Kyllä uskonpuhdistus taisi määritellä sakramenttien lukumäärän toisella tavalla, kuin aikaisemmin kirkoissa ajateltiin.
Tuohon otsikkoon palatakseni. Piispainkokouksen mietinnössä oli se hyvä lause, että kristillistä avioliittokäsitystä ei ole suunnattu ketään vastaan. Piispani on varmaan varastanut sen minulta. Tai sitten ei. Olen sitä ainakin toitottanut koko ajan.
ristilliseen käsitykseen ihmisestä ja seksuaalisuudesta ei kuulu hetero- eikä homoseksuaalisuus. On vain tekoja joita Jumala haluaa ja tekoja joita Jumala ei halua ihmisen tekevän. Seksuaalisuuden saralla syntiä tehdään huomattavasti enemmän heteroseksuaalisuuden piirissä kuin homoseksuaalisuuden piirissä.
Näitä ei ole oikeasti olemassa olemuksellisesti. Niillä kuvataan vain tiettyä käyttäytymistä, ihastuminen ja viehättyminen mukaan lukien.
Se mikä on kristillisessä avioliittokäsityksessä perustavaa ja oikeastaan ainoa lähtökohta on se, että kyseessä on miehen ja naisen välinen liitto. Ottamatta kantaa kenenkään seksuaalisuuteen. Homot ja lesbot ovat kautta aikojen menneet naimisiin vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Silloin on ymmärretty että kyse ei ole oman seksuaalisuuden toteuttamisesta, vaan annetusta lahjasta miehelle ja naiselle.
Nyt kirkko on lähdössä mukaan revisionistiseen liikkeeseen jossa avioliitto määritellään seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Ja kun se ei ole stabiili ilmiö, niin avioliiton määritelmäkin jää tyhjän päälle. Uusi avioliiton määritelmä kuuluu: ihmiset jotka ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan samanlaisia voivat solmia avioliiton. Tämä on Raamatulle ja tunnustukselle vieras määritelmä.
Toinen mikä muuttuu, on käsite Jumalan tahdosta (joka on jo itse asiassa muuttunut). Alkujaan oli olemassa Jumalan ilmoitettu ja salattu tahto. Ilmoitettu tahto on luettavissa Raamatusta. Salattu tahto on Jumalan tapa hoitaa asiat maaliin meistä huolimatta ja meidän ymmärtämättä. Se mikä siitä tiedetään on se, että se on ihmisiä kohtaan hyvä tahto.
Nyt kukaan ei saa enää sanoa mikä on Jumalan tahto. Se on vallan väärinkäyttöä tms ja johtaa siihen, että Jumala ei olekaan enää kristityn ylin auktoriteetti, koska emme voi tietää mikä on Jumalan tahto.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvalle joka ihmettelee kirkon pidättyvyyttä asiaa, voi sanoa: Jumala rakastaa sinua ja on antanut avioliiton lahjaksi miehelle ja naiselle. Jos et pysty siihen, niin se ei tarkoita etteikö Jumala rakastaisi sinua.
D
10 tykkäystä
Kuinka niin ei saa sanoa? Kai näin saisi sanoa jopa tässä avioliittoasiassa. Molempia kantoja voisi ja voi sanoa Jumalan tahdoksi, kuten mitä tahansa muutakin.
Olin aikanaan kunnioittavan keskustelun 3-päiväsessä pilotissa Järvenpäässä. Uudistusta ajavien ensimmäinen puheenvuoro kuului about näin: “Jos joku puhuu täällä Jumalan tahdosta, niin minä lähden pois!”
Olen yrittänyt kysyä uudistuksen ajajilta miten voi tietää että tämä uudistus, avioliiton uudelleen määrittely, on Jumalan tahto. Ei vastausta.
Pointtini oli se, että käsite Jumalan tahto on muuttunut. Enää ei voi varmuudella sanoa mikä se on. Koska Raamattukin on vain ihmisten kirjoittama kirja.
