Luterilaisen käsityksen mukaan kasteessa saadaan Pyhä Henki ja usko Jumalaan. Pohja on siis sinullakin äärettömän vankka. Et voi pyyhkiä kastetta millään pois, Jumalan puolelta tuo liitto tai sopimus on aina voimassa. Voit palata milloin tahansa kirkkoon ja halutessasi oppia tuntemaan, mitä kaikkea sait lahjaksi kasteessa.
En toki epäile sanojasi siitä, että et nyt usko Jumalaan tai jumaliin.
Kunhan halusin huomauttaa, että kirkon kannalta asia on vähän toisin. Kirkkoon kuuluminen ei edellytä välttämättä suuria elämyksiä tai hurahduksia, vaan usein pikemminkin asenteenmuutosta. Käsitys siitä, mitä usko on, voi olla yllättävän erilainen eri ihmisillä.
Ymmärrän, että @anon44874121 tarkoittaa sitä, että joku julkinen kohu ei ole varsinainen kirkosta eroamisen syy, vaan taustalla on jotain muuta. Itse en sanoisi että jäsenyys on “keposella” pohjalla (hauska sana muuten!), vaan että eri syistä side kirkkoon on katkennut jo aikaisemmin.
Tarinoita on monenlaisia. Joku kertoi eronneensa kauan sitten kun pettyi kirkkoherran uskon laatuun (ja taisi olla vielä kirkkoherran tyttären sopimaton pukeutuminenkin viimeisenä pisarana!). Tie vei vapaisiin suuntiin, josta ymmärtääkseni on jo paluukin tapahtunut kauan sitten.
Tavallisempaa nykyään lienee eroaminen, koska se on niin tavallista tietyn ikäisten ihmisten käyttäytymistä, ja koska ei tosiaan koeta Jumalan olevan olemassa tai ainakaan kristinuskon oppien mukainen olento. Sitten on myös näitä kertomuksia epäkohteliaan papin tai jopa kirkkoherranvirastossa saadun kohtelun aiheuttamista eropäätöksistä.
Joka tapauksessa on hyvä pitää esillä sitä, että olkoon eron syy mikä hyvänsä, Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Kristinuskon mukaan yhteys toteutuu Kirkossa. Jumala on myös uskollinen ja rakastava, toisin kuin ihmiset monesti, ovat he sitten kristittyjä tai jopa kirkon työntekijöitä…
On tuokin mahdollista. Kuva syistähän perustuu siihen mitä ihmiset ovat ilmoittaneet. Aidosti mielenkiintoinen tilastointi syiden suhteen olisi, jos teillä olisi dataa siitä miten samat ihmiset ovat liittyneet kirkkoon takaisin erilaisten kirkon tekemien päätösten jälkeen. Eroamista kirkosta ja liittymistä siihen nykyään valitettavasti käytetään poliittisen painostamisen välineenä.
Itse siis pidän palvelua moraalittomana sen vuoksi, että siitä houkutellaan ihmisiä pois jostain ilman, että olisi mitään mihin he sitten tulisivat. Siinä mielessä toivoisin sen loppuvan tykkänään.
Heitä houkutellaan vapauteen. Minusta olisi ihmisten kiusaamista, jos kirkosta eroaminen tehtäisiin vaikeaksi. Kuten nuoruudessa oli, että piti vielä käydä papin haukuttavana…
Miksi ei saisi. Siitähän tässä oli kyse. Kun joidenkin mielestä se on ihan “moraalitonta”. Vastaavasti kaikki uskontojen houkuttelu- ja kerjuusivut pitäisi sitten kieltää…
Siis tarkoitan, että ne “houkuttelevat”, joilla on jotain esiteltävää, mistä kohde voisi kiinnostua Eli annetaan tietoa “mainostettavasta” asiasta, mikä se onkin.
Se, että vain houkutellaan pois jostakin, antaa vaikutelman, että ihmiset eivät muuten tajuaisi lähteä…
Totta, mutta VRK tuskin antaa meille tuollaista dataa.
Esitimme aiemmin, että iso osa liittyjistä pian eroaa, mutta eroajista iso osa ei kohta liity takaisin: Joka kolmas kirkkoon liittynyt eroaa samana vuonna Kirkko kiisti tämän, mutta ei tietääkseni ole julkaissut mitään tilastoa josta näkisi esim. 2010 eronneiden ja liittyneiden tilanteen vuosittain tms.
