Kun seuraa nykyään kirkollisia uutisia ja niiden vanavedessä kulkevaa kommentointia, niin monesti tulee vastaan lauseita semmoisia kuin: “Nyt meni liian pitkälle, erosin tänään kirkosta syystä X”. Sävy on hämmästyttävän sama kuin esim. lauseessa: “Peruutin juuri Hesarin tilauksen syystä X”.
Onko tämä tosi kuva siitä, miten asiat ovat? Onko tämä juuri meidän ajalllemme ominainen ilmiö?
Yhtenä syynä käsittääkseni lienee ainakin eroakirkosta.fi:
Kirkosta eroaminen on nyt helppoa. Käyttämällä tämän sivuston automaattista palvelua voit erota kirkosta joko täysin sähköisesti tai vaihtoehtoisesti lähettämällä kirjeen postitse.
Aika taajaan tännekin tulee tiedotteita uusimmista eroamisluvuista: Ev.-lut. kirkosta erosi 52 000 hlöä vuonna 2017.
Tiedän mm. tämän foorumin seuraamisen ja edellä mainitun threadinkin perusteella, että monet hautovat eroamistaan pitkään ja jos sitten eroavat, syynä voivat olla 1) painaviksi koetut teologiset syyt tai 2) “erilleen kasvaminen” - vähän kuin avioerossa. Eroakirkosta.fi taas painottaa eroamisperusteena etupäässä kirkollisveroa: miksi maksaa tuotteesta, jota ei juurikaan tarvitse?
Jo pitemmän aikaa julkisen kirkollisen keskustelun johtoaiheena on ollut samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen. Ortodoksina seuraan väittelyä lähinnä katsomosta, vaikka tiedän, että ortodoksienkin joukossa on jokunen ns. homoaktivisti. Aiheen voi katsoa kuuluvan painavien teemojen osastoon eli antropologiaan sanan teologisessa merkityksessä.
Uudempi teema on suhtautuminen maahanmuuttajiin. Sen asemoitumisesta teologian kenttään en tiedä, koska pelkästään eettisin argumentein ei sen suhteen mielestäni olla yleisessä mielipiteen vaihdossa liikenteessä. Löytyy politiikkaa, kansallistunnetta, turvallisuusnäkökohtia, vieraan kulttuurin aiheuttamaa huolta jne.
Mutta yhtä kaikki: julkisen keskustelun perusteella saa sen käsityksen, että kamelin selän katkaisee lopulta vaikkapa joku Päivi Räsäsen tai Kari Mäkisen lausunto eli loppuviimeksi tunnutaan mentävän tiettyyn henkilöön tai hänen edustamaansa kirkolliseen tahoon kohdistuva antipatia edellä.
Että eron syynä on joku “päivän skandaali”, kenties jonkun kohupapin edesottamukset, josta hetki höökätään mediassa ja somessa, niin ihanko tosiaan noilla perusteilla lähdetään ovet paukkuen? Jos näin on, niin silloin kyllä se kirkkoon kuuluminen on minusta jo alun perinkin ollut aika keposella pohjalla.
Tai sitten vain syyllistyn ihmisten aliarvioimiseen. Ei olisi ensimmäinen kerta.