Kirkkovuoden varrelta

Tuntuu olevan tolkun järjestys…

1 tykkäys

Nykyluterilainen paastojärjestys on:

  1. Paastosta huolestuminen
  2. Trendipaastojen etsiminen moraaliposeerauslistalta
  3. Teologis-filosofinen jargonisointi paastosta ja sen merkityksestä somessa
  4. Viikon paaston jälkeen rukoileminen sen puolesta että ihmiset unohtaisivat mistä uhosin paastoavani ja mitkä olivat perusteluni somessa
  5. Kristuksen armon varaan jättäytyminen (tiedostamatta)
  6. Lupaus hoitaa homma paremmin ensi vuonna.

D

9 tykkäystä

Hyvää helluntaita!

https://m.youtube.com/watch?v=tCE8z9W_p0c

1 tykkäys

Eilen illalla jo Sävel on vapaassa kuultiin alkukuoro.

1 tykkäys

Hyvää juhlaa, joka on vanhempi kuin joulu ja joka varsinkin kastettavien uusien kristittyjen elämässä oli tärkeä silloin kun adventti oli monin paikoin kristikunnassa valmistautumisaika kasteelle.

Liitän tähän tämän päivän katolisen laudeksen evankeliumikiitosvirren antifonin, joka on mielestäni kirkkovuoden hienoin.
Englanniksi kunnes saan käsiini suomenkielisen kirjan.

Today the Church has been joined to her heavenly bridegroom, since Christ has purified her of her sins in the river Jordan: the Magi hasten to the royal wedding and offer gifts: the wedding guests rejoice since Christ has changed water into wine, alleluia.

1 tykkäys

Suomeksi tuo antifoni joka minua niin puhuttelee:

Tänään kirkko on yhdistynyt taivaalliseen sulhaseensa, sillä Kristus pesi sen Jordan-virrassa puhtaaksi synneistään. Tietäjät rientävät lahjoineen kuninkaan häihin, ja juhlavieraat iloitsevat, sillä vesi on muuttunut viiniksi, halleluja!

Hyvää Juhlaa kaikille! Lintulan luostari kirjoitti IG-päivityksessä, että kyseessä on yksi kirkkovuoden suurimmista juhlista, Jumalan ilmestyminen - ei mikään pelkkä “loppiainen”. Juhlapyhä myös Rooman Kirkossa. Olkaamme vakaat!

3 tykkäystä

Loppiaisajan teemoista tänään muistetaan erityisesti Kristuksen kastetta. Se on monella tavalla ollut sellainen asia, joka on synnyttänyt kovasti teologista pohdintaa. Kristuksen kaste on omiaan myös johtamaan ajatuksemme omaan kasteeseemme ja saamme kiittää siitä, että olemme saaneet kuolla kasteen haudassa yhdessä Kristuksen kanssa ja syntyä uudesti Jumalan lapsiksi ja osaksi Kristuksen ruumista.

Jos ihan rehellisesti sanon, niin kyllähän Kristuksen kaste on keskeisin loppiaisen teemoista ja siksi on sääli, että se on siirtynyt ensimmäisen loppiaisenjälkeisen sunnuntain tai joissain kirkoissa loppiaisen oktaavin asiaksi, kun kolme viisasta miestä ovat vallanneet varsinaisen loppiaispäivän.

Teofania vietetään vielä meilläkin. Kaikki 12 suurta juhlaa kestävät viikon. Pääsiäinen suurimpana juhlana 40 päivää.

Milloin muuten teillä muistetaan itämaan tietäjiä, entä Kaanaan häitä? Onko näillä nähty sellaista yhteistä epifaanista teemaa, kuten lännessä? Meillähän ensi sunnuntaina on Kaanaan häät aiheena, sekin siis alkujaan loppiaisen teemoja, jotka käsitellään tarkemmin loppiaisajan sunnuntaina.

Johanneksen evankeliumin teksti Kaanaan häistä osuu pääsiäisaikaan, koska Johanneksen evenkeliumin lukeminen aloitetaan pääsiäisyönä ja Kaanaan häät ovat aivan siinä Johanneksen evankeliumin alussa. Näin lectio continuan mukaan. En muista onko sitä valikoiduissa sunnuntaievankeliumiteksteissä (lectio selecta) ollenkaan. Nyt on ollut jo kaksi vuottta koronaa, enkä ole käynyt paljoa kirkossa. Muistikin alkaa pettää. Kruunauspalveluksen eli avioliittoon vihkimisen evankeliumi on Kaanaan häät.