Aikuisena kirkkoon liittyjistä on tehty tutkimus Tampereella ja sen mukaan niitä pikaisia eroja nimenomaan ei ollut. Tutkimus on ollut useita kertoja linkitettynä niin tällä foorumilla kuin edeltäjilläkin.
Olennaista on myös, että siinä tehdään olemuksellisesti merkittävästä asiasta (sielun kohtaloon liittyvät kysymykset) triviaali toimenpide. Se on myös passiivis-aggressiivinen hyökkäys laillisen instituution taholta toista laillista instituutiota kohtaan, mikä on hyvien tapojen vastaista, sillä se on passiivis-aggressiivista, mikä on määritelmänmukaisesti moraalitonta.
Tässäpä tuoretta tilastoa kirkosta eroamisista. Mietin, kummalla tässä on enemmän osuutta, kirkolla vai tuolla sivustolla.
Nettipalvelun tekijöiden tarkoituksena oli paitsi saada ihmisiä eroamaan kirkosta myös kiinnittää huomiota evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon etuoikeuksiin.
– Viime vuonna veromenetys oli 173 miljoonaa euroa. Suoraviivaisesti laskien kokonaismenetys 18 vuoden aikana olisi noin miljardin tai puolitoista.
Mietin vain, voiko kirkolle koitua jotain hyvääkin siitä, että verotulot ovat vähentyneet.
Ei kirkkoon kuuluminen ole ollut kuitenkaan sillä tavoin tyhjä tapa kuin toisaalta ateistit ja toisaalta tietynlaiset herätyskristityt helposti ajattelevat.
On hyviä perinteitä ja huonoja sekä turhia perinteitä. Se että on kuuluttu kirkkoon, on merkinnyt sukupolvien ketjussa olemista. Yhä edelleen monet kuuluvat kirkkoon vaikka ovat ohuesti tai ei ehkä ollenkaan mukana sen hengellisessä elämässä. Kristinusko on nimittäin käsite, joka ei ole yksi yhteen henkilökohtaisen vakaumuksen kanssa. Se on myös suomalaista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kun ihmiset eroavat kirkosta ja jättävät lapsensa kastamatta, he katkaisevat kulttuurin periytymisen ja muuttavat tulevien sukupolvien elämää.
Niin, mutta vain yhdenlaisen kulttuurin. Miksi pitäisi periyttää kulttuuria, jota pitää vahingollisena. Voi periyttää jotain parempaa ja tulevien sukupolvien elämä muuttuu paremmaksi.
Kyllä monet ihmiset Suomessakin arvostavat kristillistä kulttuuria vaikkeivat pidä itseään uskovina. Sen vahingolliseksi väittäminen kertoo väärinymmärtämisestä. Toisaalta muistan kyllä aiemmat keskustelumme, ja ymmärrän myös Uskontojen uhrit -teemaan liittyen näkökohtiasi.
Vanhemmilla on tietysti oikeus kasvattaa lapsensa ja siirtää heille erilaisia asioita perinnöksi. Pahaa pelkään että kristillisten arvojen tilalle lapset aikanaan eivät aina löydä kovinkaan hyviä asioita, jos se jätetään heidän valinnakseen.
Hengelliseen tyhjiöön, kun kristillinen perinne katkeaa, on tulossa monenlaista. Se näkyy jo nyt kun ihmiset puuhavat kaikenmaailman kivi-, enkeli- ym. hoitojen kanssa… Päiväkodeissa saatetaan ajan markkinahengessä juhlia halloweenia noitineen ym. hullutuksineen ja opettaa lapsille maahisten olevan todellisia yms. Mutta Jeesuksesta ei tietenkään saa puhua. Uskonnollinen sekasotku on jo nyt todellisuutta, ja mitä se onkaan sitten kun tämän päivän pienokaiset ovat aikuisia…
Jos siis pidetään yleensäkin merkittävänä sitä että oman maan historiasta ja kulttuurista on hyvä olla perillä, niin uskonnon eli meidän tapauksessa kristinuskon häivyttäminen lasten tietoisuudesta on ilman muuta huono juttu. Uskoo sitten itse tai ei.
Eli annetaan tietoa “mainostettavasta” asiasta, mikä se onkin.