D
6 tykkäystä
Riippuu ihan siitä, mikä on sakramentin määritelmä. Mielestäni historiallisesti tarkasteltuna luterilaisuuden lopulta omaksuma määritelmä on aiheuttanut monenlaista turhaa ja tarpeetonta uskon kapeutumista.
Reformaattoreiden ajatushan ei ollut, että Jumala toimii vain kasteen ja ehtoollisen kautta ja että vain ne ovat Jumalan asettamat - mutta käytännössä siinä on käynyt niin. Tiukempi sakramentin määritelmä on vähitellen tehnyt muista Jumalan asettamista välineistä eräänlaisia tyhjiä kuvia.
Siksi nyt sanotaan, että kyllähän sitä avioliiton sisältöä saa muuttaa kun ei se meillä ole mikään sakramentti vaan kirkollinen toimitus yhteiskunnalliseen elämään kuuluvan asian äärellä.
Sama ilmiö näkyy lievemmin ripin kohdalla. Kuka rippiä edes muistaa, vaikka Apologiassa ripin absoluutio on kolmas sakramentti? Vain koska ilman ainetta se ei mahdu tiukkaan “sana+aine” -ajatteluun, siitäkin on tullut lähinnä sielunhoitoa tai armon vakuuttamista messun alussa. Reaalisuus ja arvonanto ihmisten silmissä ovat kärsineet.
Joku voi tietty sanoa, että “no se sana, se sana!” - mutta kas, siinäpä se ongelma että kyllä meillä maailmassa ja Raamatussa sanoja riittää - mutta onko juuri näillä tietyillä sanoilla tietty erityinen painoarvo ja merkitys verrattuna kaikkiin muihin sanoihin?
Tekeekö se, että vihitty viran edustaja intentionaalisesti sanoo “sinun syntisi annetaan anteeksi” sanasta erityisellä tavalla vaikuttavan kontra että joku teatterissa lukee saman sanan osana näytelmää?
Keskustelu sakramentin määritelmästä ja sakramenttien lukumäärästä kuulunee kuitenkin johonkin toiseen ketjuun.
1 tykkäys
Kirkoomme vihitään vuosittain tusinoittain uusia pappeja. Eikö niistä löydy teille sopivia. Muihin herätysliikkeisiin ja lähetysjärjestöihin on löytynyt.
Monet kirkon ns. konservatiivit ovat LHPK piiriin aivan liian liberaaleja.
Justinos pohtii piispojen pähkäilyä
D
6 tykkäystä
Siellä on netissä pitkä lista toimitukseen halukkaita pappeja. Tilanne muuttuisi sikäli, että jatkossa niille maksettaisiin seurakunnan varoista toimituspalkkio.
Sley saati SEKL ei näköpiirissä olevan tulevaisuuden kuluessa järjestöinä erkane kansankirkkomme yhteydestä. Tällä erää asia on jo ratkennut. Haluavat pysyä kirkon lähetysjärjestöinä, eikä piispainkokous ei edellyttänyt niitä palkkaamaan naispuolisia pappeja. Järjestöiltä edellytetään vain samaa, johon ne ovat sitoutuneen jo vuonna 2009.
Näköpiirin pituudesta en toki lausu mitään. Asiat voivat muuttua yllätylsellisesti.
Erinomainen kirjoitus kuten Karimiehelle ominaista yleensä onkin.
