Kirkkohistoriaa: Urbanus II ja lähimmäisenrakkauden rajat

Tieteen Kuvalehti Historia -lehden ristiretkiä käsittelevästä jutusta:

Paavin puheista kävi ilmi, että vain kristityt olivat oikeita ihmisiä. Muslimeja paavi nimitti siekailematta “Jumalalle vieraaksi” ja “pahaksi roduksi”. Kristinuskon sanoma lähimmäisenrakkaudesta ei täten koskenut heitä. Toisin uskovia ei voinut kutsua lähimmäisiksi, joten viha heitä kohtaan sai purkautua vapaasti.

Kyseessä siis Urbanus II ja kutsu ristiretkelle 1095. Kiinnostaisi tietää, onko tällainen referaatti missä määrin oikea kuvaus opetuksesta tuolloin? Kuulostaa aika erikoiselta kristinopin näkökulmasta (niinkuin tietysti ristiretket ylipäätään…).

1 tykkäys

Ristiretkien tapauksessa lähimmäisen rakkaus, Paavalin ohjeistuksen mukaisesti, oli sitä, että käytiin sotaan veljien vainoajia ja vihollisia vastaan, jotka ovat tappaneet monia, valloittaneet maita, tehneet kauheuksia, tuhonneet ja häpäisseet kirkkoja. Todennäköisesti toimittaja tai kuka onkaan jutun kirjoittanut ei ole ymmärtänyt eikä ymmärrä kristillistä ajattelua ollenkaan.

Muslimit ovat Jumalalle vieraita, kaikkihan sanovat näin. En tiedä mitä sanoja on latinaksi käytetty “paha rotu” (engl. “vile race”) sanaparin yhteydessä; todennäköisesti kuitenkin on tavoiteltu samanlaista ajatusta kuin Jeesuksen puheissa, puhutaan “kyykäärmeittein sikiöistä” tai “pahasta avionrikkoja sukupolvesta”. Tuossa puheessa se, mitä pahalla rodulle tarkoitetaan nimittäin selitetään kyllä. Se tarkoittaa paholaisen palvojia.

Sen sijaan puhetta vihan purkautumisesta vapaasti (mitä se sitten onkaan kirjoittajan mielestä onkaan, ehkä jokin passio vailla syytä tai kohdetta?) tai muusta tällaisesta ei noissa ole puheissa ole, vaan se on kirjoittajan mielikuvituksellista lisäystä puheen ajatukseen, joka on veljien suojelu. Koska hän ei ymmärrä kristillistä ajattelua, hän sekoittaa syyn ja seurauksen, tai sitten hän tekee sen pahuuttaan.

Urbanus II:n puheen tallennettuja muotoja voi lukea englanniksi seuraavasta linkistä: https://sourcebooks.fordham.edu/source/urban2-5vers.asp#urban

Joka tapauksessa Itä-Roomassa ei ollut käytössä pyhän sodan ajatusta, joka paavilla on tuossa puheessa (eli että ristin tiellä taistellen kuolema takaisi syntien anteeksiantamisen).

Itse olen ymmärtänyt lukemistani historiikeista,että ristiretket lähtivät siitä, että pyhiinvaellusreittejä turvaamaan tarvittiin sotilaita, temppeliritareita, jotka perustivat mm majataloja ja hospitaaleja reitin varrelle ja partioivat reiteillä. Pyhiinvaeltajia ryöstettiin ja tapettiinkin erilaisten rosvojoukkojen toimesta.

“Ristiretkien” tarkoitus oli uusien alueiden alistaminen Rooman paavin valtaan. Siis pelkkää valtapolitiikkaa. Ristiretkeläisiä vastaan taistelivat muslimien lisäksi usein myös ortodoksiset kristityt.

Konstantinopolin kaappaus ja ryöstö on melko vakuuttava osoitus ristiretkien perimmäisestä tarkoituksesta. Nämä joukot ehtivät myös Athos-vuorella, jossa surmasivat joukoittain munkkeja jotka eivät suostuneet Rooman paavin heresioihin.

1 tykkäys

Ristiretkiä tehtiin varsin pitkän ajan kuluessa, ja tavoitteet sekä toimijat vaihtelivat. Ensimmäisen ristiretken lähtöidea oli luultavasti nimenomaan pyhiinvaeltajien turvaaminen sekä Bysantin auttaminen. “Pelkkä valtapolitiikka” ei ole mielekäs tiivistys.

Tiesitkö, että Konstantinopolin valtaus tapahtui yli sata vuotta ensimmäisen ristiretken jälkeen? Tai sitä, että 1. retkeläisillä oli suurelta osin Bysantin keisarin tuki, ja että myöhemminkin keisarit saattoivat olla myötämielisiä “frankeille”?

3 tykkäystä

Poistan koko postauksen. Pyydän anteeksi ärsyttämistäni

Onko sillä tämän asian kannalta väliä, millä nimellä valtiota kutsutaan? Mutta jos tosiaan on väliä, niin käytäthän myös ennemmin sanaa “frankit” kuin sanaa “latinalaiset”.

Jos vain tahdot kertoa tunteistasi, niin en minä sitä tahdo estää. Isot väitteet tarvitsisivat isoja perusteluita kyllä. Siirrytkö niihin jossain vaiheessa? Et voi enää monesti ohittaa sitä, että ristiretket eivät olleet yksittäinen operaatio vaan pitkän ajan kuluessa tapahtunut, monitahoinen ilmiö.

1 tykkäys

“Bysantti” -nimen käyttö ei aina kerro tietämättömyydestä tai pahantahtoisuudesta, esimerkiksi ortodoksian tukipylväs, isä Jarmo Hakkarainen käyttää sitä nimenomaan myönteisessä mielessä. Minusta ilmaus “Konstantinopolin keisarikunta” olisi melko neutraali ja informatiivinen. (Jonkin yhteisön itse itsestään käyttämä virallinen nimi ei aina ole jälkeenpäin kätevin tai valaisevin, esimerkiksi “Pyhä roomalainen Saksan keisarikunta”.)

Luulisin, että pahantahtoisuudesta se kertoo hillittömän harvoin. Ehkä silloin, kun joku historioitsija tahtoo kiusata toista historioitsijaa, jolle aihe on sydämenasia?

1 tykkäys

Tulipa tästä mieleen. Muistelen lukeneeni, että Levantin (orientaali?)ortodoksit eivät olleet ihan aina tyytyväisiä keisarienkaan valtaan. Nämä kun tuppasivat joskus vainoamaan harhaoppisia niillä(kin?) main. Sattuuko joku muistamaan tarkemmin?

Tätä ei tarvitse katsoa “kiistan” jatkamiseksi. Aihe kiinnostaa minua muutenkin. Siinä olen kyllä ihan samaa mieltä jiikoohoon kanssa, että ristiretkissä oli ihan liian paljon sellaisia puolia, joita ei kristityn pitäisi hyväksyä, ihan kirkkokunnasta riippumatta.