Luterilaisen käsityksen mukaan kasteessa saadaan Pyhä Henki ja usko Jumalaan. Pohja on siis sinullakin äärettömän vankka. Et voi pyyhkiä kastetta millään pois, Jumalan puolelta tuo liitto tai sopimus on aina voimassa. Voit palata milloin tahansa kirkkoon ja halutessasi oppia tuntemaan, mitä kaikkea sait lahjaksi kasteessa.
En toki epäile sanojasi siitä, että et nyt usko Jumalaan tai jumaliin.
Kunhan halusin huomauttaa, että kirkon kannalta asia on vähän toisin. Kirkkoon kuuluminen ei edellytä välttämättä suuria elämyksiä tai hurahduksia, vaan usein pikemminkin asenteenmuutosta. Käsitys siitä, mitä usko on, voi olla yllättävän erilainen eri ihmisillä.
Ymmärrän, että @anon44874121 tarkoittaa sitä, että joku julkinen kohu ei ole varsinainen kirkosta eroamisen syy, vaan taustalla on jotain muuta. Itse en sanoisi että jäsenyys on “keposella” pohjalla (hauska sana muuten!), vaan että eri syistä side kirkkoon on katkennut jo aikaisemmin.
Tarinoita on monenlaisia. Joku kertoi eronneensa kauan sitten kun pettyi kirkkoherran uskon laatuun (ja taisi olla vielä kirkkoherran tyttären sopimaton pukeutuminenkin viimeisenä pisarana!). Tie vei vapaisiin suuntiin, josta ymmärtääkseni on jo paluukin tapahtunut kauan sitten.
Tavallisempaa nykyään lienee eroaminen, koska se on niin tavallista tietyn ikäisten ihmisten käyttäytymistä, ja koska ei tosiaan koeta Jumalan olevan olemassa tai ainakaan kristinuskon oppien mukainen olento. Sitten on myös näitä kertomuksia epäkohteliaan papin tai jopa kirkkoherranvirastossa saadun kohtelun aiheuttamista eropäätöksistä.
Joka tapauksessa on hyvä pitää esillä sitä, että olkoon eron syy mikä hyvänsä, Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Kristinuskon mukaan yhteys toteutuu Kirkossa. Jumala on myös uskollinen ja rakastava, toisin kuin ihmiset monesti, ovat he sitten kristittyjä tai jopa kirkon työntekijöitä…