Niin - nuo viestit “olet hyvä sellaisena kuin olet” tai “kelpaat sellaisena kuin olet” ovat hiukan kahtalaisia kristillisessä kontekstissa.
Toisaalta aivan oikeita viestejä - ei tarvitse yrittää olla jotakin muuta kuin on, saa olla oma itsensä ja on hyväksytty sellaisena.
Toisaalta taas ihminen on syntinen ja syntinsä vuoksi itsessään kelvoton ja tarivtsee Jeesuksen sovitustyötä, on kelvollinen Jumalan edessä Jeesuksen kautta.
Vai…?
4 tykkäystä
Niinpä. Kuten sanoin, juuri konteksti ja kohderyhmä ratkaisevat.
Se, “mitä Jeesus sanoo” on tietysti aina jonkun tulkintaa, ja sitä on maailman sivu tehty pyhien kirjoitusten ohella. Eli perinteinen hengellinenkin puhe on monesti sellaista, jossa toisaalta Jeesuksen nimiin pistetään omia mieliajatuksia ja toisaalta ihan sopusoinnussa Raamatun ja kristinuskon kanssa käytetään hiukan laajempaa sanavarastoa kun välitetään viestiä Jumalan rakkaudesta ja tahdosta.
Hyvinkin konservatiivinen saarna saattaa siten sisältää virheellisiä “Jeesuksen sanoja” kun taas jokin mielestämme epäilyttävän moderni sanamuoto saattaa kuvata jollekin henkilölle osuvasti sen mistä Jumalan rakkaudessa on kysymys jne.
Epävarmat ja sosiaalisiin paineisiin sidotut nuoret on yksi ryhmä, josta tässä nyt puhuttiin. Toisaalta ajattelen että kyllä vanhakin ihminen voi tarvita sen vakuuttamista että kelpaa ja riittää. Ei ole ihminen koskaan muuta kuin kokonaisuus, ja siihen kuuluu monella valitettavasti psyykkinen alemmuuden ja häpeänkin tunne, joka ei täysin hellitä koskaan.
Tämä pohdinta ei liity enää mainontaan ainakaan minun osaltani.
1 tykkäys
En oikein tiedä, onko tuollainen “kelpaat sellaisena kuin olet” se kristinuskon ydinsanoma. Se vaikuttaa hieman kyökkipsykologialta. Sinänsähän on tärkeätä tukea ja vahvistaa ihmistä kaikissa niissä ongelmissa, mitä ulkoa annetut ja sisältä kasvavat paineet voivat tuottaa. Mutta niitten kanssa voi myös kannustaa kamppailemaan. Mitenkäs se ihan oikeasti meneekään? Menestyminen työelämässä, puolison löytäminen, menestyminen sosiaalisessa elämässä— Kai ne kaikki vaativat jotain. Vaatimukset ovat vain totta ja oikea tapa on oppia kestämään ne. Ihmistä kannattaa ohjata myös tosiasioiden hyväksymiseen.
Kristinuskon sanoma on, että jokainen on arvokas luomisen ja Kristuksen työn takia. Ei oman itsensä.
1 tykkäys
Kukaan ei kelpaa sellaisena kuin on, sillä kaikki ovat syntiä tehneet. Kaikkien pitää pyhittyä ja jumalallistua.
1 tykkäys
Ja pyhittyminen ja jumalallistuminen voi tapahtua vain Jumalan armosta, ei omin voimin.
3 tykkäystä
Eikö se sanoma perinteisesti ollut, että “Tule sellaisena kuin olet.” “Saat tulla sellaisenaan”, jne. Josta sitten on tehty sovelluksia, jotka ovat itse asiassa alkuperäisen sanoman vastakohtia…
Nyt sitä ei tuossa muodossa enää juuri kuulu tai näy missään… Ei myöskään puhetta “itsensä kieltämisestä”, koska sehän on itsensä toteuttamisen aikakautena kamalalta kuulostavaa vihapuhetta…
3 tykkäystä
On ehkä “epämuodikasta ja tuomitsevaa ja vanhanaikaista” tuoda esiin Jumalan armon ja rakkauden lisäksi ihmisen syntisyys. Mutta jos sitä ei tuoda kirkkaasti esiin, vesittyy armonkin sanoma. Jollei ole syntiä, mihin tarvitaan armoakaan? Armoa mistä, jos kaikki on muutenkin bueno?
5 tykkäystä
Aika monissa seurakunnissa kai korostetaan sitä, että “tule sellaisena kuin olet - mutta älä pysy sellaisena”. Se on sikäli hyvä tarkennus, koska kristityn elämä on (ainakin toivottavasti) jatkuvaa kasvamista, jossa Jeesus saa muuttaa ihmistä sisältä käsin.
Pitäisi vain osata tähdentää sitä, että hengellinen kilvoittelu on luonteeltaan täysin erilaista kuin ne vaatimukset, joita maailma asettaa tai jotka ihminen helposti kokee vyöryvän päälle työelämässä, ihmissuhteissa ym. Hengellisessä kasvussa Jumala ei muutenkaan ole vaatijan roolissa. Siksi on mielestäni usein hyvä painokkaasti korostaa armon suuruutta. Monet eivät helposti usko sitä todeksi, kun arkikokemus maailman armottomuudesta on niin suuri.
