Hyvin kehtaa, jos muuten jaksaminen riittää. Ei muiden mietteillä ole väliä.
4 tykkäystä
Seurakunnan ainoa messu sunnuntaina on klo 10, samoin niiden naapuriseurakuntien, joihin on kohtuullinen matka.
Isommilla paikkakunnilla on kellonajan suhteen usein valinnanvaraa, jos ei omassa seurakunnassa, niin samassa kaupungissa kuitenkin. Toisaalta jostain syystä tunnutaan ajattelevan, että illalla tai iltapäivällä messuun tulevat kaipaavat myös muuta kuin perinteistä liturgiaa. Niinpä iltamessut ovat sitten Tuomasmessuja tai muita, joissa virret on vaihdettu muihin lauluihin ja urut bändiin tai ylistysryhmään. Kenties alkuosassa on liturgin tilalla juontaja ja varsinainen liturgia alkaa vasta ehtoollisliturgian kohdalla.
Menisin mieluiten perinteiseen messuun iltapäivällä tai alkuillasta.
Vähemmän merkittävä ulkoinen este tai ainakin haitta on kirkot, joissa on järjettömän pitkät penkit ja kapeat penkkien välit. Sieltä keskeltä on vaikea lähteä ehtoolliselle ja vastaavasti penkkien päissä joutuu väistelemään.
3 tykkäystä
Onko jossain paikassa keskenään erikokoisia istuimia? Teatterissa ja elokuvateatterissa käydessäni olen kyllä pannut merkille, että kaikki istuimet ovat samankokoisia. Lapset ja kaksimetriset aikuiset istuvat ihan samankokoisilla tuoleilla. Kuinka vaikeaksi he kokenevat sen, en tiedä. Kieltämättä vanhan kirkon puupenkillä olen joskus miettinyt, miltä pitkillä ihmisillä tuntuu istua niissä. Luultavasti heidän täytyy kääntää polvet sivulle, joten tilaisuus ei sikäli liene kovin mukava.
1 tykkäys
Vanhoissa kirkoissa on joskus tosi ahtaat penkkien välit. Sitten muistan yhden kirkon jossa ei ole keskikäytävää. Sinne oli tosi tuskallista joskus kömpiä kun ainoa vapaa paikka oli keskellä rivistöä.
Suku on Viitasaarelta. Se on kuulemma saanut nimensä siitä, että siellä oli viitta saaressa joka osoitti kohti emäpitäjää, Rautalampea. Emäpitäjä oli valtava ja kirkkoon tultiin monen päivän matkan päästä.
Siinä on saavutettavuutta!
D
Katolisilla saavutettavuus on koko lailla hyvä siinä mielessä, että sunnuntai messuja on useita pitkin päivää. Seurakunnat ovat kansainvälisiä ja messuja vietetään usealla eri kielellä. Ainakin Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa pääsee lisäksi säännöllisesti kreikkalaiskatoliseen pyhään liturgiaan.
1 tykkäys
Työpaikoilla nykyään on yleisesti toimistotöissä säädettävät istuimet, kun ihmisetkin ovat erikokoisia.
Teattereissa ja elokuvateattereissa on myös se tilanne, että istuimet ovat samankokoisia. Eli osalle sopivia, osalle liian pieniä ja osalle liian isoja. Teattereissa istuimia on usein pyritty saamaan mahdollisimman paljon lippumyynnin maksimoimiseksi, ja jalkatilaa voi etenkin vanhoissa teattereissa olla myöskin niukasti pidemmille ihmisille. Joissain konserttitaloissa, joissa istuimet ovat samankokoisia, on tarjolla siirrettävissä olevia korokkeita istuimeen tai jalkatukia, joilla istuinta voi käytännössä säätää - joista voi olla apua istuimen korkeusongelmiin, mikäli tietää sellaista palvelua pyytää. Ilman istuinkoroketta lyhimmät ihmiset eivät näkisi edessä olevan istuimen selkänojan yli.
Helppo ratkaisu tuohon olisi se, että seurakunnan nettisivuilta löytyisi käsiohjelma, jonka voi kuka tahansa ottaa esiin kännykästään tarpeen mukaan. Mutta käytännön toteutuksesta seurakunnissa osataan tehdä niin vaikeata, ettei sellaista toteutusta liene yhdelläkään seurakunnalla Suomen ev. lut. kirkossa, jossa messun käsiohjelma olisi pysyvästi seurakunnan nettisivuilla saatavilla.
Joskus olen nähnyt toteutuksen, jossa ohjelmalehtinen (siinä tilaisuudessa ei ollut kuitenkaan ehtoollista, eli ei ollut messu) oli tarjolla tilaisuuden ajan seurakunnan Facebookista löytyvän linkin takana. Tilaisuuden päättyessä tiedosto otettiin pois saatavilta.
Osa seurakunnista ei uskalla näyttää edes Virsikirjaa videotykiltä tilaisuuksissaan, kun pelkää rikkovansa musiikin tekijän tekijänoikeuksia, ja toiset seurakunnat laativat sellaisia käsiohjelmia vaikkapa rippikoulujen messuista, joissa käsiohjelman sisään on tulostettu kaikki virretkin nuotteineen. Omasta mielestäni Kirkkohallituksen tehtävää olisi kirkossa seurakuntien puolesta sopia siitä, että Virsikirjaan liittyy seurakunnissa kopioiden tekemisoikeuksia ja myös muokkausoikeuksia niin, että jos seurakunta tekee vaikka Virsikirjan messukaavan pohjalta paikallisesti muokatun messuohjelman, sen voi laittaa vapaasti nettiinkin jakoon.
Mikäli messukaavoihin liittyy jotain sellaisia tekijänoikeuksia, joiden takia seurakunnat eivät tällä hetkellä voi messukaavojaan laittaa nettiin, Kirkkohallituksen pitäisi neuvotella sopimus, joka sallii seurakuntien messuohjelmien laiton vapaasti nettiin.
1 tykkäys