Kirkon ensimmäinen tasa-arvopalkinto

Kirkko jakaa ensimmäisen tasa-arvopalkinnon toukokuussa.

"Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat tehdä sekä yksittäiset henkilöt että yhteisöt.

Ehdotukset palkinnon saajasta tulee lähettää Kirkkohallitukseen 31.3. mennessä. Kirkkohallituksen täysistunto voi myöntää palkinnon myös ilman ulkopuolelta tullutta ehdotusta. Palkinto myönnetään henkilölle, seurakunnalle tai muulle yhteisölle."

Mielenkiinnolla odotan tietoa, kuka saa palkinnon. On myös mukavaa nähdä, onko kyse siitä, että kaikki ovat oikeasti tasa-arvoisia.

https://evl.fi/uutishuone/tiedotteet/-/items/item/18203/Kirkko+jakaa+ensimmaisen+tasa-arvopalkintonsa+toukokuussa

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.

Eipä ole mikään yllätys, että palkinnon sai Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen.

Hän teki lopun Sleyn messuista Heinätorin seurakuntatalolla, koska siellä haluttiin toimia pelkkien miespappien varassa. Lieneekö sekin tasa-arvoa joidenkin mielestä.

Pidän aika todennäköisenä sitä, että tällaisetkin “ansiot” on otettu huomioon.

1 tykkäys

“Kirkko jakaa ensimmäisen tasa-arvopalkinnon toukokuussa. Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat tehdä sekä yksittäiset henkilöt että yhteisöt. Ehdotukset palkinnon saajasta tulee lähettää Kirkkohallitukseen 31.3. mennessä. Kirkkohallituksen täysistunto voi myöntää palkinnon myös ilman ulkopuolelta tullutta ehdotusta. Palkinto myönnetään henkilölle, seurakunnalle tai muulle yhteisölle. Mielenkiinnolla odotan tietoa, kuka saa palkinnon. On myös mukavaa nähdä, onko kyse siitä, että kaikki ovat oikeasti tasa-arvoisia.” (Exkortti)

Jolla on jäännöstäkään jäljellä klassista kristinuskoa tuo kirkon tasa-arvopalkinto on kauhistus, sillä alkuperäisessä apostolisessa kirkossa “Naiselle suotiin rivikristityn, palvelijan ja aviovaimon rooli. Ainoa naisen seurakunnallinen virka oli lesken tehtävä. Lesket suorittivat palvelutehtäviä, harrastivat hyväntekeväisyyttä ja viettivät muutoin hyveellistä elämää. Naimisissa olevan naisen tuli vetäytyä kaikessa taka-alalle, kuunnella opetusta hiljaa ja kuuliaisena hoitaa kotiansa ja mukautua miehensä tahtoon.”

http://lukio.palkane.fi/raamattunet/naisasmu.html

Hiippakuntadekaani Juhana Pohjolalla klassista kristinuskoa edistävä pääkirjoitus Pyhäkön Lamppu-lehden 3/2018 pääkirjoituksessa “Tasapäistävästä ja taivaallisesta arvosta”.

Naispappeutta vastustava Luther-säätiö…” En muistaa vuosien varrelta monta lehtikirjoitusta ilman tätä määritelmää. Ikään kuin toimintamme ytimessä olisi vastustaminen ja vieläpä naisten. Opetamme kyllä Lähetyshiippakunnassa Raamatun, tradition ja valtaosan kirkkokuntien kanssa paimenviran kuuluvan miehille. Vaikka paimenvirkaan vihkiminen ei ole kansalaisoikeus vaan Kristuksen säätämä apostolinen virka, monet ymmärtävät asian yhteiskunnallisena tasa-arvokysymyksenä. Raskasta on ollut kantaa, jollei naisvihaajan, niin ainakin naisten syrjijän leimaa. Vaikea on kuitenkin tätä ennakkokäsitystä sovittaa yhteen seurakunnissamme toimiviin kyvykkäisiin naisiin ja naisteologeihin!

