Kirkon jäsenmaksu


#1

Katolinen kirkko Suomessa ei voi kerätä veroa. Siksipä onkin jo pitkään puhuttu “vapaaehtoisesta kirkollisverosta”, joksi on määritelty 1,5 % tuloista.
Kertymä on ollut olemattoman pieni. Sitten alettiin puhua Kirkon jäsenmaksusta. Ensin se kehotettiin maksamaan hiippakunnan tilille, sitten omaan seurakuntaan.
Nyt on kuulema tulossa lasku jäsenmaksuista jokaiselle katoliselle. Voi edelleen maksaa kerralla, tai jakaa kuukausieriin. Ja porrastetaan tulojen mukaan…
Minusta koko ajatus ja käytäntö Kirkon jäsenmaksuista on hieman outo…:thinking::neutral_face:


#2

Miten sitä rahaa sitten pitäisi kerätä?


#3

Hyvä kysymys! Vapaaehtoisuuteenhan kaikki perustuu. Ja Kirkkohan ei ole yhdistys, joka aina voi erottaa jäsenmaksun laiminlyövän jäsenen…


#4

Jäsenmaksu korvaa kirkollisveron, joka on katolisella kirkolla monessa muussa maassa käytössä mutta Suomessa ei nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollinen.

Mutta varsinaisen laskuttamisen tekee vaikeaksi se, että eihän kirkko tiedä jäsentensä tuloja. Jos halutaan pitää maksu kaikille kohtuullisena lienee pakko laskea sen varaan, että ihmiset itse arvioivat paljonko maksavat, suoraan ei voida lähteä jotain summaa laskuttamaan. Eihän veroakaan perittäisi jos ihmisellä ei ole tuloja tai ne ovat hyvin pienet.


#5

Kaikissa maissa joku antaa katoliselle kirkolle sen toimintaan tarvittavat varat. Yleisemmin kuin kirkollisverotusjärjestelmään, katolinen kirkko luottaa vapaaehtoisuuteen.
Suomessa jostain syystä vapaaehtoisuus ei toimi, eli emme saa kerättyä vapaaehtoislahjoituksista niin suurta summaa mitä vuosittain käytämme.
Jotain on tehtävä, ja niin kauan kuin emme voi kirkollisverottaa, on kokeiltava eri tapoja, jos haluamme että kirkko pystyy toimimaan Suomessa.

Rahan puutteeseen Suomessa on monia syitä. Yksi varmasti se, että katolisen kirkon jäsenistöstä suurin osa on maahanmuuttajia jotka joko oleskelevat vain vähän aikaa maassamme tai sitten jäädessään pitemmäksi aikaa pysyvät pitkään vähätuloisina.
Suomalaiset katolilaiset taas eivät kai aina ymmärrä että katolinen kirkko ei vain tule toimeen Pyhällä Hengellä, tai ajattelevat että jostain valtionkassasta putoaa rahoja kirkolle. Luterilainen kirkko kun toimii niin sujuvasti ja kivuttomasti eikä tarvitse itse mistään kantaa huolta.

Toivottavasti asia ratkeaa ainakin pitemmällä aikavälillä. Olisi hienoa että katolisen kirkon toiminta Suomessa pysyisi ainakin ennallaan, taloudellisista vaikeuksista huolimatta.


#6

Eräs tapa kerätä rahaa kirkolle on toimitusmaksut. Niitä käytetään esim Mp:n täkäläisissä seurakunnissa, mutta en tiedä kävisikö se katolilaisilla. Ortodokseilla on monenlaisia toimituksia, jotka ovat siis Moskovan patriarkaatin seurakunnissa maksullisia, mutta Suomen ortodoksisessa kirkossa katetaan kirkollisverovaroin. Mp:n seurakunissa maksetaan kaikista muista toimituksista paitsi kasteesta (ja mirhavoitelusta), ripistä ja ehtoollisesta. Ortodokseilla on esim. rukoushetkiä, panihidoja, kodinsiunauksia, kulkuneuvojen siunauksia, uusien ikonien siunauksia yms. Tietääkseni myös hautauspalvelus ja avioliittoon vihkiminen ovat maksullisia.


#7

Maksuja kerätäänkin mutta lähdetään siitä että rahanpuutteen takia kenenkään ei tarvitse jäädä ilman sakramentteja tai sakramentaaleja.


#8

Minusta tuo kirkollisten toimitusten maksullisuus tuntuu kamalalta tavalta. Toki se on siinä mielessä looginen, että kyseisten toimitusten kustannukset voidaan (haluttaessa) kohdistaa niiden aiheuttajalle, joten missä tahansa muussa yhteydessä kannattaisin tätä, mutta en tässä.