2 tykkäystä
On syytä pohtia sitä, mitä tämä kirkkojärjestyksen muutos tarkoittaa sekä sitä, onko tämä muutos kannatettava vai torjuttava. Muutos on toki selkeä sanoittaa, sillä sen myötä kirkkomme avioliitto aukeaisi myös samaa sukupuolta oleville pareille. Huomauttaisin kuitenkin - muutosta tai sen piispainkokouksen esitystä väheksymättä - että tämä muutos ei olisi täyskäännös kirkon teologiassa tai käytännön elämässä. Tämä siksi, että jo nyt monet pappimme vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja monissa seurakunnissa ja tiloissa ilman sanktioita. Lisäksi monet koulutukset, kannanotot ja linjaukset ovat jo vuosia muuttaneet kirkon teologiaa ja käytäntöä yhteensopivaksi sateenkaariliikkeen sanoman kanssa. Pisimmällä lienevät Helsingin seurakunnat, kuten voi todeta tästä:
helsinginseurakunnat.fi/artikkelit/yhdenvertaisuusperiaatteethelsinginseurakuntayhtymassa
Esitys ja itse muutos tulee nähdä osana laajempia jatkumoita ja käytänteitä. Sateenkaarisanoman kannattajalle muutos sekä jo itse esitys olisivat yksi voitto lisää jo saavutettujen voittojen sarjaan. Vastaavasti sateenkaarisanoman vastustajalle muutos sekä jo itse esitys on yksi häviö aiempien häviöiden (mainitsitkin avioerokäytänteet) sarjassa. Näytät kuitenkin ajattelevat, että tämä voisi olla torjuntavoitto myös meille konservatiiveille. Oma kantamme saisi hyväksynnän, vieläpä vastustettavan kannan omaamien tahdolla. Ajattelet näemmä myös, että riitely ja painostaminen loppuisi tai ainakin vähenisi muutoksen myötä.
En tosiaan voi itse ajatella tällä tavalla. En usko, että muutos antaisi meille konservatiiveille mitään, mitä meillä ei jo olisi. Toki on mahdollista kuvitella vieläkin huonompi päätös, kuten aikamääre omantunnonvapaudelle, mutta se ei ole syy pitää tätä muutosta katastrofina. Esityksen ja muutoksen kärki ja tarkoitus ei ole suojella perinteisesti ajattelevia (sillä mikään ei uhkaa tätä kantaa) vaan tätä uutta avioliittokäsitystä, jota monet kirkossa ja yhteiskunnassa vielä rohkenevat kritisoida. Turvalliset tilat ja muut painostuskeinot eivät ole katoamassa mihinkään. Päinvastoin nämä toimivat muutoksen airueina ja kätilöinä. Perinteisen kannan toimintavapaus poistuisi kertaheitolla jokaisesta Suomen luterilaisesta seurakunnasta. Yksittäisille papeille tämä vapaus vielä jäisi, mutta pikemminkin omantunnon sisäisenä vapautena kuin julistus- ja opetusvapautena. Tällainen kaappivapaus on helppo tarjota, sillä se on helppo kiertää toisella papilla eikä siitä ole vahinkoa sateenkaarisanomalle.
Sateenkaarivallankumous on edennyt jo varsin pitkälle kirkossamme. Sen sanoma sopii huonosti yhteen kristillisen uskon, teologian ja ilmoituksen sekä luterilaisen etiikan ja järjen kanssa. Vallankumousretoriikassa tasa-arvo ja rakkaus ovat heidän puolellaan vanhoillisuutta ja syrjintää vastaan. Tosiasiassa vallankumous ajaa seksuaalista vastuuttomuutta ja sukupuolinihilismiä sekä vastustaa kirkon hyvää ja turvallista opetusta miehen ja naisen välisestä elinikäisestä avioliitosta.
Olin aikoinaan jäsenenä seurakunnassa, missä oli voimassa ja hyväksyttävissä kaksi erilaista ja keskenään yhteensopimatonta kastekäsitystä. Aluksi homma näytti suvaitsevaiselta, mitä se varmaan olikin. Yhdentekevissä asioissa on varaa olla suvaitsevainen. Huomasin kuitenkin pian, että toista kastekäsitystä suosittiin ja toista hiljennettiin. Näin nämä rinnakaiskäytänteet toimivat: jos jokin asia on vähänkin tärkeä, ei sen kannattaja voi hyväksyä vierustoverin opettavan asiasta päinvastoin. Se olisi yhtä soutamista ja huopaamista. Siksi jomman kumman aktiviteetin on loputtava.
