Kirkolla on kuitenkin myös edelleen mahdollisuus luvata aneita. Mutta en tiedä, voisiko esim. katolinen kirkko Suomessa “myydä” aineita tai siis oikeammin antaa niitä lahjoitusta vastaan. Se olisi kyllä aika uskalias keino kassavajeen tilkitsemiseen ja luterilaisessa ympäristössä vielä. 
Mutta tuskin mikään tuottaa suuria rahamääriä. Katolilaisia on Suomessa niin vähän. Saksalaisia seurakuntia on liitetty suurissa kaupungeissa yhteen ja itsekin kuuluin siellä seurakuntaan, jossa oli jäseniä tuhansia enemmän kuin koko Suomen hiippakunnassa. En oikein tiedä, mikä siellä Suomessa voisi auttaa köyhiä katolilaisia, tilanne tuntuu todella vaikealta. Kirkkomme on Suomessa kovin köyhä rikkaassa maassa.
Nykykäytäntö on kyllä käsittääkseni erittäin vahvasti “aneiden myyntiä” vastaan, mikä on mielestäni hyvä – väärinkäsityksen ja skandaalin ainekset ovat moisessa nyt ilmeiset, vaikka ajatuksena tietysti on, että kyseessä on lahjoitus kirkolle eikä kylmä kauppatoimitus.
Aneita ainakin Suomessa (tai ainakin täällä minun seurakunnassani) tuntuu päinvastoin olevan todella avokätisesti jaossa. Tässä taannoin oikeastaan hämmästyin kun tuntui, että joka toisessa messussa (juhlan tai muistopäivän yhteydessä) tiedotettiin, että oli taas tilaisuus vastaanottaa ane. 
Rippi, ehtoollinen ja rukous ovat olleet näissä tapauksissa se väylä aneen saamiseen (nämä taitavat aina olla aneen minimiehdot?). Vainajien muistopäivänä kehotettiin muistaakseni lisäksi käymään hautausmaalla.
Minusta aika auliisti oli aneita liitetty eri rukouksiin vanhoissa rukouskirjoissakin. Niillä oli tietysti määrätty vuorokausimäärä.
Jostain syystä aineet sekä teoriassa että käytännössä ovat jääneet minulle vieraiksi. Ne ovat vaan menneet ohi…
Trenton konsiilissahan aneiden antaminen rahaa vastaan kiellettiin. Se ei ole itsessään väärin, koska rahan antaminen kirkon tarpeisiin on hyvä teko, joka sinänsä voisi olla aneen peruste, mutta kielto perustuu tarkoituksenmukaisuuteen: aneen kytkeminen rahaan johti väärinkäytöksiin ja aiheutti pahennusta.
1 tykkäys
500 000 tuli lisää kuluja (valmiiksi 200 000 alijäämäiseen budjettiin). Kerrottiin jossain Fideksessä tai muussa hiippakunnan tiedotteessa.
Mistähän syystä yleensä papisto piti palkollisiksi tehdä - kun vuosikymmenet on ilman liksaa toimeen tultu?!?
Se oli työsuojeluviranomaisen vaatimus, josta hiippakunta ei ryhtynyt valittamaan.
Mikähän työsuojelullinen näkökohta on oikein moiseen päätökseen vaikuttanut?!?
Tämä on kysymys: eikö meidän velvollisuus ole pitää huoli kirkot, pyhät esineet, urkut ja papit ja muut? Ei kirkon papit ja muut varmaan tarvitse olla super-rikkaat mutta toimeen pitää tulla. Tämä koska ovat täyspäiväinen Herran työssä. Toki heidän pitää muistaa että ovat täyspäivä Herran työssä. Jos papit eivät ole tuettu, miten syövät, asuvat, matkaavat seurakuntalaisille, maksavat laskuja (oikeaa suomea?), käyvät lääkäri osv.? Jäsenmaksu on tapa antaa kiitos Jumalalle kaikesta hyvästä mitä hän antoi. Samalla mieltä lämmittää kaikki se hyvä, mitä tuolla rahalla saadaan aikaan.
Edit.: hän, joka halua lukea perustelut av SvK varten Kyrkoavgiften: https://www.svenskakyrkan.se/medlem/kyrkoavgiften
Tämä on kaikkien kristittyjen oikeus pitää huoli omasta hengellisestä hyvästä. Toki ei työntekijät ja muut tahot (kunta, valtio, poliittiset puolueet) saa hyötyä väärin seurakunta.
Ps. Netistä tämä löysin: https://www.sapling.com/7461871/average-salary-catholic-priest
Apostolisen periaatteen mukaan kirkolla on oikeus vaatia, että uskovat huolehtivat kirkon aineellisista tarpeista. Tukemisen tapa on kirkon harkittavissa. Jos uskovien oma-aloitteisilla lahjoituksilla saadaan tarvittava määrä, ei tarvitse vaatia muuta, mutta jos tämä ei onnistu, pitää käyttää muita keinoja. Jäsenmaksu tai kirkollisvero ovat mahdollisia.
Sen sijaan toimitusmaksut ovat sikäli ongelmallisia, että pyhiä sakramentteja tai siunauksia ei saa myydä. Jos toimitusmaksua käytännössä odotetaan, maksu rinnastuu vahvasti toimituksen myymiseen. Hyväksyttävänä pitäisin sellaista, että maksuton vaihtoehto on tarjolla: esimerkiksi avioliittoon vihitään tai lapsia kastetaan säännöllisesti määrättyinä päivinä, ja tällaiseen osallistuminen on maksutonta. Jos sen sijaan haluaa yksilöllisiä järjestelyitä, peritään järjestelyistä palkkio. Tällainen järjestelmä on kai joissakin hiippakunnissa käytössä.
3 tykkäystä
Itselläni tulisi mieleen se, että jos jostakin syystä tulee irtisanotuksi tehtävästä niin on olemassa vaikkapa eläkesuoja yms toimimisen ajalta.
2 tykkäystä
Tämä on kyllä tolkun ajatus. Eipähän pappi jää ihan tyhjän päälle, jos jostain syystä menee sukset täysin ristiin seurakunnan ja hiippakunnan kanssa…
Toimitusmaksut ovat lahjoituksia, jotka seurakuntalaiset antavat papilleen. Summan saa jokainen itse päättää. Ei ole hinnastoa jossa lukisi, että muistopalvelus 20 e, rukoushetki kotona tai kodinsiunaus 30e ja auton- tai polkupyöränsiunaus kirkon pihalla 10e. Rahat pannaan suljettuun kirjekuoreen ja annetaan papille.
Minusta on kohtuullista, että jos joku vaikka vaatii, että pappi tulee kotiin kastamaan lasta ehkä pitkänkin matkan päästä, niin papille maksetaan siitä. Kaste kirkolla jumalanpalveluksen yhteydessä tai sen jälkeen sen sijaan pitää olla ilmainen.
Muistopalvelukset vainajien kuoleman vuosipäivinä, syntymäpäivien kiitosrukoushetket yms ovat ylimääräisiä toimituksia. Ei niissä ole kysymys pelastuksesta, vaan pikemmin vain kirkolllisista tavoista.
1 tykkäys