Kirkon ensimmäinen tasa-arvopalkinto

Ihanko itse keksit? Tuohan on ainakin usan uskisten homovihasivustoilla vakiokamaa…

Ei ole ketään muuta johon Jumala olisi mielistynyt, kuin hänen rakas Poikansa. Hänestä Isä ei löytänyt yhtään syntiä, eikä siten mitään anteeksiannettavaa. Me muut olemme kaikki syntisiä, itseasiassa täynnä syntiä, perisynnin turmelemia. Näin on vaikka meillä olisi kaikki hyvät teot ja kaikkien pyhimysten ansiot tilillämme. Kristus on ainut itsessään täydellinen. Jopa niin täydellinen, että hän otti rakkaudessaan kantaakseen koko maailman synnin, vaikka itse oli synnistä puhdas. Uskon kautta hänen tekoonsa myös meillekään ei enää lueta syntejämme. Miten siis juutut tähän yhteen ainoaan syntiin väittäen, että me kristityt vihaamme kyseisen synnin tekijöitä? Emme me voi vihata, koska itse olemme syntisiä ja yhtä hyvin Jumalan armon tarpeessa kaikki olimmepa sitten vaikka millaisia pyhimyksiä tahansa. Armahdettu syntinen olisi jo loogisestikin ajatellen täys pelle, jos vihaisi toista ihmistä.

5 tykkäystä

TÄ ??? Mistä ihmeestä revit nuo kuvittelemasi väitteni !!!

Halusin vain tietää keksitkö tuon jutun itse…

Minusta näyttää siltä, miten kirkon tasa-arvopalkinnon voittaneen tuomio­ro­vas­tin Satu Saarisen sydän ei pala Herran työlle eikä veren evankeliumille. :frowning:

1 tykkäys

Pannaanpa tähän ketjuun, kun on taas aika valita kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinto.

Ehdotusten tulee olla perillä 31.3.2022 klo 16.15

Palkinnon myöntämisen perusteita ovat erityisesti:

Sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen
Yhdenvertaisuuden edistäminen ihmisten ja ihmisryhmien kohtelussa
Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävien eettisten arvojen esillä pitäminen
Erityisesti niiden tukeminen, jotka eniten kärsivät epätasa-arvosta ja sen seurauksista
Inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai innovaatio tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Erityisesti niiden tukeminen, jotka eniten kärsivät epätasa-arvosta ja sen seurauksista Menisiköhän läpi, jos ehdottaisi jotain vanhan virkakannan edustajaa?

1 tykkäys

Viime kerralla, koska palkinto jaetaan joka toinen vuosi, palkinto annettiin kirjalle Taantuvan tasa-arvon kirkko ja sen kirjoittajille.

En ole lukenut tuota kirjaa, mutta muistan Santeri Marjokorven kurmottaneen sitä Perusta-lehdessä. Itse suomin vastaavasti tuoreempaa ja saman teemaista kirjaa “Tulevaisuuden sanat”.

Näistä voi tehdä sen johtopäätöksen, että tällaiset palkinnot ja laajemminkin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemat jakavat kirkkokansaa ja ovat jopa poleemisia. Me konservatiivit kannatamme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta emme samassa muodossa kuin liberaalit. Tästä taas seuraa, että teologia tarvitsee muutakin kuin yksittäisiä sanoja.

2 tykkäystä

Kappas vain, yksi kirjoittajista näyttää olevan ensimmäisen tasa-arvopalkinnon saaja. Odotetaanpa, kytkeytyykö hän millään tavalla kolmanteen palkintoon.

Irja Askolalle on myönnetty kirkon järjestyksessään kolmas tasa-arvo ja yhdenvertaisuus palkinto:

Kirkon tasa-arvo- ja yhden­vertaisuus­palkinto emerita­piispa Irja Askolalle – ”Koko elämäntyö on edistänyt inhimilli­syyttä” – Kotimaa

Itse en tunne Askolaa tai hänen tekemäänsä työtä. Lainaan uutisen tekstiä:

"Palkintoperusteissa korostettiin erityisesti Askolan työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi koko työuransa ajan. Hän on rohkeasti puhunut ja toiminut niiden puolesta, jotka eniten kärsivät. Hänen koko elämäntyönsä on edistänyt inhimillisyyttä ja ihmisen arvon kunnioittamista.