7 tykkäystä
Kivemmalle se tuntuu kuin lut joka tapauksessa. En tiedä yhtään katekumeenia joka tuskailisi että kyllä tämä ortodoksisuus on kurjaa verrattuna luterilaisuuteen.
Kreikka laillisti avioliiton ja adoption samaa sukupuolta oleville pareille - Ulkomaat | HS.fi
Kreikan ortodoksinen kirkko vastusti lakiesitystä voimakkaasti.
Kreikan ortodoksinen kirkko on asiasta vissiin eri mieltä kanssasi?
Luterilaisuudessa vastustamisen taustalla on (teologisesti) se, että se häivyttää miehen ja naisen välisen eron luotuisuudessa. Ei homo- tai heteroseksuaalisuuden pitäminen itsessään synnittömänä tai syntisenä.
D
Miksi linkkasit tuon Kreikan valtion päätöksen tuohon? Kreikan ortodoksinen kirkko vastusti tuota maalliseen regimenttiin kuuluvaa päätöstä eikä tuo päätös sido kirkkoa vihkimään homo- ja lesbopareja. Kirkon mielestä ei ollut suositeltavaa tehdä maallisen hallinnon piirissä tuota kyseistä päätöstä. @Kris kirjoitti siitä että ortodoksinen kirkko ei koe tarpeelliseksi tehdä teologiaa jonka motiivina on homo-tai lesboparien vihkimisen vastustaminen.
Itse soisin kaikkien kirkkojen pitäytyvän tässä ja keskittyvän kristillisen avioliittoteologian propagointiin.
Suomessa on ongelmana se että jos valtio päättää että on laillista vihkiä jotain pareja niin kohta vaaditaan kirkkoa toimimaan maallisen lain mukaan.
2 tykkäystä
Kris väitti että ortodoksiseen teologiaan ei kuulu jotakin ja minä linkkasin uutisen jossa ortodoksinen kirkko vastustaa jotakin. Todennäköisesti vastustamisen taustalla on jonkinnäköinen teologia.
Ei, vaan @Kris kirjoitti (boldaus minun)
Kris ei kirjoittanut homo- tai lesbopareista, vaan avioliitoista.
Oliko postauksessani jotakin epäasiallista?
D
1 tykkäys
Ei ollut. Tarkensin omaa viestiäni.
Ehkä kannattaisi sitten tarkentaa sitä miksi ortodoksinen kirkko vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa vaikka ei ihmisisä vastustakaan. Joku teologia siinä on varmasti taustalla.
D
Luultavasti perinteinen kristillinen avioliittoteologia. Sen pitäisi riittää vastaukseksi nykyajan ilmiöihin ilman jonkin erityisen vastustamisen teologian muodostamista.
Perinteistä avioliittokantaa on pystyttävä uskottavasti puolustamaan kuvailemalla sen moninaisia etuja, eikä kuvailemalla homoilun ja lesboilun vahingollisuutta. Kaikessa synnissä eläminen sinänsä on vahingollista kaikille ja kristillisen kirkon tulee saarnata kääntymystä ja parannusta uskomisen ja sovituksen yhteydessä.
2 tykkäystä
Juuri näin. Eilen juuri käytiin perheessämme näitä läpi oppikirjasta kun nuorukaisella on tänään koulussa koe.
Ortodoksinen uskontokirja ( Kirkon jäsenenä) käy laajasti läpi seurustelua ja avioliiton sakramenttia. Muihin parisuhteen muotoihin todetaan vain: " meidän tehtävänämme ei ole tuomita niitä ihmisiä, jotka ovat valinneet jonkun kirkon perinteestä poikkeavan muodon parisuhteelleen."
1 tykkäys