Pappisvirkaa koskeva debatti nivoutuu paljon suurempaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvään kulttuuritaisteluun länsimaissa. Jos aikaisemmin monet heiluttivat yhteiskunnallisen luokkataistelun lippua pääomasta, 1960-luvulta jälkeen on marssittu toisenlaisten sorrettujen naisten ja erilaisten vähemmistöjen kuten sateenkaariväen kanssa. Tätä on kutsuttu kulttuurimarxilaisuudeksi.

Opiskeluaikoinani tasa-arvon toteutumisen mittana Suomen ev.lut. kirkossa pidettiin sitä, että Oulun piispaksi valittaisiin tummaihoinen lesbo. Tämän ideologisen aatesuunnan valtakritiikin kertomusta kaiutetaan ainoana totuutena mediassa. Yksilövapauden ja tasa-arvon nimessä yhä julkeammin kielipoliisit ja tasa-arvovartijat rajoittavat yhteisiä vapauksia. Askel askeleelta tämä ideologia valtaa lainsäädäntöä, mediaa, koulumaailmaa, kirkkoja ja arkielämää. Poliittisesti korrektista julkishallinnosta on vaikea kohta löytää virkamiestä naistenvessasta! Lopputulemana tästä myllerryksestä on ollut, että sukupuolta ei käsitetä biologisena tosiasiana vaan ihmisen omana valintana ja kokemuksena. Ja jos yhteiskunta ei halua sortaa, sen täytyy kumartaa yksilöiden kokemusta. Ja jos joku ei halua kumartaa, niin sortajat on pantava kuriin! Kuka opettaja uskaltaa enää sanoa: Hyvää huomenta tytöt ja pojat!

Tasapäistävästä tasa-arvokäsityksestä juopuneissa länsimaissa on skandaali opettaa, että Jumala on luonut miehen ja naisen omaksi kuvakseen. Mieheys ja naiseus ovat syntymässä lahjaksi annettua, mutta tässä synninlangenneensa maailmassa monesti rikkinäistä ja väärinkäytettyä. Jumalan kuvaksi luotuisuudesta seuraa kaksi perustavaa seikkaa. Naiset ja miehet ovat samanarvoisia mutta eivät samanlaisia. Tämän yhdenvertaisuuden mutta erilaisuuden säilyttäminen on tärkeää niin aikuisten kuin erityisesti lastenkin kannalta. Valitettavasti juuri miehen ja naisen mallin tarvitsevat lapset tulevatkin kantamaan kalliin hinnan luotuisuuden ja Jumalan säädökset syrjäyttäneestä ideologisesta päihtymyksestä. Kun kerran humalahöyryt haihtuvat ja vastuullisia hullutukselle etsitään, toivoa sopii, että edes kristityn nimeä kantavat olisivat tunnustaneet luotuisuuden perustavat totuudet.

Raamatun opetus naisen yhdenvertaisesta arvosta miehen kanssa on valtava suoja fyysisesti heikommalle sukupuolelle. Tästä seuraa luovuttamattomia oikeuksia kuten tyttöjen ja naisten fyysinen ja henkinen koskemattomuus, yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksen kautta kehittää lahjojaan ja yhteiskunnassa käyttää taitojaan. Tämän oikeuden perusta ei ole vain tasa-arvoa tavoittelevan yhteiskunnan myöntämä, vaan Jumalan antama ja 10 käskyn suojelema.

Raamatun opetus naisen ja miehen erilaisuudesta ja eri kutsumuksista perustuu myös luomiseen. Jumalan luoma ruumiillinen ja henkinen erilaisuus nostaa kunniaan naiset juuri ainutlaatuisina naisina. Se myös korostaa naisten jaloa kustumusta joko naimattomina tai vaimoina ja äiteinä. Se myös tarkoittaa, että naisten ja miesten tehtävien erilaisuus kirkossa ei ole haitta, vaan toisiaan täydentävä rikkaus seurakuntien parhaaksi.

Lähetyshiippakunnan kutsumus ei ole vain vastustaa, vaikka emme suostukaan tasa-arvoideologian vietäväksi. Kansalaisina saamme rohkeasti edistää kristillisen ihmiskäsityksen mukaisia arvoja. Perheissämme ja seurakunnissamme saamme vahvistaa lapsiamme Jumalan luomina tyttöinä ja poikina, opettaa kunnioittamaan toista sukupuolta sekä arvostamaan avioliittoa ja vanhemman tehtävää. Tarvitsemme jokainen tukea omassa kutsumuksessamme miehinä tai naisina, koska juuri sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat monesti säröillä.