Palkintoperusteiden mukaan Askola on etsinyt työssään diplomaattista tietä korostaen dialogisuutta, erilaisuuden hyväksyntää ja yhdenvertaisuutta. Askolan toiminta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksissä on ollut paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti merkittävää."

Mitä mieltä olette uutisesta? Osaisiko joku tarkentaa uutista johonkin erityiseen Askolan toimintaan tai puheeseen, missä nuo mainitut seikat nousevat esille? Mietin esimerkiksi sitä, ketkä ovat heitä, jotka kärsivät kaikkein eniten. Ajatus heräsi myös siitä, että onhan piispalla toki enemmän mahdollisuuksia tehdä näkyvämmin hyvää kuin monella muulla. Toisaalta piispaksi pääseminen edellyttää sekin jotain, eikä siinä toimiminen ole mikään automaatio.

Pientä jatkoa edelliseen: Ilmeisesti on niin, että palkinto on tällä kertaa sikäli taannehtiva, että Askola jätti tehtävänsä Helsingin hiippakunnan piispana viisi vuotta sitten. Wikipedia kertoo jotain Askolasta, hänen kerrotaan esimerkiksi puolustaneen turvapaikan hakijoiden oikeuksia.

Irja Askola – Wikipedia

Askolallahan oli pitkä kansainvälinen ura. Oletan, että hän sen aikana työskenteli myös tasavertaisuusasioiden parissa. Ja tosiaan maahanmuutosta ja -muuttajista ainakin puhunut aina kunnioittavasti ja mielestäni viisaastikin. Puheet toki eivät ole tekoja, mutta puheistaanhan, ei niinkään teoista, papit ja piispat tavallisesti tunnetaan.

En tiedä, kenelle itse olisin jakanut palkinnon. Emerituspiispoista Samuel Salmi ainakin ansaitsisi tunnustusta mitä tulee toimintaansa saamelais- ja naispappeusasioissa. Siis jos kirkon virallisen linjan näkökulmasta katsotaan.

Itseasiassa olen kateellinen Askolalle. Huomionkipeänä miehenä tahtoisin saada osakseni ihailua, tunnustusta ja lehtijuttuja. Ja kun en käy baareissa, purnaan täällä kovaa kohtaloani.

Miksei palkintoa voitu antaa minulle? Minäkin kannatan yhdenvertaisuutta, inhimillisyyttä ja turvapaikan hakijoiden oikeuksia. Sydämeni on kärsivien luona. Pienituloisena en ole tosin pystynyt pitkään aikaan lähettämään rahaa köyhille ja puutteenalaisille, mutta jos olisi ylimääräistä, niin varmasti lähettäisin. Sitä paitsi, jos minulla olisi piispan virka ja Askolan osaamisen taidot, niin osaisinhan minäkin toimia tuon viran ja viisauden mukaisesti.

Totta puhuen, epäilen onko minua edes harkittu tai ehdotettu palkinnon saajaksi. Olisi varmaan pitänyt vähän rummuttaa itseään ja osaamistaan somessa hakuajalla. Myönnän, minulla ei ole pitkää kansainvälistä uraa. Oikeastaan minulla hädin tuskin on minkäänlaista uraa. Mutta eihän tämä ollut mikään kansainvälisyyspalkinto tai urapalkinto. Muutoinhan urautumisiseen ja urapolulla kehittymiseen nivoutuvat taidot kietoutuisivat yhteen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävien hyveiden kanssa. Ja voihan sitä työstää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ihan kaksiverroin kotimaassa, jos on täällä koko ajan.

On varmaan turha odottaa, että tuo voittosumma annettaisiin minulle. Uutisen mukaan Askola on itse ideoinut kirkon tasa-arvo ja yhdenvertaisuuspalkinnon. Mitä tästä pitäisi päätellä? Ehkä voisin minäkin yrittää perustaa jonkun kilpailun ja palkinnon?

Kuinka eivät puheet muka olisi tekoja?

1 tykkäys

Tarkoitan, että on eri asia puhua auttamisesta ja auttaa, puhua rukoilemisesta ja rukoilla jne.

1 tykkäys

Sanon vain, että niinpä tietysti!

2 tykkäystä