Itämaan tietäjiä muistellaan joulupäivänä, koska silloin luetaan Matteuksen jouluevankeliumi. Luukkaan jouluevankeliumi luetaan jouluaattona.

2 tykkäystä

Tahtoisin kysyä kysymyksiä kirkkovuodesta ja kristillisistä juhlapyhistä. Luterilaisessa kirkossa on kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymä Evankeliumikirja. Se antaa jokaiselle sunnuntaille ja pyhäpäivälle aiheen sekä Raamatun tekstit kolmen vuosikerran mukaisesti.

Kuka nämä pienempien pyhien aiheet, kuten esimerkiksi “24. sunnuntai helluntaista - kahden valtakunnan kansalaisena” on koonnut ja ideoinnut? Kuka on valinnut pyhien Raamatuntekstit?
Miten vuoden 1999 eroaa aiemmista evankeliumikirjoista? Ovatko vapaavalintaiset erityispyhät, perheen- ja luomakunnan sunnuntait, uusia tulokkaita? Entä millaista käytäntöä noudattavat roomalaiskatolisten ja ortodoksikirkon kirkkovuodet ja Raamatunluvut? Erona lienee pyhimysten merkitys, me luterilaiset muistamme lähinnä vain raamatullisia pyhiä ja vain satunnaisesti muita, kuten Henrikiä (jolle meillä on oma pyhäpäivänsä), Laurentiusta tai Luciaa. Meillä on myös uskonpuhdistuksen muistopäivä, jonka nimi juuri vaihdettiin Reformaation päiväksi. Apokryfikirjoja meillä ei lueta pääjumalanpalveluksissa, mutta pyhiin on niistäkin tekstit liitetty.

Jeesus, rakkaus ja kestävyys ahdingoissa näkyy olevan luterilaisen kirkkovuoden toistuvia teemoja. Mukana on myös paljon kovaa lakia, ankaraa puhetta ja tuomion sanoja, sikäli kirkkovuosi ja sen raamatullisuus tukee enemmän perinteistä, herätysliikeväritteistä ja konservatiivista kristillisyyttä.

Tässähän ollaan ison kysymyksen äärellä, kun Raamatusta valitaan joitain osia säännöllisesti luettavaksi, kun jotkut osat taas jäävät säännöllisesti lukematta. Esimerkiksi Daniel leijonien luolassa ei ole missään pyhässä, kerran kolmessa vuodessa kuullaan Marian ja Gabrielin kohtaamisesta kun taas Paavalin rakkaushymni kuullaan jokaisena laskiaissunnuntaina. Sinänsä minulla ei ole asiasta valitettavaa, katson kirkkovuoden rikkaaksi ja tekstit hyvin valituiksi. Luterilainen kirkkovuosi on hyvin Raamattu-keskeistä kun liki aina luetaan VT-lukukappale, UT-lukukappale sekä evankeliumi, kenties psalmikin. Virret, joita yhdessä tavataan laulaa, ovat myös hyvin raamatullisia.

Heräsin miettimään asiaa, kun tutkin 3. paastonajan aihetta ja pyhään liitettäviä Raamatuntekstejä. Aihe on “Jeesus, Pahan voittaja”, mutta perikoopit sivuuttavat evankeliumien eksorkismikuvaukset liki täysin. Luterilaisen kirkon sivuilla, sanasto-osion kohdassa “riivaaja” annetaan ymmärtää, että ihminen ei voi olla riivattu. Ymmärrettävää, että tällaiset teologiset näkemykset ohjaavat pyhien valitsemista, tekstejä sekä Raamatun tekstien valintaa - vaikka tekstin kannanotto lienee nykyistä Evankeliumikirjaa tuoreempi.

Käsittääkseni ensimmäisen vuosikerran tekstit ovat ikivanhaa perinnettä. Toinen ja kolmas sekä VT ovat sitten tuotu 1880-luvun tai 1913 käsikirjoihin, en nyt tarkkaan muista, ja ruotsalaisen esikuvan mukaan. VT:n lukeminen tuli vasta uusimmassa uudistuksessa, sitä aiemmin se oli vaihtoehtoinen saarnateksti, joka luettiin, jos siitä saarnattiin ja sellainen taisi olla vain yksi vaihtoehtona.

Pyhimysten muistopäivät eivät liity sunnuntaiden kiertoon, vaan tulevat siihen päälle. Ainakin paaston ja pääsiäisajan sunnuntaille on omat vanhat latinankieliset nimensä, jotka tietysti ovat myös vanhaa perua.

2 tykkäystä

Laaja kysymys ainakin ortodoksien osalta. Osaan vastata enimmäkseen kalenterin pohjalta.