Samanarvoisuuden mutta erilaisuuden salaisuuden ei tulisi olla meille vieras. Pyhän Kolminaisuuden persoonathan ovat samaa olemusta, mutta silti erillisiä persoonia. Isä Jumala ihmisrakkaudessaan antoi Jeesuksen syntyä mieheksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta meidän pelastuksemme. Siinä on kiteytetty mieheyden ja naiseuden taivaallinen arvo!

Juhana Pohjola,
hiippakuntadekaani

1 tykkäys

Eihän tuossa kenelläkään pitäisi mitään epäselvää olla, siis pappeudessa ja kenelle se on tarkoitettu.

" – Raamattu kieltää varsin selvästi naisia asettumasta papeiksi. Tuossa asiassa ei ole mitään tulkittavaa, hän sanoo.

Soramies lisää, että lähetyshiippakunta pitäytyy yksinkertaisesti Raamattuun. Sen sijaan valtakirkko on mennyt hänen mielestään tulkintojen ja äänestysten hetteiselle suolle."

Näin siis Soramies oheisessa kirjoituksessa.

2 tykkäystä

Aamen, juuri näin, sillä ne, jotka haluavat pitäytyä ja edistää klassista kristinuskoa katsovat, ettei mikään raamatunkohta tue käsitystä naisten pappeudesta. Seurakunnan kaitsijan tulee pyhän Paavalin opetuksen mukaan olla mies pitäytyen Jeesuksen ratkaisuun, jonka mukaan apostolin virassa oli vain miehiä. Miksi Jeesus ja pyhä Paavali menettelivät näin, sitä ei meille klassiseen kristinuskoon pitäytyville ja edistäville uskossaan palaville kritityille Raamatussa ole perusteltu. Jos Jeesuksen käytäntö ja pyhän Paavalin opetus ovat tässä asiassa samalla linjalla, niin meillä ei ole lupaa poiketa siitä, vaikka emme ihmisjärjellä ymmärtäisikään, miksi tämä on niin tärkeää.

Klassista kristinuskoa tunnustava ja edistävä kristillinen kirkko on sitoutunut pitämään kristinuskon pyhää Kirjaa Raamattua uskon ja elämän ylimpänä ohjeena, eikä sillä ole valtuuksia päättää, milloin jotkut raamatunkohdat ovat menettäneet velvoittavuutensa. Tätä ajatusta tukee se, että lähes kaksi vuosituhatta klassista kristinuskoa tunnustava ja edistävä kristillinen kirkko on ollut tästä asiasta yksimielinen, ja edelleenkin suurin osa klassista kristinuskoa tunnustavasta kristillisestä kirkosta pitää kiinni vain miehelle kuuluvasta pappisvirasta.

1 tykkäys

“Tasa-arvo”- eli (sosiali-) demokratia-palkinto on poliittinen palkinto.

Kirkko on siis hengellisyyden sijasta siirtynyt jakamaan oikein palkintoja omien poliittisten päättäjiensä tulkintojen mukaan heille, jotka parhaiten täyttävät poliittisen vasemmiston kriteerit… kirkossa.

Kuka enää voi ottaa Suomen ev.l.kirkkoa vakavasti? (Kristityille on vaihtoehtoina olemassa muitakin ev.l.kirkkoja / -seurakuntia.)

Miltä kuulostaisi verrannollinen “Hurskain luterilainen”-palkinto, itte Arkkipiispan jakamana?

Tätä jännityksellä odottakaamme. (Loppukaneetti kirjoittajan omasta, sidotusta tahdosta ja toimesta siistitty eli ennakkosensuroitu.) :kissing:

Mielestäni klassista kristinuskoa tunnustavalla ja edistävällä kristillisellä kirkolla on ollut suuri vaikutus siihen, miten naisten ja miesten tasa-arvo maailmassa on edes jollain lailla toteutunut. Rooman valtakunnassahan nainen oli alistetussa asemassa, ja pyhän Paavalin opetus oli radikaalia kirjoittaessaan Pyhän Hengen johdatuksessa, miten " Kristuksessa on yhdentekevää, oletko mies vai nainen". Jumalan edessä nainen on siis yhtä tasa-arvoinen kuin mieskin, sillä molemmat ovat syntisiä, ja molemmat tarvitsevat Jumalan armoa Kristuksessa.