#9

Suomalaisten katolisten on tietenkin herättävä tukemaan Kirkkoaan - onnistuuhan se vapaidenkin suuntien yhteisöissä. Tuo 1,5 prossaa ei kauhean suuri uhraus loppupeleissä ole. Se takaisi katolisen kirkollisen elämän jatkumisen nykyiseen tyyliin. Vaihtoehto taitaa olla toiminnan hiipuminen ja jossain vaiheessa kaiketi kiinteistöistä, tai ainakin osasta niistä, luopuminen…
Toimitusmaksut eivät ongelmaa ratkaise, apuna tietysti ovat.
Kun minut aikoinaan Pirkanmaalla morsiamen syntymäkunnan kirkossa avioon vihittiin, tuli pappi Helsingistä omasta seurakunnastani. Taisi matkalla yöpyä Tampereen pappilassa. Mutta eipä tainnut toimituksesta maksamani summa korvata paljonkaan enempää kuin papin auton bensa kulut…


#10

Olen funtsinut sitäkin, että kun julkinen valta on velvottanut Kirkon maksamaan palkkaa papistolle ja pannut heidät verolle, niin kuinkahan paljon se on lisännyt hiippakunnan ja seurakuntien menoja?!?:thinking:
Kuluja toki aina on kertynyt papiston “ylläpidosta” - mutta uskoakseni nykyistä vähemmän…


#11

Minun käsitykseni mukaan katolisessa kirkossa on kiellettyä periä maksuja toimituksista. Siis sakramenteista maksun periminen on varmasti kiellettyä, mutta muistaakseni kaikista muistakin, siis siunauksen sisältävistä on maksun periminen kiellettyä. Muistaakseni ihan hiljattain paavikin otti kantaa näihin. Jossain oli ollut joitain hinnastoja näkyvillä seinätaulussa ja tietenkin kännykkäkameroiden ja somen aikakaudella kaikki hämärät hinnastotkin - ehkä vuosikausia jossain seinillä riippuneet - päätyvät nopeasti kyllä ylenmällekin taholle tietoon.

Muutenkin taitaa olla niin että siunauksia ei voi myydä eli esim. Ruusukkoja voi olla kirkossa myytävänä, mutta pyhitettyjä Ruusukkoja ei. Kuvia, ikoneita ja patsaita voi myydä, mutta ei enää sen jälkeen, kun ne ovat siunattuja.
Monet kielletyt asiat ovat kuitenkin jostain syystä, usein jopa ihan ymmärrettävästä syystäkin, käytössä kirkossamme. :thinking:

Lahjoittaa voi (ja pitääkin mahdollisuuksien mukaan!) mutta toimitukset eivät voi olla myytävinä. Kirkollisvero on hieno keksintö. Niillä kirkoilla, jotka ovat sitä mieltä, että niillä pitäisi olla veronkanto-oikeus pitäisi myös olla se. Jotenkin näin.


#12

Eikös teilllä kuitenkin myydä messuja? Toimituspalkkioita on toki peritty menneinä vuosina Suomen ev.-lut. kirkossakin. Hautajaisissa piti maksaa vielä ekstraa, että saisi ruumissaarnan, jossa ylistettiin vainajan vaellusta…

Suomessa ovat varmaan monet tottuneet siihen, että kirkollisvero kattaa seurakunnan menot ja siksi sellaisilla yhteisöillä, joilla sitä ei ole, niin on vaikeata. Muutenkin meillä on totuttu siihen, että joku maksaa kaiken. Vuosikymmenet ovat tuhonneet vanhanajan oma-aloitteisuuden ja yhteishengen.


#13

Joo, ne myytävät (sielun)messut kulkevat messustipendien nimellä ainakin Saksassa. Eli periaatteessa kyse on lahjoittamisesta. Nykyään monet iäkkäät “kirkollisesti aktiiviset” henkilöt tekevät lahjoituksen eli hankkivat messustipendejä etukäteen itselleen, kun eivät ole varmoja että maallistuneet lapset tai lapsenlapset muistaisivat tai välittäisivät huolehtia sielunmessujen toimittamisista sitten joskus.


#14

Lahjoitusta tekemättömälle ei siis messuja heru.

Vastikään tuli joku dokumentti salaperäisesti rikastuneesta 1800-luvun ranskalaisesta papista. Syyksi selvisi sitten laajamittainen messujen myynti, mutta oli syntynyt legenda, että hän oli löytänyt jonkin salaperäisine temppeliherrain aarteen tms. kirkostaan.