Pääsiäiskausi (ja siihen liittyvä suuri paasto ja helluntaikausi) muodostavat oman kokonaisuutensa. Helluntain jälkeisenä kautena (“n:s sunnuntai helluntaista”) näyttää olevan niin, että kirjeitä luetaan läpi “kierrolla” eli aloitetaan jokin kirjeteksti ja luetaan sitä eteenpäin kunnes siirrytään seuraavaan (joskin joitain kohtia hypätään yli). Tämä on siis päivittäistä lukua, sillä sunnuntai-liturgiassa ja muissa suurissa juhlissa näyttäisi olevan oma logiikkansa.

Liturgiassa luetaan evankeliumia ja kirjeitä (paitsi pääsiäisen jälkeen apostolien tekoja kirjeiden sijaan, ts. ennakoiden helluntaita). Ehtoopalveluksessa luetaan tai lauletaan tavallisesti Vanhaa Testamenttia (ml. deuterokanoniset) nimittäin ainakin psalmeja, joita luetaan ja lauletaan myös aamupalveluksessa. Suuren paaston aikana ehtoopalveluksessa luetaan myös 1. Moos. ja Sananlaskujen kirjaa; ennen juhlaa ehtoopalveluksessa luetaan kohtia (parimiat), jotka käsittelevät juhlan aihetta, nämä ovat usein Vanhasta Testamentista. Luettavien psalmien määrä ehtoo- ja aamupalveluksissa vaihtelee erinäisistä syistä. Jotkin ehtoopalvelukset erottuvat sillä, että niissä luetaan erityisen paljon Vanhaa Testamenttia: suurena lauantaina (lankalauantai) luetaan 15 jaksoa Vanhasta Testamentista, jouluaattona kahdeksan, tavallisesti kuitenkin kolme. Aamupalveluksessa luetaan evankeliumia [muokkaus: monesti mutta ei aina].

Pyhien muistelu vaikuttaa liturgian evankeliumi- ja kirjetekstiin riippuen juhlain suuruudesta; tällöin pyhään liittyvä kirje- tai evankeliumiteksti luetaan joko tavan kierron lisäksi tai sitten sen korvaten. Sunnuntai tietenkin on viikottainen suuri juhla. Pyhän raamatunteksti riippuu siitä, onko pyhä esimerkiksi marttyyri, piispa tai vaikkapa Neitsyt Maria. Aamupalveluksessa on lisäksi kanoni-runoelma, joka sisältää runomuotoon puettuna pyhään tai juhlaan liittyviä tapahtumia toisinaan myös selittäen Raamattua - P. Porfyrios Kausokalivialainen hehkutti opetuksissaan “Raamatun selittämistä Raamatulla”.

Aamu- ja ehtoopalvelus periaatteessa kuuluvat samaan päivän kokonaisuuteen kuin liturgia. Ennen suuria juhlia (kuten sunnuntai), on vigilia, joka seurakunnissa on käytännössä juhlan aattoiltana (kuten joka lauantai pl. suuri lauantai). Vigilia sisältää ehtoopalveluksen, aamupalveluksen ja ensimmäisen hetken (Raamatusta psalmeja), mutta voi aamuista liturgiaa edeltää aamupalveluskin.

1 tykkäys

Latinalaisen katolisen kirkon osalta näistä asioista vastaa Vatikaanin Jumalanpalvelus- ja sakramenttidikasterio. Viimeksi koko lukukappaleiden järjestystä on muutettu vuoden 1970 messukirjan julkaisun yhteydessä. Näiden perusratkaisujen pohjalta piispainkokoukset/hiippakunnat laativat paikallisen juhlakalenterin mukaisen ns. ordon kullekin vuodelle ja paikalle. Tässä esimerkiksi Helsingin hiippakunnan ordo alkavalle joulukuulle.

Arkipäivien lukukappaleille on kahden vuoden kierto ja sunnuntaille kolmen vuoden; ensi sunnuntaina alkava uusi kirkkovuosi on arkipäivien osalta vuosi 1 ja sunnuntaiden osalta vuosi A. Arkipäivinä luetaan yksi lukukappale, psalmi ja evankeliumi, sunnuntaisin ja juhlapyhinä yksi lukukappale VT:stä, yksi UT:sta, psalmi ja evankeliumi.

Messun lisäksi Raamattua luetaan myös hetkipalveluksessa, samalla lailla pysyvän kaavan mukaan.

1 tykkäys

Lisäisin vielä, että ennen viimeistä uudistusta ensimmäistä vuosikertaa käytettiin aina tiettyinä suurina juhlapäivinä, kun se kerran käsittelee päivän teemaa.

1 tykkäys