Pyhä Paavali siis Pyhän Hengen johdatuksessa opettaa tasa-arvoa, mutta ei tasapäisyyttä. Mies ja nainenhan ovat luomisen perusteella erilaiset, ja tämä tulee näkyä klassista kristinuskoa tunnustavissa ja edistävissä Jumalaa rakastavissa ja pelkäävissä perheissä ja seurakunnissa. Jumalaa rakastavissa ja pelkäävissä perheissä tulee vallita pyhän Paavalin opetuksen mukainen työnjako, jossa “mies on vaimonsa pää”. Mielestäni tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa minkäänlaista diktatuuria, sillä miehen pyhä Paavali haastaa “rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa”. Myös miehelle ja vaimolle pyhä Paavali esittää vaatimuksen “alistumaan toistensa tahtoon”. Jumala siis tahtoo, että tämä järjestys toteutuu molemmin puolin uhrautuvassa rakkaudessa, jolloin avioliitto on onnellinen.

Klassista kristinuskoa tunnustava ja edistävä kristillinen perhe on kuin seurakunta pienoiskoossa. Klassista kristinuskoa tunnustava ja edistävä kristillinen seurakunta on Jumalan perhe, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta kaikilla ei ole sama tehtävä. Seurakunnan kaitsijan tulee pyhän Paavalin opetuksen mukaan olla mies pitäytyen Jeesuksen ratkaisuun, jonka mukaan apostolin virassa oli vain miehiä.

“Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
(Gal. 3: 28)

“Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. “Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.”
(Ef. 5: 21-33)

Pyhäkön Lamppu-lehdessä 3/2018 on Mari Hiltusella hyvä ja klassista kristinuskoa tunnustava sekä edistävä kirjoitus “Todellista naiseutta etsimässä.”

Satu Saarisella on maailman suosio, nyt vielä vähän aikaa… kirkon jäsenmäärä laskee koko ajan ja Raamatulliset kristityt siirtyvät muualle. Siinä kun juoksee sateenkaarilippu liehuen, evvk.

Sanoi vastikään lehdessä että kirkon virkojen pitää olla auki kaikille sukupuolille. Siis huom kaikille, ei molemmille. :stuck_out_tongue_winking_eye:

3 tykkäystä

Aamen, juuri näin, sillä kirkon tasa-arvopalkinnon voittaneesta Ou­lun tuo­mi­o­ro­vas­tista Satu Saarisesta uumoillaan jo seuraavaa piispaa kirkon jäsenmäärän ja lasten kastamisen vähetessä huimaa vauhtia juuri nyt paruusiaa edeltävässä klassisesta kristinuskosta luopumuksen lopunajassa. Juuri sen vuoksi mielestäni oikea Jumalan sanan saarna ja sakramentit ovat oikea lääke luopumukseen ja väärään suvaitsevaisuuteen, joita uskossaan palava klassista kristinuskoa tunnustava ja edistävä kristitty inhoaa.

“Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”
(Luuk. 18: 8)

Olen itse jo aikaa sitten päättänyt, että itse pidän kiinni Jeesuksesta loppuun asti. Hulluhan sellainen on, joka ei älyä tällaisen, näennäisesti pienen teon iankaikkista vaikutusta.

Tietenkään en tahdo olla ylpistynyt ja luulla, että onnistuisin tässä paremmin kuin jotkut muut, mutta ainakin yritän / tahtoisin kuulua siihen joukkoon, pieneen.

Tätä suosittelen joka kristitylle ja ihmiselle. Antaa nyt uudestaan elämänsä Jeesukselle, “vahvistaa matkaliittonsa”, kuten luterilaisittain kai kuuluu sanoa…? Etteivät taivaalliset tapahtumat yhtäkkiä yllätä ja tule liian myöhään katumapäälle, kun Jeesuksen omat jo nousevat pilviin, niin että vain jalkapohjat enää näkyvät. Silloin olisi jo liian myöhäistä kaivaa Ilmestyskirjaa esiin ja katsoa, että mitä siellä sanottiinkaan.