Hengellisesti kukaan ei myöskään taistele muita vastaan, vaan omaa itseään vastaan. On turhaa verrata itseään muihin samalla tavalla kuin maailmassa tehdään, koska muut ovat aina eri elämäntilanteessa ja vertailu on epäreilua. Verrata voi kyllä omaan vanhaan minäänsä, jos niin haluaa tehdä.
5 tykkäystä
Ainakaan minä en ole näissä pohdinnoissani tarkoittanut, että se olisi ydinsanoma.
Kuten kirjoitin edellä, esim. nuorten kanssa ensin on oltava hyväksyvä ja avoin luottamus. Sitten kyllä seuraa opetusta ja syvempää juttua siitä mitä Jeesus oikein sanoi ja teki ja mitä synti ja armo tarkoittavat.
Mutta jos meidän asenteemme (siis meidän, lasken itseni mukaan) on ryppyotsainen, dogmaattinen ja vaativa alusta alkaen, ei tule hommasta mitään.
Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen, sanotaan Raamatussakin. Usein se konkretisoituu arkisissa ja läheisissä ihmissuhteissa. Myös tuntematon ihminen voidaan ottaa vastaan ja arvostaa häntä. Seurakunta, esim. nuorisotyötä tehtäessä, on turvallinen paikka tässä kovassa maailmassa. Toivottavasti.
3 tykkäystä
Miksi dogmaattinen lähestymistapa olisi jotenkin huono? Dogmatiikka kun tarkastelee systemaattisesti kristillisen uskon totuuksia.
Dogmatiikka on tärkeää ja tykkään siitä ihan satasella.
Mutta useimpia ihmisiä ei voi lähestyä oppi edellä vaan luottamussuhteen rakentaminen on ensin.
Jos oppi on väärä, ei esim. pappi tai vaikkapa riparityöntekijä tietenkään ole kestävällä pohjalla. Oikeakaan oppi ei kuitenkaan auta, jos ei ole mitään yhteistä kosketuspintaa.
2 tykkäystä
Joo. Kyllähän tämä lähetystyössäkin tiedetään, että pitää olla hyvä suhde ihmisten välillä ennen kuin evankelioimisella on kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia toimia. Ja se, että Jumala ei vaadi ihmiseltä omaa yrittämistä, on myös siellä evankeliumin ytimessä. Se on sitten toinen kysymys, onko “kelpaaminen” tai “hyväksyminen” tämän asian käsittelemiseen se paras sanavalinta.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
Tämä saattaa olla lievästi off topic, mutta liittyy kyseisiin “ekumeenisiin” kirkkopäiviin.
Turun Sanomat uudisoi tänään:
Kirkkopäivät ja punk eivät välttämättä ole luontevin yhdistelmä, mutta Pelle Miljoonaa United [sic] ja kuuntelijoita se ei haitannut perjantai-iltana Vähätorilla. Kultaiseen takkiin muun yhtyeen tavoin pukeutunut Pelle Miljoona avasikin keikan ekumeenisessa hengessä. - Herran rauhaa! Buddhan rauhaa! Allahin rauhaa, punk-konkari huusi ennen ensimmäistä kappaletta. [bold. minun]
Evl.fi: pidä hyvänäsi mokoma ekumenia!
7 tykkäystä
[quote=“Michelange, post:35, topic:1543, full:true”]Evl.fi: pidä hyvänäsi mokoma ekumenia!
[/quote]
Kiitos, mutta mieluusti näkisin jonkun vievän mukanansa. Vaikka Aurajokeen kipattavaksi.
7 tykkäystä
Ei taida kuulua suoraan tähän ketjuun mutta samaa aihepiiriä eli kirkon kummallista kuvitusta eri yhteyksissä.
Facebookissa on ollut paljonkin kuvia teksteineen, joihin on reagoitu. Nyt siellä on kuva maalivahdista ja sen päällä teksti: “Myös Jeesus pelastaa”.
Tällä mainostetaan (kai) mahdollisuutta katsoa illan jääkiekko-ottelu Senaatintorilla kirkkomusikkijuhlien päätyttyä.
Joku oli jo kommnetoinutkin “Myös?”
Se on sitä paljon puhuttua huumoria.
Eiköhän se tule englannista kuten kaikki nykyisin. Jesus saves ja maalivahdin torjunta on save. Suomeksi vähän könkkö, vaikka voidaan jotain torjuntaa kutsua vaikkapa huippupelastukseksi.
3 tykkäystä
Tuohan on ihan selkeä väärinymmärrys joko artistilta tai toimittajalta. Ekumeniaa voi olla vain kristittyjen kesken. Muslimien ja buddhalaisten kanssa voimme harjoittaa uskontodialogia tai uskontojen välistä yhteistyötä, jolla on ihan eri päämäärä kuin ekumenialla.
1 tykkäys