#15

Ilman muuta heruu, ainakin kirkollisvero-Saksassa. On hautajaismessu, Sechswochenamt ja vuosimessu ja sitten vuosittaiset muistomessut. Mutta sitten on näitä messustipendejäkin lisäksi käytössä. Kyllähän kauppaa on aina käyty näillä ja muutenkin. Saan kritiikkiä ja hyväntahtoista naurua ihan lähipiiriltäkin osakseni, kun puolustan esimerkiksi aneita. Nekin ovat minusta hyviä ja kirkollisvero on tietenkin se parhain.:slightly_smiling_face:


#16

Kaikille seurakuntalaisille siis nuo? Ihan hyvä, että eivät sitten ole omaisten anteliaisuuden varassa.

Vieläkö on käytössä rahasta myytäviä aneita? Minulla oli käsitys, että nykyään on käytössä vain erilaisia rukouksia jne. Ja niistäkin on poistettu vuorokausimäärät, olisi vain osittaisia ja täydellisiä.

Minä en nyt kovasti osaa paheksua, jos joku haluaa ylimääräisiä messuja ostaa. En jaksa tosin uskoa, että joku joutuisi erityisesti kärsimään siitä, jos joku ei sellaisia hänelle kustanna. Tämä on toki tällaista luterilaista ajattelua.


#17

Ei kai aneita ole myytävänä. Tai ei pitäisi olla, mutta jos on niin varmaankin sitten jotenkin jossain sivukujalla, piilossa. Muistaakseni muuten niistä kuuluisista 1500-luvun alun aneista on olemassa jokin tutkimus, jossa pidettiin yhtenä syynä kirkon rahantarpeelle 1400-luvun lopun Elben alueiden pahoja tulvavuosia. Monet kirkonkin rakennukset olivat vaurioituneet ja rahantarve oli suuri. Eli Pietarinkirkon rakennustöihin meni osansa, mutta tulvien takia tarve oli suuri myös keisarikunnassa Saksan alueella. Muistan lukeneeni tästä, tiedätkö sinä mahdollisesti jotain?


#18

Valitettavasti en tiedä aiheesta mitään sen enempää, kuin tuon perinteisen Pietarinkirkon rakentamisen tarpeen… Mutta sen tiedän, että reformaation taustalla vaikutti kovasti saksalainen syntynyt nationalismi, jolle mieluisia teemoja oli juuri saksalaisten rahojen vieminen ulkomaille heidän kotkotuksiinsa. Roomanvastaisuus liittyi nousevaan saksalaiseen itseymmärrykseen. Eteläisten kansojen kaikkinainen turmeltuneisuus ja ahneus olivat yleisiä teemoja ajan ajattelussa. Siihen istuisi kovasti se, että aneet katsottiin propagandassa menevän Roomaan. Toisaalta pietarinpenningit kyllä olivat myös kovasti kaikkialla rokottamassa paikalliskirkkojen tuloja.


#19

Mutta oikeastaan, jos ja kun rahantarvetta oli sekä Roomassa ja kotopuolessa niin sittenhän se oli ihan ymmärrettävää, että mainontaakin tehostettiin. Olen aina pitänyt sitä “Kun raha kirstuun…” kivana mainoshokemana. Jo 1500-luvulla osattiin markkinoida. Jotenkin on vaikea ymmärtää että miksi toiset halusivat lopettaa myyntihommat kokonaan jos oli kysyntää ja tarjontaa. Ja kirkolla kuitenkin todellinen rahantarve. Mutta oikeastaan tämä nyt on asian vierestä jo aika paljon. Mutta ehkä niin että rahapulaa on kirkolla silloinkin ollut ja on nytkin. Sinänsä on nytkin niin, saksalaisten katolilaisten kirkollisverorahoilla ylläpidetään esim. kokonaisia afrikkalaisia hiippakuntia. Alusta asti on ollut niin että toiset kirkon osat ovat tukeneet toisia, näistä “veljien avustamisista” voi lukea jo Raamatusta. Ja niin oli 1500-luvulla ja niin on edelleen.
Saksasta tuetaan jopa Suomenkin diasporan katolilaisia jonkin verran.


#20

No ihan rehellisesti pitää sanoa, että epäasiallinen markkinointi ei kyllä ollut silloin sen parempaa, kuin nytkään. Kristittyjä on toki kutsuttu käyttämään maallista hyväänsä kirkon ja lähimmäisiensä hyväksi. Mutta tuo aneidenmyynti ja nykyiset vastaavat ilmiöt (anna rahaa, niin menestyty) eivät ole asiallisia.