Ulkopoliittisella instituutilla on neuvottelukunta, jonka tehtäviin kuuluu seurata instituutin toimintaa, ylläpitää yhteyksiä instituutin kannalta keskeisiin viiteryhmiin ja seurata instituutin toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Eduskunnan kansliatoimikunta nimittää neuvottelukunnan, jonka toimikausi on neljä vuotta. Nykyisen neuvottelukunnan toimintakausi on 1.6.2019-1.6.2023
Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan kokoonpano:
Puheenjohtaja: –
Varapuheenjohtaja: Saara-Sofia Sirén, kansanedustaja
Sanna Antikainen, kansanedustaja
Sari Essayah, kansanedustaja
Atte Harjanne, kansanedustaja
Merja Kyllönen, kansanedustaja
Mats Löfström, kansanedustaja
Jouni Ovaska, kansandedustaja
Kristiina Salonen, kansanedustaja
Erkki Tuomioja, kansanedustaja
Matti Anttonen, valtiosihteeri, ulkoministeriö
Kaisamari Hintikka, Espoon hiippakunnan piispa
Frank Johansson, toiminnanjohtaja, Amnesty Internationalin Suomen osasto
Iikka Korhonen, johtaja, Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT)
Rinna Kullaa, globaalihistorian tenure track -professori, Tampereen yliopisto; vieraileva professori, Wienin yliopisto
Kristiina Kumpula, pääsihteeri, Suomen Punainen Risti
Laura Lodenius, toiminnanjohtaja, Rauhanliitto
Kaius Niemi, toimittaja, Helsingin Sanomat
Antti Peltomäki, EU-komission Suomen edustuston päällikkö
Kirsi Pimiä, kansliapäällikkö, sisäministeriö
Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
Itse en oikein osaa nähdä miten tälläinen toiminta olisi kirkolle sopivaa. Siis koska kyseessä on täysin poliittinen instituutti. Toisaalta olen luterilaisuuteen nähden erittäin kriittinen sen suhteesta hallintovaltaan ylipäätään.
Onko jossain tietoa mitä konkreettisia toimia kirkko tekee ollessaan osa ulkopoliittisen instituutin neuvottelukuntaa?
Toinen mikä hirvittää on HS:n mukanaolo.
Kirkko osaltaan ihan sama homma, koska kirkko on ottanut osin voimakkaasti poliittisesti kantaa asioihin ulkopoliittisen instituutin linjojen mukaan.
Kirkolta toivotaan yhteiskunnallista osallistumista
Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselyn perusteella kaksi kolmasosaa kirkon jäsenistä pitää kirkon yhteiskunnallista roolia tärkeänä. Lisäksi noin puolet suomalaisista pitää tärkeänä sitä, että kirkko vaatii päättäjiltä ilmastotoimia ja opastaa myös ihmisiä kestävään elämäntapaan. Ilmastonmuutos globaalina kriisinä ja sen vaatimat toimenpiteet ovat hyvä esimerkki toimintakentästä, jolle osallistuessaan jokainen toimija väistämättä ottaa poliittisen roolin. Kirkko ei voi jäädä tästä sivuun.
Kirkon poliittisen toimijuuden vastustaminen on historiassa kytkeytynyt eri linjoihin. Kirkon myötäilyä suhteessa oikeistoradikalismiin vierastettiin 1930-luvulla, samoin vähän myöhemmin pilapiirrosten kokoomuslaiseksi tulkittua kypäräpappia. Nykyään kirkon aktivoituminen sosiaalieettisissä tai ympäristökysymyksissä närkästyttää konservatiivisia piirejä. Tämä liittynee myös valtapositioihin ja sellaisiin totuttuihin rakenteisiin, joista valtaa käyttävien on vaikea päästää irti. Kun kirkon osallistumista ilmastotoimiin toivovat erityisesti ne, joiden mielestä kirkon tulisi myös kohdella työntekijöitään ja jäseniään tasa-arvoisemmin ja yhdenvertaisemmin, voidaan todeta, että poliittisen toimijuuden kriittinen piste kirkossa on valmius purkaa olemassa olevia valtarakenteita ja toimintamalleja.
Nämäkin ovat toki kysymyksiä, joita voisi asian ympärillä pohtia.
Ulkopoliittisen instituutin osalta kyse kuitenkin on sotilasliitosta. Jossa kuten aina, oma puoli nähdään valkoisena silloinkin kun se ei sitä ole, ja vihollinen pelkkänä pimeytenä.