on huomattavan paljon enemmän kuin esimerkiksi itselläni on käytössä.

1 tykkäys

Työkokeiluun osallistuva työtön tienaa kuin tienaakin ainakin vähän enemmän kuin punkan pohjalla maaten, sillä siinähän tulee työmarkkinatuen / peruspäivärahan päälle vielä pieni kulukorvaus. Eli ainakin lyhyellä aikavälillä tämä työkokeiluhomma on ihan hyödyllinen sen kaikille osapuolille. On asia erikseen, että yritykset saattavat tottua ajatukseen, että heillä on mahdollisuus ilmaiseen työvoimaan, ja näin tämä koko kuvio kuin varkain kotiutuu työmarkkinoiden normaaleihin rakenteisiin.

2 tykkäystä

Pitää paikkansa, mikäli ilmainen työkokeilupaikka on kodin lähellä. Jos joutuu kulkemaan pitkän matkan, ei 9€/päivä välttämättä korvaa kuluja. Jos syö lounasruokalassa, menee raha helposti siihen, kun työkokeilija ei saa mitään henkilökuntaetuja. Toki jos tekee omat eväät ja kulkee kävellen tai pyörällä, on kulukorvaus pelkkää voittoa.

Työkokeiluun, harjoitteluun tai vastaavaan palkattomaan työhön ei pitäisi pakottaa ketään eli siitä kieltäytymisestä ei saisi seurata karenssia. Sen sijaan vapaaehtoiselta pohjalta sitä voitaisiin tarjota juuri niille, joilla syystä tai toisesta on tarve kokeilla, sopiiko johonkin työhön tai osoittaa sopivansa kyseiseen työhön. Useimmissa tilanteissa kuitenkin 1-3 kuukauttakin riittäisi, 6 kk on luultavasti lähes aina turhan pitkä aika. Samoin pitäisi jotenkin pystyä kontrolloimaan sitä, että ilmaiset harjoittelijat ja kokeilijat eivät korvaa palkattuja työntekijöitä.
Hyvä olisi, jos myös muita etuja parannettaisiin, esim. lomaoikeutta, eläkkeen kertymistä ja työssäoloehdon kertymistä eli harjoittelu tai työkokeilu lähenisi työsuhdetta.

2 tykkäystä

Osaan ottaa kantaa siihen, että se pakkotyö palkatta ei todellakaan sovi kaikille. Kysymys on siitä onko ihmisellä itsellään suunta hukassa tai tarvetta vapaaehtoistyöhön, vaiko ei.

Vapaaehtoistyössä ei ole mitään pahaa. Sitä nimenomaan pitäisi suosittaa ja ehkä marginaalisesti tukeakkin. Sanoa työttömille, että vapaaehtoistyö on hyvä väylä osoittaa omaa aktiivisuutta ja työkykyä.

Pakko se ei missään tapauksessa saa olla erityisesti ei nykyaikana. Ajatellaanpa vaikka nuorta runoilijanalkua, joka käyttää päivänsä miettien miten kirjoittaa parempia runoja. Hänen arvonsa työmarkkinoilla on juuri nyt noin nolla, mutta muutaman vuoden harjoittelulla hänellä on hyvin arvokas kyky, joka on helppo rahastaa esimerkiksi Twitterissä tai blogeissa. Sama pätee ohjelmointiin myös.

Tällä hetkellä kaikki työttömät työnnetään siihen samaan koriin ottamaan keppiä vastaan, joka on massiivisen kannattamatonta sekä yksilöiden kannalta, että yhteiskunnan.

1 tykkäys

Ruonilija ei ole työtön. Hänen työtään on runoilu. Työtön on henkilö, joka on työmarkkinoiden käytössä.

Aika optimistiselta kuulostaa minusta.

1 tykkäys

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.