1 tykkäys

Mutta eihän klassisen kristinuskon mukaan ihminen voi itse päättää yhtään mitään pelastuksensa suhteen, koska Jumala valitsee pelastetut, mutta ei ketään määrää ennalta pelastuksen ulkopuolellekaan, vaikka jotkut jäävät pelastuksen ulkopuolelle. Mutta keitä ovat nuo valitut? No tietenkin ne, jotka ovat kastettu ja jotka uskovat Jeesukseen. Juuri sen vuoksi oikea Jumalan sanan saarna ja sakramentit ovat mielestäni oikeat lääkkeet luopumukseen ja väärään suvaitsevaisuuteen, jotta valitutkaan eivät eksyisi väärään virkateologiaan ja sen seurauksiin kaidalla ristin tiellä.

Sen vuoksi meidän klassista kristinuskoa tunnustavien ja edistävien uskossamme palavien kristittyjen ei pidä loputtomiin tutkistella näitä asioita, joita tässä ketjussakin käsitellään, koska ihmisjärki ei sitä koskaan voi täysin avata. Enemmän tulisikin pyhän Paavalin tavoin ihmetellä ja ylistää sekä kiittää Jumalaa siitä, miten me klassista kristinuskoa tunnustavat ja edistävät uskossamme palavat kristityt olemme päässeet siihen valittujen joukkoon. Mikä valtava armo ja etuoikeus, halleelujaa!! :slight_smile:

“Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.”
(Ef. 1: 3-4)

“Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.”
(Room. 9: 18)

“Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.”
(Joh. 15: 16)

Oliko meillä vapaa tahto päättää alkaa uskoviksi kristityiksi? Mielestäni ei, sillä kyse on Jumalan valinnasta. Noiden yllä olevien raamatunkohtien painoarvo on suurempi kuin meidän kokemuksemme, jotka ehkä puhuvat vapaan tahdon puolesta. Mutta pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, vaikka muilla elämän alueilla se on. Ihmisjärki toki haraa tätä totuutta vastaan haluten suurempaa itsemääräämisoikeutta, mutta elävä usko tarttuu Jumalan sanaan sellaisenaan kuin se on Kirjoitettu Raamattuun pyhien profeettojen ja apostoleiden toimesta Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa.

Se on se passiivinen päättäminen. Olen päättänyt (ja päättäähän ihminen voi), etten kieltäydy pelastuksesta. Pidän siitä kiinni, en irrota otetta.

Näin lutherilais-teologisesti ilmaistuna ja päätettynä.

Tuo uutinen on parin vuoden takaa. Oulun hiippakunnassahan on syksyllä tulossa piispanvaali ja siinä on kolme miesehdokasta. Saarinen ei halunnut vielä alkaa piispaehdokkaaksi, koska hänet on niin vasta valittu tuomiorovastiksi.

No kylläpä aika rientää siitä, kun tuomiorovasti Satu Saarisesta uumoiltiin jo seuraavaa piispaa. Toivottakaamme nykyisenä luopumuksen ja sukupuolineutraalina aikana kirkon tasa-arvopalkinnon voittaneelle tuomio­ro­vas­tille Satu Saariselle Jumalan siunausta työlleen sukupuolten tasa-arvon edistämisen hyväksi, missä naiset ovat tasa-arvoisempia kuin miehet välttääksemme vihapuhetta.

1 tykkäys

Tasa-arvopalkinnon saaja kunnostautuu taas lempiaiheensa parissa. “sateenkaarilippu sopii hyvin tuomiokirkon väreihin”

Ihan hauska “yhteensattuma” on, että samassa lehdessä on juttu myös vedenpaisumuksesta ja siinäkin on kuvattu sateenkaari.

1 tykkäys

Oikeassa sateenkaaressa on muuten seitsemän väriä, kun tässä lipussa on vain kuusi. Siksi, jos olisin taipuvainen hurmahenkisyyteen, voisin kuvitella sateenkaarilipun olevan pedon merkin.:stuck_out_tongue_winking_eye:

5 tykkäystä